//Hmm. En olekaan kuullut ennen Katherine Barkerista, mutta Sigourney Weaverin näyttelemästä hahmosta Katherine Parkerista kyllä. :D//
"Tuota professori?" Liina kysyi ja professori vastasi lyhyesti: "Niin?" Hän kohotti katseensa pergamentista kuempana olevaan oppilaaseen.
"Mietittekö ehkä, kuka kumma tuo Katherine Barker oli?" Tyttö kysyi hämmentäen professorin mieltä ja ajatuksia hieman. Benjamin takertui jälleen kerran sanoihin. Oli? Kuka Katherine Barker oli? Kuinka tuo oppilas saattoi tetää, tai edes olettaa että Katherine Barker oli, eikä on Tiesikö tuo pouffsoufflelainen jotain mitä edes professori ei tietänyt? Se olisi ollut jo hämmentävää. Kerrassaan yllättävää.
"Kyllä, mietin. Tiedätkö sinä kenties jotakin tästä henkilöstä?" professori kysyi ja otti päiväkirjan jälleen käsiinsä.
Kirjan kansi oli kulunut ja auringon valon haalistama. Siihen painetut kultaiset kirjaimet taas halkeilivat hieman ja kultaisen värin saattoi rapsuttaa pois. Kirja tosiaankin oli vanha. Kun Liina oli vastannut professorin kysymykseen(?) valitsi Benjamin jälleen jonkin aukeaman kirjasta ja luki. Oi kyllähän hän olisi edessään olevaa kirjoitelmaakin lukenut mielellään! Se ei vain ollut yhtä kiinnostava kuin päiväkirja. Hyvä kirjoittaja tämä Katherine Barker, professori Blanchard totesi jossain kohtaa itsekseen.
"Onko siinä jotain kiinnostavaa?" gryffondorilainen kysyi hetken kuluttua. "Ainahan päiväkirjat ovat kiinnostavia", professori vastasi ja nosti katseensa oppilaaseen nähden kuinka tuon päähän putosi lasipurkki. Tyttö näytti pyörtyvän. Benjamin pudisti päätään. Tohelomaista touhua. "Herpaannu", hän lausui yksinkertaisen loitsun, osoitti oppilasta sauvallaan ja pian nuori neiti heräsikin(?). Professori laittoi taikasauvan pöydälleen ja jatkoi kirjan lukemista.
//laitoin (?) merkin Rosen heräämisen kohdalle, vaikka onkin hyvin varmaa että tuo herää. :'3 Hehheh.//

