Shoppailureissu Poudlardinessa

[Rose Hill]

Vikcy vakuutti että rahat olivat hänen ja sanoin. "Oletko ihan varma? Onko nimesi Raymonde?" Kysyin ja tutkailin pussia jonka sisäpuolella luki nimi.

[Vicky Midford]

"No rahani tietenkin!" Vicky vastasi järkyttyneenä.
"En löydä pussiani ja tänne johtaa kolikkovana, mitä muutakaan olisi voinut sattua?" hän jatkoi ja katsoi molempia oudoksuen. Mikä se kysymys oli edes olevinaan?

"Oletko ihan varma? Onko nimesi Raymond?" Rose kysyi.
"Se on loogisin mahdollinen selitys, tottakai! Miten joku Raymond tähän liittyy?" hän inisi.
"Äh, mitä siinä lukee?" Vicky kysyi ja sieppasi pussin Roselta. Sitten hän käänsi ja väänsi sitä suunnasta toiseen kunnes löysi jonkinlaisen nimilapun ja sanoi: "No mitä minä sanoin.." Kunnes hän luki loppuun, valahti kirkkaan punaiseksi ja pudotti vahingossa pussukan. Jos Vicky olisi ollut vielä vähän nössömpi, hän olisi luultavasti myös juossut mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kauas kaupasta itkemään nolouttaan. Tosin sen hän toki vielä varmasti tekisi, vaikkakin vasta sitten kun tämä epämiellyttävä tilanne oltaisiin hoidettu loppuun ja Vanessa ja Rose olisivat niin kaukana etteivät he ikinä kuulisi hänen ulvontaansa.

Juuri nyt hän ei osannut sanoa mitään. Pari kertaa hän kyllä näytti siltä että jotain asiaa oli tulossa, mahdollisesti jokin tilanteen korjausyritys, mutta loppujen lopuksi Vicky ei saanut suustaan sanaakaan. Siinä hän vain möllötti ja näytti kunnon nyhveröltä. Hänellä oli suuri vaiva pitää katseensa normaalitasolla, mieluiten se olisi valunut kohti lattiaa, mutta siihen Vicky ei suostunut. Sen sijaan hän oli alkanut tuijottaa yhtä hyllyistä kuin suurtakin taideteosta. Hän olisi vain halunnut vajota maan alle ja paeta.

[Vanessa Kingston]

//Se ei ole Raymond, se on Raymonde! :D//

”No rahani tietenkin!” Vicky vastasi minulle hätääntyneenä. "En löydä pussiani ja tänne johtaa kolikkovana, mitä muutakaan olisi voinut sattua?" Vicky katsoi minua ja Rosea aivan kuin olisimme katosta tipahtaneita kummajaisia.

”Jaa, en kuunnellut…” mutisin ja katsoin lattiaan. Kaupan lattia oli epätasainen, kulunut ja sitä peitti ohut pölykerros. Seinävierusta pitkin kipitti kaksi hämähäkkiä. Toinen oli aivan pieni, ehkä noin sentin levyinen ja toinen taas oli isompi, leveydeltään noin puolitoista tuumaa. Molemmat olivat väritykseltään ruskeanmustia. Äsh, mitä minä nyt hämähäkkejä katselin. Eikös minun pitäisi nyt muistaa kuunnella, kun äsken en kuunnellut?

”Oletko ihan varma? Onko nimesi Raymonde?” kysyi Rose.
”Se on loogisin mahdollinen selitys, tottakai! Miten joku Raymond tähän liittyy?" Vicky inisi. ”Äh, mitä siinä lukee?” hän sieppasi pussin Roselta.
Vicky käänteli pussi vaikka mihin suuntaan.
"No mitä minä sanoin..." Vicky sanoi, mutta hetken kuluttua huomasin pussi putoavan Vickyn käsistä lattialle. Hänen kasvonsa olivat nyt kirkkaanpunertavat ja aivan kuin hän yrittäisi sanoa jotain.

