Riitaisa kohtaus käytävällä ja selvittelyä.

[Evelyn Clément]

//Okei, ehkäpä Rosella sekotti mut Roseen, ellen väärin ymmärrä... tai sit Eve on värjänny hiuksens, muuttunut jästisyntyiseks ja omannut kärmeskielen taidon, eikä oo kertonut mulle. :D Toivottavast tää ei mee autohittauksen puolel, jos ärsyttää, niin mainitte vaan...//

Rosella näytti menevän hämilleen kosketuksestani, muttei estänytkään minua, joten vedin //?kenties?// hänet mukanani kunnes päädyimme nurkan taakse, josta uskoin, ettei professori enää nähnyt meitä. Hänhän olisi nyt niin keskittynyt tuohon jupakkaan, joka ei sittenkään ollut hänelle mieluinen ja sen selvittely saattoi viedä aikaa. Ainakin toivoin niin, sillä en todellakaan halunnut mitenkään toimia ohjeiden vastaisesti. En tosin ollut vielä mennyt, tai menossa tupahuoneeseen, joten sekään ei kai ollut hyvä asia...

"Onko kaikki hyvin?" kysyin Rosellalta, enkä ollut varma, miksi tein niin. Miksen voinut noudattaa ohjeita? Mistä lähtien aloin miettimään muidenkin puolesta ja huolehtia asioista, jotka kuuluivat ihmisille, jotka eivät välttämättä halunneet, että puutuin heidän asioihin? Entä sitten, jos toinen käyttäytyi eri tavalla? Se ei vaikuttaisi minuun. Miksi ihmeessä tekisin mitään tälläistä? Taisin olla utelias, tai sitten säälin tyttöä. Tiesin, etteivät professorit olleet vihaisina ja väsyneinä muuta kuin ihmisiä ja ihmiset tekivät typeriä asioita, joita jotkut nimittivät virheiksi. Se kostautuisi vielä. Se, että olin utelias, että säälin ja että olin ihminen.

"Näytit hieman... poissaolevalta", huomautin miettien loppuun parempia sanavalintoja, kuin jäykkä kangistunut möhkäle. Ajattele, mitä sanot, ettet sano, mitä ajattelet. Tyttöhän ei välttämättä olisi edes pitänyt sanasta kangistunut. Basiliski oli yhä tuoreelta muistissa ja kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita kuin minä. Joillain oli ollut kivettyneitä kavereita. Mitä minä tiesin Rosellasta? Olin tavannut hänet muutaman kerran, enkä todellekaan ollut niitä sosiaalisempia tuttavuuksia. Olin nähnyt tytön Serpentardin bileissä huispausottelun jälkeen, tupahuoneessa, joissain paikoissa, mutten tutustunut sen erityisemmin. En lukenut häntä kavereihini. En tosin ollut varma luinko ketään kaveri-listalle. Ehkä Rosen ja ehkä Frankowskin. Muista en ollut niin varma.

Katsoin tyttöä. Näyttikö hän yhäkin häkeltyneeltä? Miksi ihmeessä? Olinko tehnyt jotain väärin? Ei, en. Jotain oli tapahtunut sen ihme hössäkän aikana, mutta mitä? Mitä minulta oli jäänyt välistää, olin ollut niin keskittynyt Roseen ja suhinaan, etten ollut huomioinut muuta. Miksi ihmeessä Rosella oli jähmeä? Mitä oli tapahtunut?

Tyttöön oli iskenyt tanssitauti, hän oli stepannut, sitten suhissut, ollut vihaisen oloinen... Avaa silmäsi! Mitä minä jätin huomaamatta? Mitä en ole ajattellut?

[Rosella McDevon]

//Tosiaan joo Rosella näkee mielessään nuoremman Rosen (Tavallaan uni)//

Tyttö veti minut nurkan taakse ja alkoi kyselemään kaikkea. "On kaikki on hyvin." sanoin ilmeettömänä.

[Evelyn Clément]

"On kaikki on hyvin", tytön ääni kajahti tasaisena, eikä ilmekään rävähtänyt. Hän muistutti kiveä. Elävää kangistettua. Muisto kouraisi rintaani.

Ne kylmät, kivettyneet kasvot. Ihmiset, jotka kaikki makasivat aavemaisen paikoillaan, ilman, että yksikään liikahti. Kukaan ei edes hengittänyt ja ainut ääni oli syntyisin minusta. Mitä ihmettä olinkaan tehnyt silloin sairaalasiivessä? Ja mihin se oli johtanut...

Vetäydyin aavistuksen kauemmas tytöstä. Hän ei reagoinut minuun ja tuntui typerältä seistä siinä käytävällä vain tytön, jota hädin tuskin tunsin, takia. Hän on Rosella McDevon, sanoi ääni päässäni, mutta siihen se jäi. En tosiaankaan tainnut tietää tästä tytöstä paljoa mitään ja silti hukkasin aikaani siihen, että seisoskelin ja ihmettelin, miksi hän ei puhunut minulle. Ei ihme, ettei puhunut. En itsekään olisi puhunut tuntemattomille. Tyttö ei edes tainnut tunnistaa minua.

"Meidän pitäisi mennä tupahuoneeseen. Professori Lehtinen antoi selkeän ohjeen", sanoin ääneen, kuin varoitukseksi siitä, että minun pitäisi nyt lähteä. Että kunnon ihmisenä hän nyt tajuaisi sen ja sitten kaikki olisi taas hyvin. Katsoin Rosellaa hieman totisena ja päätin sitten yrittää hymyillä rohkaisevasti.

