Välikohtaus Hunajaherttuassa

[Renée Mason]

Vicky katsoi Renéetä ilmeisen pöllämystyneenä ja Renée kulautti kermakaljaa taas sisuksiinsa. Hän ei ollut ihan varma, oliko Vicky uskonut häntä. Ainakaan tytön ilmeestä päätellen Renée oli kertonut tarinansa tavalla, jota oli vaikea uskoa. Ja Renée kyllä ymmärsi, jos Vicky ei uskoisi häntä. Tuskin kovin moni toisluokkalainen oli kasvattanut lohikäärmettä.

Vicky räjähti nauraa räkättämään pienen mietintätauon jälkeen ja Renée odotti kärsivällisesti, että tyttö oli saanut naurunsa naurettua. "Haha, tuo oli hyvä" Vicky sanoi hymyillen. Renée katsoi Vickyä hetken huvittuneesti ja arvioi tilannetta. Vicky oli selvästi noita, joka ei uskoisi tarinaa lohikäärmeistä sängyn alla. Hän punnitsi vaihtoehtoja hetken, vain kymmenesosasekunnin, kunnes päätti kompromissiin pään sisäisen väittelynsä välillä. "Hyvä, että miellytti" Renée sanoi edelleen hieman huvittuneena ja rykäisi.

Hän pyöritteli hetken viimeisiä kermakaljojaan kolpakon pohjalla ja kippasi ne sitten suuhunsa. "Mmh", hän mutisi jostakin syystä. Hän katsoi Vickyyn odottaen, että tuo sanoisi jotain.

[Vicky Midford]

"Hyvä, että miellytti", Renée vastasi ja Vicky siemaisi jälleen kermakaljaansa. Hän piti siitä niin paljon enemmän kuin koko höskän kerralla kurkkuun kaatamisesta. Juomista kuului nautiskella.

"Mitä luulet, kuka voittaa tämän vuoden huispausmestaruuden?" Vicky kysyi.
"Minä veikkaan että Bulgaria pääsee ainakin pitkälle, samoin Saksa. Mutta toisaalta, (Vicky siveli hetken leukaansa) Juliano on kyllä hirvittävän nopea", hän sanoi viitaten Italian joukkueen uuteen etsijään, Lorenzoon, joka oli lyhyessä ajassa ehtinyt nousta maailmankuuluksi niin ulkoisen miellyttävyytensä kuin nopeutensa ansiosta. Tahtomattaan Vicky punastui silminnähden mainitessaan hänen nimensä, hänestä Lorenzo Juliano oli kovin komea.

"Mutta kaikesta huolimatta minä kannatan silti Englantia", Vicky lisäsi lopuksi ja jatkoi: "Vaikka sillä onkin mennyt viimeaikoina huonosti."

[Renée Mason]

"Mitä luulet, kuka voittaa tämän vuoden huispausmestaruuden?" Vicky kysyi, "Minä veikkaan että Bulgaria pääsee ainakin pitkälle, samoin Saksa. Mutta toisaalta, Juliano on kyllä hirvittävän nopea." Renée mietiskeli hetken. "En hirveästi seuraa huispausta", hän sanoi hitaasti. "Enkä kannatakkaan koikein mitään. En ole katsonut matseja pitkään aikaan. Mutta olen kuullut, että Irlannin maajoukkue on todella hyvä", hän jatkoi yrittäen antaa edes jonkinlaisen mielipiteen.

"Mutta kaikesta huolimatta minä kannatan silti Englantia", Vicky lisäsi ja jatkoi: "Vaikka sillä onkin mennyt viimeaikoina huonosti." Renée nyökkäsi pienesti. Hän toivoisi, etteivät he keskustelisi huispauksesta. Siitä hän ei nimittäin tiennyt yhtään, eikä se liiemmin häntä kiinnostanutkaan.

"Vietätkö kesälomaasi kotona", Renée vaihtoi puheenaihetta. Hän vilkaisi ikkunaan ja toivoi, että ehtisi käymään Sekolla, ennen kuin hänen pitäisi olla taas linnassa.

[Vicky Midford]

//Anteeksi näin pitkä ilmoittamaton tauko, inspis tuppasi vähäksi aikaa katoamaan stressin seurauksena. //


Vicky huomasi nopeasti ettei Renée tainnut pitää järin paljon huispauksesta tai ainakaan yhtä paljon kuin Vicky, jolle pelistä oli tullut jo nuorena tärkeä osa elämää syistä, joita hän ei itsekään tiennyt. Tosin olisihan se vähintäänkin outoa tavata lähes ikäisensä ja varmaankin suhteellisen samankaltainen (Vickystä gryffondor ja serpentard olivat yllättävän samanlaisia, kuin saman kolikon kaksi eri puolta.) huispausfani, joten hän ei jaksanut edes turhautua, koska ainakin Renée oli yrittänyt ja se, jos jokin, oli tärkeää.

