Shoppailureissu Poudlardinessa

[Rose Hill]

//Juu käy hyvin//

[Vanessa Kingston]

//Mäkään en huomannut, että tää peli aktivoitui. :"D//

Lopetin selostukseni oppikirjoistani, joita tarvitsisin tulevana lukuvuonna ja aloitin kirjoittamaan niitä ylös. Kaipa edessäni seisova tyttö muistaisi ne, vaikka lopettaisin raapustukseni. Minä ainakin muistan ne kirjat jo ulkoa, joten miksei hänkin muistaisi? Vilkaisin nopeasti ulko-ovelle, mutta käänsin katseeni takaisin tyttöön. Ehkä kuitenkin kaiken varalta.

"Oih! Minäkin opiskelen Châteaussa!" edessäni seisova tyttö töksäytti. Se sai minut lopettamaan kirjoittamisen. Katsoin häntä kummastellen ja koska olin menettänyt puhetaitoni, päätin pysyä hiljaa. Pelastuksekseni tyttö jatkoi pian "Olen Vicky Midford, kohta kolmasluokkalainen Serpentard". Hän oli lopettanut hymyilynsä, mutta vaikutti edelleen hyvin innostuneelta.
En ehtinyt avaamaan edes suutani nyt, kun tiesin mitä sanoa, kunnes Vicky aloitti jälleen puhumaan. Se ärsytti minua ja kurtistin kulmiani.
"Mistä tuvasta muuten sinä..." Vickyn aloitti, mutta hänet keskeytti viereemme ilmestynyt minua noin neljä tuumaa lyhyempi hahmo.

"Hei! Olen Rose Hill. Keitä te olette? Minulle sattui äsken hassu juttu. Unohdin rahani kotiin ja huomasin kolikkovanan. Seurasin kolikkovanaa ja se johti tänne", pienikokoinen tyttö selitti.
Tutkailin tytön ilmettä, kun hän kaivoi monta kolikkoa taskustansa. Katsahdin pelästyneenä Vickyyn päin. Rose ei tainnut olla kovinkaan tahdikas. Mielestäni oli todella outoa tupsahtaa keskelle kahden hänelle ventovieraan noidan pientä juttutuokiota.
"Kolikkovana muka?" kuulin Vickyn epäuskoisen äänensävyn läheltäni. Hän naurahti, mutten ollut aivan varma, että oliko naurahduksen tarkoitus olla ilkeä vai ystävällinen.
"Onko tuo metsinkäiskultaa?" kysyin. En oikeasti ollut kiinnostunut. Sen varmaan huomasi kylmäksi muuttuneesta äänensävystäni, mutta toivoin, ettei Rose panisi sitä pahaksensa.

[Rose Hill]

TYttö joka oli esittäytynyt Vicky Midfordiksi ei tainnut uskoa tarinaani joten sanoin. "Se on totta." Hymyilin ja toinen tyttö kysyi onko rahat metsinkäiskultaa. "En tiedä. Milloin sen pitäisi kadota ja mistä sen tunnistaa. Toivon että tämä ei ole metsinkäiskultaa koska silloin minulla ei olisi rahaa. Sainoin jo varmaan että unohdin ne kotiin." Sanoin ja tutkailin kolikkoa.

//Ilmoitampa nyt vaan että se ei ole metsinkäiskultaa :D//

[Vicky Midford]

Vicky nosti toista kulmaansa epäuskoisesti. Sinänsä hänellä ei ollut mitään intoa alkaa väitellä Rosea vastaan ilman todisteita kolikkovanasta, jota ei ollut tai joka oli ollut olemassa, mutta hänen oli edelleen vaikea uskoa sitä todeksi, joten Vicky ei vastannut mitään, vaan tarkasteli kolikkoja välillä kriittisesti ja välillä oikeastaan jopa varsin suurella mielenkiinnolla. Salaa hän toivoi osaavansa erottaa olivatko ne aitoja.

[Vanessa Kingston]

Rose hymyili ja kertoi tarinansa kolikkovanasta olevan totta. Huomasin Vickyn kohottavan toista kulmaansa. Ymmärsin, ettei Vickykään uskonut Rosen tarinaa.

"En tiedä. Milloin sen pitäisi kadota ja mistä sen tunnistaa?" Rose vastasi poissaolevaan kysymykseeni. Hän vielä muistutti, ettei hänellä olisi ollenkaan rahaa, jos hänen löytämänsä rahat olisivat metsinkäiskultaa.
"En ole ihan varma, että miten sen tunnistaa. Se muistaakseni katoaa parissa tunnissa", vastasin ja huuleni kaartuivat pieneen hymyyn, mutta ne palasivat pian takaisin tiukaksi viivaksi.

"Oletko nyt kuule ihan varma, että löysit jonkun ihmeen kolikkovanan? On tosi outoa löytää noin paljon rahaa sattumalta. Ne saattavat sitä paitsi olla jonkun toisen ja se joku saattaa nyt etsiä noita", kysyin epäilevästi ja laitoin tavarani oikealla puolellani sijaitsevalle pikkupöydälle. Asetin käteni ristiin ja kasvoilleni ilmestyi mietteliäs ilme.

