Benjamin kiitti Cerinnaa suklaasta ja Cerinna nyökkäsi tälle. Rose otti häneltä suklaanpalan ja mutusti sitä hetken, noustuaan ensin ylös. Cerinna tarkkaili häntä kulmiensa alta. Tuo vaikutti ehkä hieman vaisummalta? Naisesta olisi ollut kiva tietää, mitä gryffondortyttö joutui kokemaan uudelleen ankeuttajan läsnäollessa. Hän ei tiennyt juuri mitään tytöstä, eikä hänen menneisyydestään, sillä nimi Hill, ei sanonut hänelle mitään. Ehkä Rose oli jästisyntyinen?
"Haluatko yrittää vielä?"; professori Blanchard kysyi Roselta. Tyttö halusi yrittää uudelleen, ja hän avasi lipaston. Ankeuttajan hahmon ottanut mörkö lipui aavemaisesti ulos ja häälyi muutaman tuuman lattian yläpuolella. Kuului kammottavaa rätinää ja Cerinna tunsi kuinka ilma viileni ja luokka pimeni. Valot olivat sammuneet. "Odotum suojelius!", Rose huusi ja tällä kertaa sauvasta putkahti pieni hopeinen possu, joka oli hyökkäämässä ankeuttajan kimppuun. Mutta porsas ehti räjähtää ennen kuin se ehti kohteensa luo; Rose kaatui maahan.
Cerinna kuuli taas päässään kammottavia rasahduksia. Nyt jonkun luu meni poikki, se oli varmaan Julin selkäranka... Sitten nainen kuuli etäisenä luokkahuoneen äänet ja palautti itsensä tähän maailmaan. Hän loihti hopeisen suojeliuksen ja pakotti mörön jälleen kaappiin. "Suklaata?", hän kysyi Roselta ja nappasi kirjoituspöydältään pergamentin, muuttaen sen maitosuklaaksi. Hän mursi jälleen siitä kolme palaa, otti yhden itselleen ja antoi kaksi muuta Benjaminille ja Roselle.
"Pystytkö yrittämään vielä?"