”Vicky, onko jokin huonosti?” kysyin huolestuneena Vickyltä. Nostin rahapussin lattialta ja ojensin sen takaisin hänelle.
Vilkuilin takaoikealleni kassan suuntaan. Siellä se outo kaksikko tuijotti meidän suuntaamme - edelleen.
”Älkää katsoko, he taitavat tuijottaa, mutta… Tuo mies takanani, hän sanoi tuota punatukkaista naista Raymondeksi”, sanoin hiirenhiljaa ja toivoin, etteivät Raoul ja Raymonde kuulisi.

[Rose Hill]

”Se on loogisin mahdollinen selitys, tottakai! Miten joku Raymond tähän liittyy?" Vicky inisi. ”Äh, mitä siinä lukee?” hän sieppasi pussin ja alkoi käännellä sitä. Yhtäkkiä pussi tippui hänen käsisitään ja Vicky oli kirkkaanpunainen. Hänen naamansa näytti tomaatilta ja tirskahdin hiukan. Vanessa nosti pussin ja antoi sen takaisin Vickylle ja hän kuiskasi ”Älkää katsoko, he taitavat tuijottaa, mutta… Tuo mies takanani, hän sanoi tuota punatukkaista naista Raymondeksi” Vanessa sanoi hipihiljaa ja katsoin naista. Nappasin pussin Vickyltä ja laitoin rahat sinne. Kävelin naisen luo ja sanoin hymyillen "Nämä ovat kai sinun. Ne taisivat pudota." Raymonde katsoi minua kummissaan ja kivahti sitten "Eivät ne ole minun! Mitä oikein kuvittelet!" Hän marssi miehen luo ja katsoin heitä hölmistyneenä. "Mutta tässä lukee nimi!" Huusin hänen peräänsä mutta hän ei kuunnellut. Menin takaisin muiden luo ja sanoin "Hän sanoi että nämä eivät ole hänen ja suuttui."

[Vicky Midford]

//Aaaivan! :D Luinpas hassusti. //


Seuraavien hetkien aikana Vicky oli aivan varma että aika oli vääristynyt. Se kulki aivan liian hitaasti. Se mateli, mutta Vickyn ajatukset juoksivat.

Mitä hän edes enää teki täällä? Ei hänellä ollut rahaa niihin tyhmiin kirjoihin, jotka olisi pitänyt ostaa. Hän saisi kotona varmasti huudot. Eikä hän ei pääsisi enää koskaan yksin minnekään.. Kaikki yksityisyys rahan suhteen katoaisi.

Vicky vajosi lattialle. Rose ja Vanessa pitivät häntä varmasti tomppelina. Ei heitä edes kiinnostanut hänen juttunsa ja kun koulut alkaisivat, aina kun he näkisivät Vickyn, he osoittelisivat häntä ja nauraisivat. Ja ohikulkijat kysyisivät tietysti miksi ja kohta nekin nauraisivat.

"Vicky, onko jokin huonosti?" Vanessa kysyi. Hänen sanansa valuivat letkeänä, taikinamaisena aineena Vickyn edessä. Hän olisi vain halunnut tainnuttaa kaikki. Ihan vain häpeästä.
"Tä-tämä on hirveän n-noloa.." Vicky änkytti ja yritti saada äänensä soljumaan nornaalisti. "Olin i-ihan varma että se se olisi minun, mut.."

"Eivät ne ole minun! Mitä oikein kuvittelet!"
Vicky hätkähti. Raymonde oli alkanut huutaa vähän liian kovaa, eikä enää kuunnellut Rosen sanoja. Aivan kuten hän hetki sitten. Mutta tämä taisi olla eri asia. Vickystä tuntui että Raymonde salaili jotain hämärää. Jotain, mitä Vicky ei ollut huomannut aikaisemmin. Ylipäätään koko kauppa oli hämärä. Siitä huokui pahaenteinen ilmapiiri.

[Vanessa Kingston]

//Sopiiko, että tytöt häädetään kaupasta ulos ja he saavat sinne porttikiellon parin viestin jälkeen? :D//

Rose keräsi rahat pussiin ja kääntyi katsomaan Raymondea.
"Rose, älä!" parahdin. Hän ei kuunnellut. "Omapahan on ongelmasi", mumisin vihaisesti kulmat kurtussa ja kädet ristissä, kun Rose lähti hymyillen Raymondea kohti.

