Kesäkurssi: Kaksintaistelun alkeet [PVS]

[Evelyn Clément]

// Enpä voi auttaa, Inés. :( toiv. joku muu sattuu paikalle...//
// ROSE HILLILLE Hmm... kuinkahan kauan tämä opetus kestää? //

Pelkkää mustaa, mustaa ja mustaa. Jostain syystä kaikki oli jopa samanlaista mustaa, ei mitään värieroja, jotka olisivat edes haileasti vivahtaneet johonkin suuntaan. Ei ollut edes hämäryyttä, jonka alla tiesin värejä olevan, vaikken niitä olisi nähnytkään, oli vain mustaa. Pimeyttä.

"Oletko kunnossa?" ääni sanoi ja silmäni räpsähtivät auki. Huispaus, korkeanpaikankammo, luudat, tanssi, punainen valo. Kaikki kävi pikakelauksella mielessäni. Minä hävisin, ajatus pamahti tajuntaani. Se tuntui katkeralta.

"Voin loistavasti", sanoin, vaikka se oli ilmiselvä vale. Tai riippui mistä näkökulmasta katsoi. En ollut loukkaantunut, en satuttanut päätäni, kuten Rose, en voinut pahoin, eikä minulla ollut mitään muutakaan fyysistä kipua. Mutta minua ärsytti suunnattomasti, että ajauduin tappiolle. Hävisin.

"Otetaanko vielä uusiksi, vai kokeillaanko aseistariisuntaa muistin virkistykseksi?" totean melko arkisen sävyyn. Tällä kertaa tuntuiden piilottaminen onnistuu. En halua pilata Rosen päivää murjottamalla siitä, että itse menin tunaroimaan. Olisin voinut voittaa, jos en olisi harhaillut ajatuksissani koko ajan.

Tiesin kuitenkin, että jossittelu oli turhaa. Rose voitti reilulla pelillä. Hän oli minua jopa vuoden vanhempi, tottakai hän pärjäsi ja voitti. Sitä paitsi hän oli taitava. Oikea luonnonlahjakkuus. Sen olisi pitänyt rohkaista minua, mutta se masensi. Ja ajatus siitä, että masennuin jostain tuollaisesta sai minut entistäkin tallaantuneemmaksi.

Ryhdistäydy, Evelyn. Pää pystyyn. Yritä uudestaan ja se siitä. Seuraavalla kerralla voitat. Kokeile! Yritä! Sinä teet sen. Mutta tällä kertaa, keskity. Keskity. Minä tekisin sen. Rose, pahoittelen, mutta aikoisin voittaa seuraavan ottelun. Oli se sitten aseistariisunta-, tai tainnutusloitsu.

[Inés Ortega]

// Inéksen kanssa kaksintaistelemaan tulee London Morel //

Inés tanssahteli pirteänä koulun käytäviä pitkin paksun, punaisen tukan pomppiessa hänen selkäänsä vasten. Hän oli harvinaisen hyvällä päällä tänään, ja kiitos siitä kuului aamuiselle ennustuksen tunnille, joka oli osa kesäopintoja. Kyseisellä tunnilla oli käsitelty pyromantiaa eli tulesta ennustamista, ja Inés oli innostunut aiheesta niin, että oli heti lounaan jälkeen suunnannut kirjastoon lainaamaan aihetta käsittelevän opuksen. Nyt Botanomantian perusteet oli varmassa tallessa Inéksen olkalaukussa odottamassa päivän oppituntien päättymistä. Hypähdellessään koulun raskaita porrasaskelmia alas Inés leikitteli ajatuksella noidaksi ryhtymisestä. Olihan hän toki nyt jo noita, mutta hänestä olisi huisia olla sellainen jästisatujen erakkonoita. Asua syrjäisessä mökissä ja kasvattaa erilaisia yrttejä, joista hän sitten ennustaisi ja tekisi erilaisia salvoja. Ehkä hänellä olisi pari abraxaniakin, joilla hän voisi lennellä metsien ja vuorten yllä... Ajatus oli tietenkin todella hupsu, eikä hän sitä oikeasti toteuttaisi.

