Kirjoittaja Benjamin Blanchard » 22 Heinä 2015, 17:50
Kun professori sanoi Sofielle ettei kiviä heiteltäisi vastedes alkoi tyttö puhumaan: "Anteeksi. Benito. Äh Benito on Benito ei hänelle voi mitään. Eikö olekin kurjaa kun Ranska on miehitetty? Liittoutuneet tosin suunnittelevat maihinnousuja. Eikö olisi hienoa nähdä taas vapaa Ranska? Mitä luulet tuleeko de Gaullesta Ranskan johtaja? Hän on mukava mies. Olen tavannut hänet. Tahtoisitko tavata hänet?" Sofie papatti ja professori katsoi tuota yllättyneenä. Mitä ihmettä tuo tyttö sepitti? Benjamin vilkaisi koulurakennusta kuin toivoen että voisi paeta sinne. "Löitkö kenties pääsi kun kaaduit?" hän kysyi toiselta pian ja hymyili vaivautuneena. Miksi aina Benjamin joutui kaikista hulluimpiin ja oudoimpiin tilanteisiin?
Paikalle saapunut nuorempi tyttö kysyi oppitunneista jotain ja Benjamin vastasi kysymykseen kattavasti, toisin kuin Sofien kysymysvyöryyn. "Selvä. Olen toisella menen kolmannelle. Olen Rosella McDevon", tyttö kertoi ja Benjamin nyökkäsi. Pian Sofie alkoi puhumaan jälleen: "Tiedättekö mikä on hullua? Se että minulla on tämä. En tosin käytä sitä", jatko-opiskelija ilmoitti ja otti taskustaan pinssin jossa luki jotain skitsofreenikosta ja varomisesta. "Öö, okei", professori sanoi ja virnisti mahtamatta itselleen mitään. Skitsofreniahan tästä vielä puuttui, mies ajatteli. Pian hän nostikin kirjansa maasta jonka oli siihen jättänyt. "Oliko teillä kenties jotain muuta?" hän kysyi oppilailta ja hymyili pienesti.
//ihanan sekavaa........../