Karakatus käveli järven rannalla. Hän silitti hopeista käärmesormustaan, joka oli saanut seurakseen kultasormuksen. Karakatuksen olalla oli Kolhokallo.
"Saastaiset kuraveriset!" Karakatus sihahti kärmeskielellä.
"Me saamme ne vielä. Me onnistumme vielä. Muista unelmasi ja se että onnistumme", Jolhokalllo vastasi.
"Aivan lyödäänkö vetoa että osun tappokirouksella tuohon pöllöön?"
"Et onnistu."
Karakatus kohotti sauvansa. Vihreä valo välähti ja pöllö tipahti maahan.