Tytön ajatukset keskeytyivät hänen tullessaan viimein Suurten salin eteen. Salin edustalle oli jo kokoontunut pieni joukko oppilaita odottamaan kaksintaistelukurssin alkua. Inés ei ollut tähän päivään asti ollut kovinkaan kummoinen kaksintaistelija, ja hän ajatteli, että kurssista voisi olla hyvinkin paljon hyötyä. Loitsuja hän osasi kyllä melko suuren määrän, mutta nopeat reaktiot ja päätöksenteko eivät olleet Inéksen suurimpia vahvuuksia, ja niitäkin tarvittiin kaksintaistelussa.

Kellon ollessa lähes kaksi oppilaat astuivat sisään Suurten saliin. Professori Crèin seisoi jo valmiina korokkeella salin etuosassa vierellään Inékselle tuntematon tummahiuksinen nainen. Tavanomaiset pitkät ruokailupöydät penkkeineen olivat poissa, ja salin kivilattian päälle oli laitettu violetti kokolattiamatto. Siellä täällä oli myös mukavannäköisiä violetteja istuintyynyjä. Inés istuutui lähimmälle istuintyynylle laskien koululaukkunsa maahan jalkojensa eteen ja siirsi katseensa sitten takaisin professoriin ja tuohon toiseen naiseen.

"Hyvää iltapäivää oppilaat!" professori Crèin toivotti ja esitteli sitten tummahiuksisen naisen Alessia Blakeksi, joka tulisi pitämään kurssin hänen kanssaan. Seuraavaksi opettaja Crèin kertoi kurssin säännöt: "Ensinnäkään, manauksia ei saa käyttää kehenkään muuhun kuin omaan pariin, jonka kanssa harjoittelette. Kun jompikumpi meistä puhuu, kukaan muu ei puhu päälle ja puheenvuoroa pyydetään viittamalla. Puhuttelette meitä kohteliaasti, sillä vaikka Alessia ei ole täällä vakituisen opettajana, tällä kurssilla hän on teidän opettajanne. Minä olen teille edelleen professori Crèin ja Alessiaa puhuttelette neiti Blakena. Kysymyksiä saa esittää ja jos jokin jää epäselväksi voitte kysyä jommalta kummalta meistä", hän selosti. Inés rupesi jo päänsä sisällä miettimään, mitä manauksia hän voisi hän käyttää. Karkotaseet, löllösääriys, kangistumis tyystilys, jalanlukituskirous..

Manauksien pohtimiselle ei kuitenkaan ollut mitään tarvetta, kuten seuaavaksi ilmeni. Professori Crèin ilmoitti, että ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla olevat harjoittelisivat karkotaseet -loitsua ja sitä vanhemmat tainnutusta. Käytettäviä loitsuja ei siis tarvitsisi itse miettiä. Sääli oikeastaan, sillä Inés oli kehittynyt erityisen hyväksi löllösäärikirouksessa. Uusien taikojen oppiminen oli kuitenkin aina mukavaa, ja tainnutustaian oppiminen tulisi varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa.

"Nyt ensin me kuitenkin näytämme, miltä edistynyt kaksintaistelu oikein näyttää. Tehkää hieman tilaa tähän eteen, oppilaat, etteivät loitsut vahingossa osu teihin. No niin, aloittakaamme", professori Crèin sanoi, minkä seurauksena osa oppilaista siirtyi istuintyynyineen kaueammaksi. Inés oli sijoittunut valmiiksi jo etäämmälle, joten hänen ei tarvinnut siirtyä. Oppilaiden ollessa turvallisen etäisyyden päässä professori ja neiti Blake näyttivät esimerkkiä kaksintaistelusta. Professori Crèin kertoi, että ennen kaksintaistelua tuli kumartaa kohteliaasti tai kätellä vastustajaa. Kun muodollisuudet oli hoidettu professorin ja neiti Blaken välillä alkoi itse taistelu.

Neiti Blake aloitti tähtäämällä kokovartalolukon professoriin. Professori kuitenkin torjui loitsu. Seuraavaksi neiti Blake ampui professoria tainnutustaialla, mutta taas kerran professori oli kyllin nopea ja ehti torjumaan manauksen. Neiti Blake ei ollut yhtä onnekas vaan kimmonnut kirous iski häntä suoraan kasvoihin. Inés henkäisi huomaamattaan kääntäessään kasvonsa neiti Blakeen, joka rojahti lattialle tajuttomana. Professori Crèin herpaannutti neiti Blaken kuitenkin hetkessä ja pian tämä oli taas tolpillaan.

