Yön saalistajat

[Lena Primakov]

Renée otti itselleen teetä ja kurpitsaleivoksen. Tyttö istuutui toiselle jakkaralle ja kiitti tonttuja. Lena hymyili hieman ja kysyi pian kauanko toinen oli opiskellut tässä taikakoulussa jonka keittiössä nyt oltiin. Tähän kysymykseen neiti Mason vastasi että vasta vuoden ajan.

"..mutta tunnen paikat aika hyvin ja olen ystävystynyt monien ihmisten kanssa", hän kertoi ja Lena nyökkäsi. "Kivat", hän vastasi lyhyesti miettiessään tutustuisikohan hänkin vuoden aikana moniin. "Entä sinä?"

"Aa, öhm saavuin tänne viidestoista päivä eli eilen", hän naurahti virnistäen pienesti. "Ihan kivalta tämä koulu vaikuttaa. Millaisia opettajia täällä on?" likka vastasi ja kysyi kysymyksen. Hän tiesi vain tuvanjohtajansa nimen ja aineen mitä tuo opetti, ei muuta. Muutaman muun opettajan hän oli tosin nähnyt, mutta ulkonäkö ei kertonut nimeä ja ainetta mitä kyseinen proffa opetti. Harmi vain.

[Renée Mason]

"Aa, öhm, saavuin tänne viidestoista päivä eli eilen", Lena kertoi ja virnisti, "Ihan kivalta tämä koulu vaikuttaa. Millaisia opettajia täällä on?" Nyökkäsin ja mietin hetken, kuinka vastata. "Useimmat ovat pääosin mukavia", sanoin hitaasti, "Jotkut ovat hieman tiukkoja, mutta onneksi ei kovin moni. Professori Molina on kyllä melkoisen ankara tapaus. Hän opettaa ennustusta."

"Saanko kysyä, miksi olet kesälomalla koulussa", kysyin niin kepeällä äänensävyllä kuin osasin. En tietenkään halunnut udella, vaan olin aidosti kiinnostunut. Vaikka usea oppilas jäi kesäksi koululle, oli kaikilla oma syynsä. Toisin kuin lukuvuoden aikana. Kaikki olivat Châteaussa, koska he opiskelivat täällä.

Mutta pääni kummallisia mielihaluja, kuten tietää miksi oppilaat jäivät koululle, en aikonut alkaa selittelemään. Puristin silmäni hetkeksi kiinni ja avasin ne taas raskaasti. Olin ihmeellisen väsynyt nyt, kun pimeällä hiippailun tuoma adrenaliini häipyi pikkuhiljaa suonistani. Ehkä virkistyisin taas, kun lähtisimme liikkeelle. Minun kohteenani gryffondorin oleskeluhuone ja Lena lähtisi Pouffsoufflen majoituspaikkoja kohti.

[Lena Primakov]

Renée Mason kertoi että useimmat opettajista olivat pääosin mukavia. Jotkut tiukempia kuin toiset, mutta onneksi tiukkapipoja ei ollut liiaksi. Tosin professori Molina -ennustusta opettava opettaja- oli kuulemma ankara tapaus. Lena nyökkäsi. "Onneksi en ottanut ennustusta valinnaisaineeksi", hän sanoi hiljaa ja virnisti itsekseen. Olisihan ennustus varmaan ollut ihan kiinnostavaa ja hyvä taitaa, mutta Lenalle riitti jästitieto, taikaeläinten hoito, numerologia ja muut aineet mitkä eivät olleet valinnaisia vaan pakollisia.

"Saanko kysyä, miksi olet kesälomalla koulussa", neiti Mason kysyi kepeästi ja muttei suinkaan yli-innokkaan uteliaasti. Venäläinen hymyili hieman ja halkaisi pienen palan mandariinistaan. "Ajattelin että olisi hyvä tutustua kouluun ja joihinkin oppilaisiin etukäteen, ennen lukukauden alkua. Ja sitä paitsi, täällä saa taikoa", hän selitti ja vinkkasi toiselle pienesti. Tyttö söi pienen lohkon mandariinistaan ja katsoi tonttuja joista osa tuijotti heitä kuin odottaen että saisivat palvella. Lenasta kotitontut olivat kivoja. Hän tosin ei halunnut sellaista itselleen. Ei nyt ja tuskinpa tulevaisuudessakaan. Likka joi kurpitsamehunsa loppuun, eikä hänellä sen jälkeen ollut muuta kuin mandariini jäljellä. Leipänsäkin hän oli syönyt jo jokin hetki sitten.

