Kirjoittaja Renée Mason » 17 Kesä 2015, 09:55
"Juu voidaan", Rose vastasi Renéen kyselyihin velhoshakista ja he menivät istumaan nojatuoleihin. Rose kaivoi shakkilaudan kaapunsa alta ja laski sen pöydälle. Renée kumartui lähemmäs tutkimaan lautaa mutustaen samalla kurpitsaleivostaan. Lauta ei eronnut paljoakaan velhoshakkilaudsta , mutta oli silti kiinnostava. "Tässä on myös mylly. Voidaan pelata sitä shakin jälkeen. Minä olen valkoiset", Rose sanoi ja kaatoi ilmeisesti shakkinappulat pussista laudalle. "Mylly?", Renée toisti kysyvään sävyyn, "Mikä se on?"
Renée kumartui tutkimaan shakkinappuloita. Ne olivat yksinkertaiset ja puiset. Tyttö käänteli valkoista nappulaa kädessään ja tutki sen pohjaa, kun oven suunnasta kuului huuto: "Täällä on serpentard!" "Pelataanko kohta. Etsitään se serpentard?" Rose sanoi ja Renée nosti katseensa. Rose oli pompannut pystyyn. "Rauhoitu Rose. Muut hoitavat hänet kyllä pois täältä. Ei sinun tarvitse ratkoa asioita, he pärjäävät kyllä", Renée vastasi ja laski katseensa taas nappuloihin. Oli ihan tavallista, että ihmiset halusivat tulla oleskeluhuoneeseen. Serpentard vain käännytettäisiin ovella takaisin. Renée ei ymmärtänyt, miksi ovella olija oli huutanut, että serpentard on täällä. Sitä paitsi, miksi gryffondorit kailottavat serpentardin saapumisesta, mutta kun kaksi serdaiglea oli tullut ovelle, kukaan ei ollut huutanut mitään. Mikä ihme kaikkia riivasi? Renéellä ei ollut mitään serpentardeja vastaan, mutta jotkut suhtautuivat heihin näköjään kylmästi.
16-vuotias positiivinen, heittäytyväinen ja sosiaalinen tyttö gryffondorista. Rakastaa erityisesti lohikäärmeitä sekä muita eläimiä ja hymyilee enemmän kuin hengittää. Löytää kaikesta ja kaikista jotain positiivista, vaikka kukaan muu ei löytäisi.
Ei maailma kaadu, vaikka minä kaadun.
EPÄAKTIIVINEN inspiraationpuutteen ja muiden tylsien tekosyiden takia