"Vietätkö kesälomaasi kotona", Renée kysyi, mutta Vickystä tuntui ettei se oikeastaan kiinnostanut Renéetä vaan tämä taisi vain haluta puhua jostain muusta, vaikka Vickylle tuottikin edelleen vaikeuksia ymmärtää miksi joku ei pitänyt huispauksesta. Joka tapauksessa hän hymyili vinosti itsekseen Renéelle. Se oli kieltämättä ihan hyvä yritys.

"En", Vicky vastasi.
"Tai en tiedä.. Ainakin olemme ison osan kesästä kesäasunnollamme ja ehkä osan sukulaisilla, mutta jos hyvin käy, saatamme käydä myös Englannissa", hän jatkoi epämääräisesti. Oikeastaan Vicky ei ollut edes varma minne kaikkialle he menisivat loman aikana ja häntä häiritsi hieman tieto siitä että hänestä näkisi sen läpi. Ehkä nyt olisi Vickyn vuoro keksiä jokin mahdollisimman hyvä tekosyy vaihtaa puheenaihetta. Harmi vain että useimmat niistä kuulostivat paljon paremmilta Vickyn päässä kuin sanottuna.

"Oho, kappas, siellähän tihkuttaa enää vain kevyesti", Vicky sanoi ja jatkoi hetken päästä: "Voi, kuinka mukavaa että se sade loppuu!"
Ja taas hetken päästä hän oli taas sanomaisillaan jotain aiheeseen liittymätöntä (todennäköisesti jotain säätilasta) kunnes tajusi että Renéehän taisi pitää sateesta, ainakin sen tämänpäiväisen perusteella, ja Vicky tajusi olla hiljaa. Ainakin pari sekunttia.

"Tarvitseeko sinun muuten hakea vielä jotain? Kun minä ajattelin että voisin käydä vielä yhdessä kaupassa ja lähteä sitten kotiin", Vicky kysyi. Sitten hän kulautti kermakaljansa loppuun ja haroi hieman hiuksiaan, jotka olivat hänestä siitä kohtaa sotkussa.

[Renée Mason]

//Mitäpä tuosta//

"En", Vicky vastasi, kun Renée kysyi viettäisikö tuo loman kotona, "Tai en tiedä.. Ainakin olemme ison osan kesästä kesäasunnollamme ja ehkä osan sukulaisilla, saatamme käydä myös Englannissa." "Kiva", Renée vastasi hymyillen vienosti ja mietti, missä heillä olisi kesäasunto, jos sellaiseen olisi varaa. Luultavasti Etelä-Afrikassa, että tytön äiti pääsisi päivittäin töihin. Renée kuvitteli viettävänsä kesälomaa Etelä-Afrikan kuumuudessa. Se voisi olla mukavaa. Mutta puhtaan veden puute voisi saada hänet hulluksi.

"Oho, kappas, siellähän tihkuttaa enää vain kevyesti", Vicky sanoi. Renée huomasi, että Vicky ehkä yritti vaihtaa puheenaihetta. Aivan kuin Renéekin oli äsken tehnyt. "Voi, kuinka mukavaa, että se sade loppuu!", Vicky jatkoi ja hetken näytti, että tuo oli sanomassa vielä jotain, mutta muutti mieltään. Renée kohautti hartioitaan hymyillen. Hänen mielestään sade oli ollut mahtava, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Hän ymmärsi täysin, ettei monikaan pitänyt sateesta. Se oli niin märkää ja kylmää. Mutta Renéestä sade oli rauhoittavaa.

"Tarvitseeko sinun muuten hakea vielä jotain? Kun minä ajattelin, että voisin käydä vielä yhdessä kaupassa ja lähteä sitten kotiin", Vicky kysyi. Renée katsoi, kun noita kulautti viimeiset pisarat kermakaljastaan. Renée mietti hetken, haluaisiko hän Vickyn mukaansa. Tuo oli kyllä ollut mukavaa seuraa."Minä haluaisin käydä vielä Sekon Pilapuodissa. Sen jälkeen lähden takaisin koululle", Renée päätti. Hän kiinnitti kosteat hiukset poninhännälle hiuslenkillä, joka oli hänen kädessään, ja vilkaisi ikkunaan. Sade tosiaan tihkusi enää ja aurinkokin pilkisti pilvien raosta. Horisontissa häämötti sateenkaari.

//Haluatko pelata vielä Sekon puodissa käymisen, vai lopetellaanko jo?//

[Vicky Midford]

//Minusta voisimme mainita että Renée ja Vicky menevät vielä ostamaan jotain Sekosta, mutta periaatteessa kirjoittaisimme molemmat vielä enää yhdet/kahdet peliviestit ilman mitään "oikeaa keskustelua". Vai mitä mieltä sinä olet? //

[Renée Mason]

//Hyvä idea, tehdään niin.//

[Vicky Midford]

//Pätkäisen tämän omalta osaltani kahteen osaan, tuntuu vähän tökeröltä pötköttää koko juttu tähän ilman että Vicky ei huomaa ollenkaan Renéen reaktioita. :D //

"Sekolle siis!", Vicky huudahti pirteästi ja nosti yhden sormistaan ylös. Tosiasiassa ei ollut edes varmaa halusiko hän välttämättä ensinäkään mennä Sekolle oikeasti. Hänhän oli käynyt siellä vasta muutama päivä sitten. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin noloa perua koko höskä, Vickyn täytyisi nyt vain urheasti mennä mukaan ja ostaa jotain, josta hän saisi toruja kotona. Kunnon kapinallinen sontapommeineen.