[Renée Mason]

"Ajattelin, että olisi hyvä tutustua kouluun ja joihinkin oppilaisiin etukäteen ennen lukukauden alkua. Ja sitä paitsi, täällä saa taikoa", Lena Primakov kertoi ja vinkkasi silmää lopuksi. Virnistin vastaukseksi. Se oli kyllä loistava syy jäädä, tai tässä tapauksessa tulla, koululle. En itse ollut ollenkaan ajatellut sitä, että koulussa saisi taikoa, kun muualla maailmassa ei. "Oletkos sitten tavannut ketään, paitsi minut tietenkin? Ja nyt tiedät missä koulun keittiö on, joten kaikki tärkeä on kasassa", sanoin hymyillen hieman ilkikurisesti.

Join teeni loppuun. Kurpitsaleivoksen olin popsinut jo aikoja sitten. Harmi vain, sillä se oli ollut ihanan makuista. Vilkaisin Lenaa ja näin hänen nappaavan suuhunsa yhden mandariinin lohkon. Kippasin vielä teestä loput kaksi pisaraa kurkkuuni. Kotitonttu, jolla oli harvinaisen isot harmaat silmät, tuli kysymään, saako hän viedä astiat jo pois ja haluaisinko vielä jotain muuta. Annoin astiat tontulle ja sanoin ystävällisesti, etten ota enää mitään.

Nojasin päätä käsiini. "Oletko valmis?" kysyin, kun Lena Primakov oli syönyt(?) mandariininsa. Olin valmis lähtemään takaisin nukkumaan. Ah, mikä ihana pylvässänky odottaisi oleskeluhuoneessa. Olin todella huono valvomaan myöhään, sillä en valvotun illan jälkeen jaksanut millään nousta aamulla aamupalalle. Vilkaisin kelloani. Hieman yli kaksi.

[Lena Primakov]

Neiti Mason virnisti vastaukselleni. Hymyilin hieman ja söin mandariinia. Gryffondor kysyi minulta pian olinko tavannut ketään hänen lisäkseen. Hän mainitsi myös että kaikki tärkeä oli nyt koossa -tiesinhän missä keittiö oli. Naurahdin ja nyökkäsin. "No älä", sanoin ja jatkoin: "jonkun hyperaktiivisen Rosen Hillin tapasin ja sitten Liinan omasta tuvastani. Neiti Lehtisen olinkin tavannut jo joskus aikaisemmin, mutta silti. Ihan kivoja ovat molemmat", kerroin ja lappasin mandariinin paloja suuhuni.

Neiti Mason joi teetään loppuun. Nyt piti pitää kiirettä. Herran jumala kuinka vaikeaa olikaan syödä nopeasti, mutta sivistyneesti ja nätisti. "Oletko valmis?" minulta kysyttiin kun olin saanut mandariinin syötyä. "Joo", sanoin ja kysyin joltakin kotitontulta minne laitan kuoret. Tonttu napsautti sormiaan ja kuoret katosivat käsistäni. Tonttu kumarsi ja hymyilin. "Kiitos vielä kaikille", kiitin ja hymyilin. Nousin ylös ja lähdin kohti muotokuva-aukkoa josta olimme keittiöön saapuneet. Tontut ympärillämme kumartelivat ja yrittivät yhä tarjota kaikkea hyvää.

Muotokuva siirtyi sivuun ja paljasti pimeän käytävän. Keittiön lämmin valaistus valaisi sitä hieman, mutta aivan liian vähän. Näpäytin sauvaani ja siihen syttyi valo. Astuin pimeälle käytävälle neiti Mason perässäni. Toivottavasti emme törmäisi opettajiin, ajattelin.