Seurasi uusi erä, ja tällä kertaa käytössä oli paljon edistyneempää taikuutta ja vielä sanatonta sellaista. Nämä taiat olivat varsin upeaa taikuutta. Sellaista, josta Inés saattoi tällä hetkellä vain haaveilla. Professori Crèin loi hopeisen pyörteen, joka saartoi neiti Blaken kummaltakin puolelta. Neiti Blake onnistui kuitenkin hävittämään sen muuttamalla pyörteen vedeksi. Vesi levisi pitkin salin lattiaa kastellen oppilaiden jalat ja istuintyynyt. Inés yritti istuessaan nostaa jalkojaan veden alta, mutta se oli liian myöhäistä; jalat olivat jo kauttaaltaan läpimärät. No, onneksi tennarit olivat joka tapauksessa ikivanhat.

Ottelu päättyi neiti Blaken taikoessa väreilevän taian, joka onnistui läpäisemään professorin luoman suojakilven saaden professorin kaatumaan maahan. Neiti Blaken herpaannutettua professori Crèinin oli aika siirtyä näyttämään taiat, joita he tulisivat sillä tunnilla harjoittelemaan. Ensin neiti Blake taikoi aseistariisunnan professori Crèiniin, minkä jälkeen professori Crèin näytti tainnututustaian taikomalla sen neiti Blakeen.

"Voitte jakautua pareiksi ja alkaa harjoittelemaan. Pyydän, että ensin kumpikaan parista ei yritä puolustatua, vaan antaa vastustajan tainnuttaa tai aseistariisua hänet. Tainnutu-loitsusta vapautetaan Herpaannu-loitsulla, neljäsluokkalaisille ja sitä vanhemmille tiedoksi. Olisi kenties hyvä, jos parilla ei olisi suurta ikäeroa, sillä näin pidetään harjoittelu reiluna ja tasapuolisena, okei? Aloittakaa, olkaa hyvät!" professori Crèin ohjeisti. Se kuulosti Inéksen korvaan hyvältä, olisi nolostuttavaa yrittää suojautua taialta, ja sitten epäonnistua siinä. Noustuaan ylös seisomaan Inés kääntyi katsomaan ympärilleen löytääkseen tuttuja kasvoja. Hänen katseensa osuikin vähän matkan päässä olevaan London Moreliin. Inés oli tavannut Londonin vuosi sitten Châteuauhon vievässä pikajunassa. Koska he olivat eri tuvissa ja eri luokka-asteilla, ei kaksikko ollut sen koommin tehnyt tarkempaa tuttavuutta, mitä nyt muutaman kerran moikanneet törmätessään käytävällä. Inéksestä London oli kuitenkin oikein mukava ja hauskaa seuraa.

"Moikka!", Inés tervehti hymyillen asteltuaan Londonin luo. "Huvittaisiko olla parini?" hän kysyi kaivaessaan omenapuisen taikasauvansa taskustaan.

[London Morel]

// Inékselle! //

London olisi mieluusti viettänyt koko kesälomansa aivan jossain muualla, uhraamatta ajatustakaan koulunkäynnille. Mutta kun hän sai kuulla koululla järjestettävästä kaksintaistelun kurssista, hän päätti vierailla koululla yhden viikon ajan. Kesäloma oli pitkä, joten yksi viikko pois lomasta ei tuntunut pahalta. Sitä paitsi tämä ainoa kouluviikko oli todella rento; opiskelua oli vain puolitoista tuntia päivässä ja sekin oli puhdasta käytäntöä. Ennustuksen kesäkurssille poika ei nimittäin olisi mennyt, vaikka olisi maksettu.

London harppoi Suurten Saliin pitkin askelein - hän saapui paikalle juuri ja juuri ennen kurssin alkua. Ensimmäisenä hän kiinnitti huomionsa salin ulkonäköön; pitkän tupapöydät olivat kadonneet jonnekin ja lattialla oli pehmeä lattiamatto. Poika katsahti salin etuosassa, korokkeen päällä seisovaa ruskeahiuksista, hoikkaa naista, joka aloitti juuri oppitunnin pidon. Professori Crèin oli Londonin mielestä todella hyvän näköinen, mutta ehkä aavistuksen liian vanha. Tuon vieressä seisoi myös toinen nainen, joka oli pojalle entuudestaan tuntematon. Tuolla naisella oli mustat hiukset ja tuo oli hieman professori Crèinia pidempi. Hänkin oli ihan kaunis, muttei aivan niin viehättävä kuin professori Crèin.