"Mitä muuten olit kysymässä, Vicky, ennen kuin hän", katsoin merkitsevästi Rosea, "ilmestyi?"

[Rose Hill]

"Niin ehkä. Ajattelin että siellä oli niin paljon ruuhkaa että se jolta nämä ovat pudonneet luovuttajat etsintänsä." Sanoin ja toinen tyttö joka ei vielä esittäytynyt kysyi jotain Vickyltä. Tutkailin rahoja ja huomasin jalkojeni juuressa rahapussukan jossa oli reikä. Kun Vicky oli vastannut (?)Vanessalle sanoin. "Kenen nämä sitten ovatkaan hän taitaa olla tässä kaupassa." Totesin hiljaa ja nostin pussukan lattialta.

//Laitoin kysymysmerkin Vickyn vastaamisen kohdalle vaikka arvelen että hän vastaa :)//

[Vanessa Kingston]

//Kenenkäs rahat nuo muuten sitten ovat? Ei ainakaan Vanessan. :)//

[Rose Hill]

//Ei mitään hajua :'D//

[Vicky Midford]

"Tupaasi vain", Vicky havahtui mietteistään.
"Ajattelin että olet varmaan serdaigle kun sinulla on niin paljon valinnaisia", hän jatkoi, eikä tajunnut kuinka typerää moinen lokerointi oli. Ja kuinka huvittava vastaus ylipäätään oli. Vickyllähän oli loppujen lopuksi vain yksi valinnainen vähemmän ja senkin jättäminen pois oli ollut pitkän tai vähemmän pitkän harkinnan tulos.

"Hmh, löytäjä saa pitää", Vicky vastasi Roselle ja hymyili hetken. Ei ehkä yksin Roselle, vaan myös sille pölvästille, joka piti niin huonoa huolta tavaroistaan. Tyyppi mahtoi olla melkoinen urpo kun ei edes tippuvia kolikkoja huomannut.

Mutta jonkin ajan päästä Vicky tuli työntäneensä kätensä laukkuunsa laittaakseen sinne hetki sitten kirjoittamansa listan ja hänen kasvonsa saivat varsin mielenkiintoisen järkyttyneen sävyn.

"He-hetkinen!" Vicky sanoi epäuskoisena ja kyyristyi penkomaan laukkuaan hetkeksi. Sitten hän nousi ylös ja katsoi Rosea tuhannen lasersäteen voimin kuin pahamainensintakin rikollista. "Nehän ovat minun."

"Haluan ne takaisin", Vicky sanoi hieman rauhallisemmin. Hän näytti olevan yhtä aikaa sekä ymmällään siitä miten rahat olivat saattaneet noin vain pudota jonona Rosen eteen että katuvan sanojaan ehkä vielä enemmän. Löytäjä ei saisi todellakaan pitää Vickyn rahoja!


//Jottei oma roolini menisi ihan kököksi kysymyksiin vastailuksi, otin valtuudet päättää että rahat ovat Vickyn. Ihan mukavasti tytselin reaktiokin vaihtuu kun saa tietää olevansakin rahojen omistajatar. ;D//

[Vanessa Kingston]

Rose sanoi olettavansa, että rahansa hukannut henkilö ei kuitenkaan etsisi niitä. Se saattoi olla totta, mutta mitä, jos se henkilö vieläkin haahuilisi jossakin ja huomaisi, että hänen rahapussistaan tipahtelisi kolikoita? Sitten hän varmaankin kävelisi suorinta tietä sinne, minne kolikkovana johtaisi. Eli tähän omituiseen kirjakauppaan.

”Tupaasi vain”, Vicky vastasi kysymykseeni. Hän sanoi ajattelevansa, että olen serdaigle, kun minulla on niin paljon valinnaisia. Tuo viimeinen toteamus harmitti minua. Ei kukaan serdaigle ole serdaigle, koska hänellä on paljon valinnaisia. Serdaiglethan ovat pääasiassa älykkäitä ja fiksuja oppilaita.

”Ahaa”, mumisin harmistuneena. ”Jos muistan oikein, niin vain yhdellä tuvassani on siis minun lisäkseni kaikki viisi valinnaista”, jatkoin ja käänsin katseeni tiskin suuntaan. Tajusin liikkeen todella omituisen miesmyyjän katselevan meidän suuntaamme. Se toinen arpinaamainen hahmo, ilmeisesti Raymonde nimeltään, tuijotti myöskin meidän suuntaamme. Molemmilla heistä oli sauvat kädessä ja omituinen ilme. Aivan kuin he odottaisivat jotain tapahtuvan.

Käänsin juuri parahiksi katseeni Vickyyn päin, kun hän sanoi ”Haluan ne takaisin”.
”Mitä sinä haluat takaisin?” kysyin ihmeissäni Vickyltä. Katsoin Rosea käsittämättä mitään, vaikka ehkä olisi pitänyt.