[Renée Mason]

"No älä", Lena sanoi naurahtaen, kun mainitsin kaiken tärkeän, eli keittiön, olevan koossa. "Jonkun hyperaktiivisen Rosen Hillin tapasin ja sitten Liinan omasta tuvastani. Neiti Lehtisen olinkin tavannut jo joskus aikaisemmin, mutta silti. Ihan kivoja ovat molemmat", Lena kertoi. Nyökkäsin. "Minäkin olen tavannut heidät", kerroin hymyillen. Kyllä he olivat olleet todella mukavia, vaikkakin Rosen olin tavannut muutaman kerran vain vilaukselta. Tyttö oli kadonnut nenäni edestä seinän sisään jo kahdesti.

Lena vastasi myöntävästi, kun kysyin oliko hän valmis. "Kiitos vielä kaikille", Lena sanoi kotitontuille hymyillen. "Kiitos minunkin puolestani", sanoin ja hymyilin tontuille. Lena nousi ja lähti kohti muotokuva aukkoa tonttujen vielä yrittäessä tarjota kaikkea hyvää. Hymyilin ja nappasin vielä sinisen suklaakonvehdin jonkun tontun kädestä. Tonttu kumarsi syvään. Suklaa oli yksi lempimakeisistani. Eihän sellaista voinut jättää ottamatta.

Lena Primakov astui muotokuva-aukosta linnan pimeälle käytävälle. Seurasin perässä mahdollisimman hiljaa ja suljin muotokuva-aukon perässäni. Se sulkeutui vaimeasti napsahtaen. Kun käännyin taas neiti Primakovia kohti, hän oli sytyttänyt sauvaansa valon. Minä en ottanut sauvaa esille. En halunnut todellakaan jäädä kiinni.

En ollut varma, missä pouffsoufflen oleskeluhuone oli, joten kysyin Lenalta hiljaa kuiskaten mihin suuntaan hän lähtisi. Itse tassuttelin portaille, joita olimme tulleet alas ja kuiskasin: "Me varmaan nähdään vielä jossain. Kiitos seurasta Lena." Hymyilin vielä lopuksi tytölle, ennen kuin astelin portaat hiljaa ylös kohti gryffondorin tornia.

//Lopetamme varmaankin tähän, jos sinulle sopii. Kiitos peliseurasta! Oli mahtavaa pelata kanssasi. :)//

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Lena Primakov: 18 p
Renée Mason: 18 p

En ole varma olitteko vielä lopettaneet. :o Jatkakaa peli loppuun, niin saatte molemmat 5 lisäpistettä!

[Lena Primakov]

//Yeass, kiitos loistavasta peliseurasta. :)//

Neiti Mason kysyi minulta mihin suuntaan olin lähdössä. "Minusta jotenkin tuntuu että pouffsoufflen oleskeluhuone on erittäin lähellä keittiötä, joten en kovinkaan kauas", kerroin ja hymyilin. Minä typerys elin ja nukuin aivan keittiön lähellä, enkä ollut silti tietänyt kuinka keittiöön pääsee. Oli tosiaankin suuri onni että olin törmännyt Renéeseen tällä öisellä reissullani.

Katsoin kuinka gryffondorilainen käveli ylös vievien portaiden luokse. Ennen kuin tyttö katosi yön hämäriin varjoihin hän kuiskasi: "Me varmaan nähdään vielä jossain." Virnistin ja nyökkäsin. Aivan varmastimtapaisimme. "Kiitos seurasta Lena", hän sanoi vielä, hymyili ja lähti. Hymyilin myöskin ja lähdin kohti omaa tupaani.

//Tämä peli oli tässä, eli tämän voi sulkea. :)//

[Cerinna Crèin]

Pelin pisteytys:

Renée Mason, Gryffondor: 5 p
Lena Primakov, Pouffsouffle: 6 p

Lukitsen pelin, sillä se on nyt päättynyt.

(ps. Hienoa kirjoittamista ja oli todella miellyttävää lukea!)