Vicky oli vajonnut tässä välissä lattialle ja alkoi änkyttämään.
"Tä-tämä on hirveän n-noloa..." Vicky selitti. Katsoin häntä edelleen vihainen ilme kasvoillani, vaikka tosiasiassa olin vain järkyttynyt. "Olin i-ihan varma että se se olisi minun, mut.."

Olin ollut täysin valmis vastaamaan Vickylle, koska tällä kertaa ymmärsin, että mistä kiikastaa. Kuitenkin inhottava ja karhea tiuskinta kassan suunnalta sai minut unohtamaan aikeeni.
"Eivät ne ole minun! Mitä oikein kuvittelet!" Raymonde äyskähti kovaan äänen ilmiselvästi Roselle. Se pelästytti minut ja hyppäsin vaistonvaraisesti taaksepäin. Vickykin oli hätkähtänyt.

"Hän sanoi että nämä eivät ole hänen ja suuttui", Rose sanoi, kun oli tullut takaisin luoksemme. En ehtinyt ajatella ollenkaan, ennen kuin olin loikannut kaksi hyllykön väliä kassan suuntaan. Auki olevat hiukseni olivat osittain kasvoillani ja huomasin niiden värin vaihtuneen hyvin tummiksi ruskeiksi siitä ihanasta hunajanvaaleasta, mitä ne olivat olleet vielä hetki sitten. Toivottavasti mitään muuta ei ollut sattunut. En nimittäin pitänyt ulkonäköni jatkuvasta muuntelusta.

Molemmat edessäni seisovat hahmot osoittivat minua sauvoillaan. Olin kai vaikuttanut turhan aggressiiviselta.
"Ei teidän minua tarvitse osoitella noilla sauvoillanne. Olisin vain kysynyt teidän nimiänne, jos sinun nimesi ei olekaan Raymonde. Minun mielestäni kyllä tuo", osoitin Raoulia, "kutsui sinua Raymondeksi", selitin ranskaksi. Huomasin muutaman sekunnin kuluttua, että hiusteni olevan jälleen hunajanväriset. Se oli hyvä merkki ulkonäköni puolesta, mutta pelkäsin pahoin, että olin jo paljastanut itseni metamorfimaagiksi. Se kun sattui olemaan huolellisesti varjeltu perheenkeskeinen salaisuus.

[Vicky Midford]

//Sopii, mutta tarkoittaako pari viestiä tässä tapauksessa jokaiselta sen pari viestiä vai kaikilta yhden viestin, joka periaatteessa olisi yhteenlaskettuna pari viestiä?//

[Vanessa Kingston]

//Yhteenkaskettuna mieluiten. :)//

[Rose Hill]

"Hei! Ei saa osoitella toisia sauvoilla!" Huudahdin ja marssin Vanessan luo. "Tässä muuten lukee nimi." Sanoin ja näytin pussia. "Tuo ei ole minun!" Raymonde karjaisi ja pomppasin hyllyä päin.

[Vicky Midford]

Vickyä kylmäsi. Rose ja Vanessa olivat menneet Raymonden ja sen toisen luo, eikä tilanne vaikuttanut ollenkaan hyvältä. Molemmat osoittivat noitia uhkaavasti sauvoillaan ja Raymonde mylvi yhä ettei se pussi muka ollut hänen. Vicky olisi halunnut olla rohkea ja mennä sanomaan jotain oikein nasevaa, mutta koska hän ei ollut, hän vain istui siinä ja puristi sauvaansa.

"Ehkä meidän pitäisi lähteä.." Vicky sanoi hiljaa uskaltauduttuaan viimein menemään myrskyn silmään. Hän halusi selvästi pois kahden potentiaalisen sekoboltsin luota.
"Ehkä, ehkä ja ehkä! Mitäs jos menisitte vaikka saman tien?" Raymonde huusi. Vicky hätkähti jälleen.