London kuunteli, kuinka professori tervehti heitä, esitteli mustahiuksisen naisen ja kävi läpi kurssin säännöt. Sitten tuo kertoi tämän oppitunnin aiheet, jotka olivat aseistariisunta ja tainnutus. Naiset näyttivät käytännössä, kuinka kaksintaistelu etenee. He kättelivät toisiaan, perääntyivät hieman kauemmaksi ja aloittivat loitsimisen. Ensimmäisenä mustahiuksinen nainen, Alessia, loitsi kangistumis tyylistyksen, jonka professori Crèin torjui hienosti. Seuraavaksi Alessia loitsi tainnutun, jonka toinen nainen torjui taas ja lähetti loitsun takaisin Alessiaan päin. Loitsu osui suoraan Alessian kasvoihin. Seuraava erä kuitenkin päätyi Alessian eduksi, sillä tuo kaatoi professorin hopeisen aallon näköisellä loitsulla.

London ravisteli läpimärkiä tennareitaan. Hän loitsi kenkiinsä ensin kuivutusloitsun ja sitten tergeon, mutta kengät jäivät yhä kosteiksi. Onneksi professori Crèin kuitenkin sai kaiken ennalleen yhdellä sauvanheilautuksella. Poika seurasi malttamattomasti, kuinka naiset vielä näyttivät, kuinka karkotaseet- ja tainnutu -loitsut loitsittaisiin käytännössä. Hän halusi jo nopeasti itsekin taistelemaan. Kun professori kertoi, että nyt oppilaat saisivat vapaasti jakautua pareiksi, London alkoi heti tähyillä ympärilleen. Hän haluaisi parikseen jonkun tyypin, joka olisi mukava, hauska ja hyvä vastustaja.

Hetken pyörittyään London kohtasi edessään punatukkaisen, muodokkaan, pisamakasvoisen tytön. Tämä tyttö oli Londonille entuudestaan tuttu; hän oli tavannut tytön vuosi sitten Châteaun pikajunassa ja oli viihtynyt tämän seurassa. Tyttö oli ollut juuri sellainen, jollaisista ihmisistä London tykkää; mukava ja huumorintajuinen. Harmi, ettei kaksikko tehnyt lukuvuoden aikana sen lähempää tuttavuutta.

"Moikka! Huvittaisiko olla parini?"

Inés kysyi ja hymyili kauniisti. London hymyili takaisin ja nyökkäsi pienesti. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen siitä, että juuri tuo tyttö oli kysynyt häntä pariksi kaksintaisteluun. Serdaigleoppilaat olivat yleensä hyviä loitsimisessa, eli London saisi varmasti vastusta tähän tehtävään.

"Totta kai!", London vastasi ja kaivoi itsekin taikasauvansa takataskustaan, "Minä voin olla ensimmäinen uhri", poika sanoi leikkisästi ja iski silmäänsä. Hän asettui seisomaan suoraan Inéstä vastapäätä, kumarsi tälle ja perääntyi vielä muutaman askelen taaksepäin. Poika levitti kädet sivuilleen kuin antautuakseen. Hän piti edelleen kädessään taikasauvaa, jolla voisi tarpeen tullen puolustautua. Ties vaikka tyttö loitsisikin häneen aivan jonkin muun loitsun, kuin mitä oli tarkoitus loitsia.

"Älä satuta kovasti!", London huudahti vielä tytölle ja virnisti heti perään. Poika varmisti vielä, että hänen takanaan oli kasa tyynyjä ja vei katseensa takaisin tyttöä kohden. Hänen olonsa oli kuin maalitaululla.

[Cerinna Crèin]

// Kiitos kaikille kurssille osallistuneille! Toinen osa jäi nyt tekemättä... mutta mutta, ehkä annette sen anteeksi :D Kurssin pelaamista saa jatkaa, mutta siinä tapauksessa pisteet tulevat lukuvuodelle 2015-16.

Pisteytys:

Renée Mason (gryffondor): 3 p
Evelyn Clèment (serpentard): 18 p
Rose Hill (gryffondor): 10 p
Rosella McDevon (serpentard): 1 p
Inés Ortega (serdaigle): 3 p
London Morel (jatko-opiskelijat): 3 p

//