Rosella näytti olevan kuin sokissa. Sokissa? Miksi ihmeessä hän ei reagoinut minuun? Asiat eivät olleet hyvin. Mutta hän sanoi, että ne oli hyvin. Se oli vale, tai sitten hän ei tajunnut mitä sanoi.

Minun pitäisi mennä, mutta tuo tyttö näytti poissa olevalta ja siltä kuin tarvitsisi apua. Mietin, miten voisin sanoa sen hänelle. Jos olisin töksäytänyt, että pääsetkö tupahuoneeseen ominavuin, niin se olisi kuulostanut melkos julmalta ja loukannut helposti ylpeyttä. Minun piti olla varovaisempi. Vaikka saattoi tosin olla, ettei tytössä olisi ollut havaittavissa mitään muutosta siitäkään.

Rosella oli kärmessuu. Se ei viitannut hyvään. Mutta myös Rose oli kärmessuu, enkä siltikään uskonut hänestä pahaa. Mikä ero näiden kahden ihmisen välillä aiheutti minulle tälläisen tuntemuksen? Miksen luottanut omaan tupaani, vaan luotin enemmän Gryffondoriin?

Joku kalvoi mieltäni ja roikkui kurkun perällä, juuri sanottavana, muttei tullut ulos. Oli juuri ulottumattomissa, vaikka näinkin sen siluetin. En vain onnistunut tarkentamaan ja näkemään selkeästi. Mikä minua vaivasi?

Minun täytyisi tehdä niin kuin oikein olisi. Ja oikea ei nyt meinannut sitä, mikä aiheutti hyvää. Oikea saattoi aiheuttaa pahaa, kun taas väärä hyvää. Minun piti noudattaa sääntöjä. Menisin tupahuoneeseen. Nyt.

"Tuletko mukaan, vai jäätkö tähän?" kysyin, enkä ollut varma, mitä halusin kuulla. Valinta olisi Rosellan. Minä jätin sen hänelle, mutta tein oman ratkaisuni jo kysymystä ennen. Tällä kertaa pitäisin sen.

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Emilie Lehtinen: 9 p
Rose Hill: 8 p
Rosella McDevon: 7 p
Evelyn Clément: 27 p
Eerika Lehtinen: 3 p

Jatkakaa peli loppuun, niin saatte kaikki 5 lisäpistettä!

[Rosella McDevon]

Hätkähdin. " Mitä? Ai joo. Menen tupahuoneeseen enkä tarvitse apua." Sanoin, käännyin ja lähdin tupahuoneeseen.

[Evelyn Clément]

Olin juuri menossa, kun kuulin äänen.

" Mitä? " Katsahdin Rosellaa. "Ai joo. Menen tupahuoneeseen enkä tarvitse apua. "

En tiedä mitä tapahtui, mutta ero oli havaittavissa. Rosella tuntui kuin heräävän unesta ja mitään sen enempää selittämättä, tai tapahtumaa välttämättä edes tiedostaen, hän totesi menevänsä omin avuin tupahuoneeseen. Sitten hän kääntyi ja lähti.

Jäin hetkeksi seisomaan siihen epävarmana, mitä minun pitäisi tehdä. Mikä kumma hänelle oli tullut? Miksen tajunnut sitä? Liittyikö tämä jotenkin Emiliehen? Tai kärmeskieleen?

Vedin syvään henkeä ja suljin silmäni hetkeksi. Tämä kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Yritin kelata päässäni, mitä oli tapahtunut ja yhdistellä palasia kokonaisuudeksi. Professori Lehtisen tytär Emilie raivosi, Rosella ja Lehtisen perhe, sekä Rose olivat kaikki kärmessuita. Ja Rose Hill, aina niin iloinen Rose, itki ja näytti aivan maansa myyneeltä, surullisen surkealta.

Huokaisin. Tarvitsin aikaa, jos aioin tajuta tästä enemmän. Tarvitsin aikaa ajatella, mutta sen aika ei olisi nyt. Minulla olisi muuta tehtävää. Minun pitäisi nyt lähteä sinne tupahuoneeseen, jos kerran aioin edes selata lävitse kaikki ne kirjat, jotka olin lainannut. Unisymboleiden almanakkaakin olin vasta ehtinyt vilkaista ja opiskellakin pitäisi, vaikkei se näin kesällä kovin yleistä ollutkaan.

Aloin askeltamaan kohti tupaani, miettien niitä tusinaa kirjaani, jotka painoivat repussani. Äskeiset tapahtumat eivät kuitenkaan unohtuneet, vaan painautuivat hetkeksi syvemmälle muistiin, valmiina taas tulemaan esille, kun niitä kaivattiin. Saattaisi vielä olla, että tämä päivä tulisi olemaan tärkeämpi, kuin nyt oletinkaan. Ainakin olin saanut selville salaisuusia ja salaisuudet enteilivät aina jotain.

// Kiitos kaikille! :D Oli kiva kirjoittaa, vaikka meni joissain kohdin melkoista vauhtia eteenpäin koko juoni. Itse lopetan Evellä tähän. Aikooko Rose, Eerika ja Emilie vielä jatkaa? Ainakin saataisiin tämä peli päätökseen ja nuo viisi pistettä... :)//

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Lukitsen tämän, koska peliviestejä ei ole tullut lainkaan tämän vuoden aikana.

Rosella McDevon: 1 p
EC: 3 + 5 = 8 p