Ovi aukesi pienellä tönäisyllä ja noita hymyili pienen hetken auringolle. Se oli tosiaan paljon kauniimpi kuin sadepilvet yhteensä. Harmi vain että häneltä jäi huomaamatta kauempana häämöttävä sateenkaari, se olisi tosiaan tehnyt Vickyn iloiseksi. Siinä kun oli niin paljon kauniita värejä ja värit jos jotkut olivat mukavia. Onneksi Vicky tulisi näkemään sen sentään kotimatkallaan, koska Seko ei ollut erityisen kaukana, oikeastaan he olivat olleet siellä jo jonkin aikaa ja kumpikin näytti syventyvän omiin mahdollisiin ostoksiinsa.

[Renée Mason]

//Niin. Ihan hyvä huomio, :D//

"Sekolle siis", Vicky huudahti nostaen sormensa pystyyn. Renée nauroi hieman noidan innostukselle ja nousi tuolistaan. Hän kaivoi taskustaan muutaman kolikon ja asetti ne pöydälle tipiksi. Hän jätti yleensä tipiksi kaksi kaljuunaa ja ehkä muutaman sirpin, mutta koska seuraava pysähdys olisi sekon puodissa, josta voisi ostaa kaikenlaista mukavaa, tyttö jätti kultakaljuunat taskuunsa ja asetti niiden sijaan pöydälle yksitoista sirppiä. Renée heilautti kättään hyvästiksi tiskin takana seisovalle naiselle, joka puhdisti laseja sinisellä liinalla ja asteli Vickyn perässä ulos Kolmesta Luudanvarresta. Aurinko paistoi kauniisti kuin pyytäen anteeksi äskeistä sademyrskyä.

Seko ei ollut kaukana ja kumpikin noita hääräili omien suosikkiensa hyllyillä. Renée katseli tavaroita, nosti joskus jonkun niistä käteensä tutkiakseen sitä tarkemmin ja asetti tavaran takaisin nähdessään hintalapun. Hän oli saanut kerättyä käteensä muutamia noiduttuja kaljuunoita, jotka niitä heittäessä laskeutuivat aina maahan kruuna tai klaava päällepäin riippuen siitä, kumman puolen heittäjä oli valinnut, sekä klassisia sontapommeja ja muutaman jarrumiehen ilotulitepussin. Sen enempää hänen rahapussinsa ei sallinut ostettavan (Rahapussi voihki ja kimitti taskussa aina, kun Renée keräsi uuden tavaran syliinsä). Niinpä tyttö palasi Vickyn luokse ja kysyi, olisiko tuo valmis. Sen jälkeen hän maksoi ostoksensa ja astui ulos reppu painavampana ja rahapussi rutkasti kevenneenä.

[Vicky Midford]

Vicky ei ollut vieläkään päättänyt ostaisiko hän loihditut silmälasit vai muutaman sontapommin, kun Renée jo kysyi oliko hän valmis.
"Ihan kohta", Vicky vastasi mietteliäästi ja yritti parhaansa mukaan punnita eri tavaroiden hyviä ja huonoja puolia. Sekolla oli vaikka mitä! Ei sillä, että se olisi paha asia, mutta kun Vicky tiesi että hän oli jo kuluttanut melkein kaikki viikkorahansa ja jos hän haluaisi ostaa kaiken haluamansa, joutuisi hän käyttämään osan säästöistään ja siitäkös kotona suututtaisiin, vaikka Vicky itse ei ymmärtänytkään syytä; nehän olivat hänen (vanhemmilta saatuja) rahojaan.

"Hmm..", Vicky mumisi ääneen ja katseli intensiivisesti ihoon sulautuvia tekosormia vaihtaen ne juomalasiin, joka ei tuhjenisi koskaan. Hän kikatti lapsellisesti hetken aikaa. Sitten hän meni katsomaan loihdittuja kolikkoja ja hetken päästä hän päätti olla valmis.

"Olen valmis!" Vicky huikkasi ja palasi kaksi kolikkoa ja silmälasit kädessään maksamaan ostoksensa. Samalla hän hymyili typerännäköisesti ja selitti jotain turhaan siitä mitä kaikkea hauskaa hän vielä voisikaan tehdä ostoksillaan. Myyjä näytti turhautuneelta, sillä Vickyn höpötys kasvatti jonoa. Lopulta kaikki olennainen oli kuitenkin sanottu, hän hyvästeli Renéen ja lähti takaisin kotiin heitellen toista kolikoistaan ja välillä ahmien sitruunalakrtitseja. Vicky huomasi jopa sateenkaaren ja näytti riemastuvan siitä kovin. Kotona ei muusta sitten ensimmäiseen viiteen minuuttiin (Victor kyllästyi tässä vaiheessa ja vaihtoi puheenaiheen huispaukseen) puhuttukaan.