Kirjoittaja Renée Mason » 05 Elo 2015, 23:10
"Olen kuullut monia, mutta muistan vain niitä, joita on kirjassa nimeltä Hobitti. Oletko lukenut?" Elyon sanoi. Pudistin hymyillen päätäni. Olin kuullut kirjasta, mutten ollut koskaan lukenut. Se ei näyttänyt sellaiselta kirjalta, josta pitäisin. Tosin, mikä näyttäisikään. Kastoin sulkakynää musteeseen ja odotin, kun mustepisara valui takaisin purkkiin. Sitten kirjoitin paperille: "Hobitti". Oletin, että Elyon kertoisi arvoituksista, joita oli kuullut kirjasta.
"Se saattaa olla tositarina. Mutta niin, niitä arvoituksia... En muista niitä sanasta saan, mutta muistan sen, minkä vuoksi Bilbo melkein joutui syödyksi. Tämä kaiken hävittää, ei eläintä puuta kukkaa eloon jää. Se raudan teräksen tuhoaa, kivipaadetkn soraksi hajottaa. Se murtaa kaupungit kuninkaineen ja - jotakin - tuuli laineen.", Elyon lausui. Mietin hetken ja nostin sormeni merkiksi, että halusin arvata, kun Elyon oli kertomassa vastausta.
"Tämä kaiken hävittää", mietin ääneen, "Ei eläintä, puuta, kukkaa eloon jää. Se raudan, teräksen tuhoaa, kivipaadetkin soraksi hajottaa." Lausuin arvoitusta kuin runoa, jota oli vaikea ymmärtää ja yritin analysoida jokaista sanaa erikseen. Kirjoitin juuri toistamani pätkän paperille. "Sen täytyy siis olla jotain hyvin tuhoavaa tai vaarallista", mietin otsa kurtussa. "Se murtaa kaupungit kuninkaineen ja -jotakin- tuuli laineen", toistin silmät kiinni. Ymmärsin hyvin miksi tämä Bilbo oli melkein joutunut syödyksi. Arvoitushan oli varsin kinkkinen!
"Kuuluuko "jotakin" sana arvoitukseen, vai etkö vain muista sitä kokonaan", kysyin avattuani silmät ja hymyilin. Kirjoitin lopun ylös, vielä kun muistin sen sana sanalta.
16-vuotias positiivinen, heittäytyväinen ja sosiaalinen tyttö gryffondorista. Rakastaa erityisesti lohikäärmeitä sekä muita eläimiä ja hymyilee enemmän kuin hengittää. Löytää kaikesta ja kaikista jotain positiivista, vaikka kukaan muu ei löytäisi.
Ei maailma kaadu, vaikka minä kaadun.
EPÄAKTIIVINEN inspiraationpuutteen ja muiden tylsien tekosyiden takia