tarvehuone

[Rose Hill]

//tämä alue on varattu Roselle, Rosalinélle, Lilylle, Evelynille ja Renéelle//

Rose käveli käytävää Lilyn ja Rosalinén kanssa kunnes huomasi että yksi seinä oli erilainen kuin muut. "Katsokaa!" Rose huudahti ja jatkoi. "Tuo seinä on erilainen kuin muut." Rose meni tutkimaan seinää lähemmin. Hän painoi sitä, potki sitä, puhui sille ja puhui käärmeskieltä mutta mitään ei tapahtunut. Sitten hän alkoi kävellä ympyrää oven edessä ja mietti.

[Rosaliné Clearwater]

Kävelin rauhassa Lilyn ja Rosen vierellä. Oli viikonloppu, ja oli juuri tarkoitus mennä kirjastoon. Tai ainakin minulla oli.
- Katsokaa! Tuo seinä on erilainen kuin muut, Rose sanoi ja painui tutkimaan eriväristä seinäpalaa. Hän painoi, puhui, puhui ilmeisesti kärmeskieltä mutta seinä ei tehnyt mitään erikoista. Menin itsekin katsomaan.
- Siinä on varmaan joku juju, ei se muuten tuolta näyttäisi, sanoin mietteliäästi ja sivelin seinää kevyesti.
- Meidän pitää ymmärtää sen ydin, sanoin rauhallisesti ympyrää kävelevälle Roselle.

[Lily Lion]

Astelin Rosalinén ja Rosen kanssa pitkin käytävää. Viikonloppu oli alkanut ja ajattelin mennä lentelemään luudalla, heti kun hyvä hetki koittaisi. Raahasin luutaa juuri yhden seinän ohi, kun Rose kiljahti:

- "Katsokaa!" hän huudahti ja jatkoi "Tuo seinä on erilainen kuin muut."

Sitten Rose selvästi villiintyi, sillä hän alkoi potkia ja painella kyseistä seinää. Hän alkoi jopa sepustaa jotain sille, ilmeisesti kärmeskielellä.

- "Siinä on varmaan joku juju, ei se muuten tuolta näyttäisi." tokaisi Rosaliné. "Meidän pitää ymmärtää sen ydin."

Minusta Rosa oli vähän ylirunollinen. Miksi meidän pitäisi löytää jonkun seinän ydin?

- "Anteeksi kun keskeytän runollisen hetkesi, mutta minusta meidän ei pidä alkaa ihan tuohon." sanoin Rosalinélle hieman töykeästi. "Minusta voisimme vaikka koittaa avata sen. Odottakaas kun mietin...", lisäsin ja aloin muistella mitä olinkaan tehnyt avatakseni sen oudon seinän silloin Tylypahkassa.

-"Muistaakseni minun täytyi... no... rynnätä siitä läpi." sanoin hieman epäillen, mutta päättäväisenä. "Eikun matkaan!" huusin ja juoksin läpi. Silloin muistin erään aika keskeisen asian: nämä kummalliset seinät saattoivat johtaa minne tahansa. Siis minne tahansa. En vielä nähnyt mitään, mutta lopulta valo alkoi hälvetä ja aloin erottaa jotain möykkyjä.

[Evelyn Clément]

//Haa, löysinpäs tänne :) Professori Benjamin tietty kans, Rose, eikös tähän päädytty, jos mahan oikee muistaa. //

Olin taas kerran matkalla kirjastoon. Reitti oli tuttu, sillä olin kulkenut matkan Serpentardin tupahuoneesta kirjastolle ja takaisin varmaan satoja, ellei tuhansia kertoja. Olin päättänyt heti syksyllä lukea kaikki kirjaston kirjat läpi ennen kuin koulu päättyisi, mutta nyt alkoi näyttää siltä, ettei se onnistuisi. Kirjoja oli yksinkertaisesti liikaa. Varsinkin kun luki mahdollisimman keskittyneesti, jotta ymmärtäisi kaiken ja mahdollisesti muistaisi myöhemmin.

Jostain syystä, kun asiat ovat tuttuja ja tavanomaisia, sitä yllättyy enemmän, kun sattuukin jotain tuntematonta ja outoa siinä samalla. Hetken ajan silmäni kulkivat vain tuon näyn yli ja sitten asia kulkeutui tajuntaan.

Mitä ihmettä? Jo toisen kerran tänä vuonna näin jonkun hääräävän seinien kimpussa. Viime kerta ei ollut päättynyt hyvin ja olin oppinut jotain. Älä puutu seiniä kuuntelevien oppilaiden aioihin. Mutta tuo oli outoa. Miksi kukaan edes jaksoi kiinnittää seiniin mitään huomiota?

Ajattelin, että kävelisin ohi ja hukuttaisin kaikki ajatukset kirjoihin. Sitten yksi tytöistä, jonka muistin nähneeni Serpentardien tupahuoneessa, juoksi suoraan päin seinää ja katosi näkyvistä.

Ensin ajattelin, että näkisin harhoja. Sitten mietin, että taikuus teki asiat omituisiksi ja kolmanneksi huomasin käveleväni tyttöjä kohti ja avaavani suuni: "Öö, näinkö oikein, vai katosiko hän juuri tuon seinän sisään? "

Tavoittelin ilmeeltäni pientä ihmetystä ja toivoin sen peittävän jännityksen. En ehtinyt nähdä juoksijan kasvoja, mutta hänen takiaan toivoin, että hän oli tehnyt tämän ennenkin, sillä jotkin asiat saattoivat olla täynnä pimeää taikuutta ja tälläiset kummat seinät saattoivat hyvinkin viitata siihen.

Kylmä virta kulki selkääni pitkin.

[Renée Mason]

Renée sulloi lainaamansa kirjan laukkuun kirjaston ovilla ja lähti astelemaan ripeästi gryffondorien oleskeluhuonetta kohti. Hän oli lainannut kirjan: "20 mielenkiintoista faktaa Walesinvihreistä", sillä häntä kiinnosti kovasti juuri tuo lohikäärmelaji. Renée ei ollut kovin innokas lukija, mutta kun lohikäärmekirjoja tuli myös oppilaiden lainattaviksi, hän kulki joka päivä kirjaston kautta hakemassa uutta luettavaa.

Renée oli kulkenut jo hyvän matkaa kirjastosta poispäin ja mietti juuri, mistä kulkisi nopein salakäytävä gryffondorien torniin, kun hän vilkaisi ympärilleen ja näki jotain lievästi outoa. Se oli vain lievästi outoa, sillä olihan hän nähnyt Rosen puuhastelemassa seinien kanssa aiemminkin. Hänen seurassaan oli kaksi tyttöä. Toisen Renée oli nähnyt ennenkin. Tyttö oli hypännyt sisään samasta tyhjästä ilmestyneestä ovesta Rosen kanssa. Näköjään seikkailu oli opettanut heille, että seinät olivat hyvin mielenkiintoisia. Heidän seurassaan oli vielä kolmas tyttö, jota Renée ei ollut ennen nähnyt.

Renée vilkaisi taas ympärilleen nähdäkseen katseliko kukaan muu heitä. Olisihan voinut olla, että seinien tutkiminen oli Châteaussa normaalia. Kauempana seisoikin silmälasipäinen tyttö katselemassa samaan suuntaan. Tuon tytön Renée oli nähnyt ennenkin. Hän oli varmaan kolmasluokkalainen, koska Renée muisti nähneensä tämän joillain samoilla tunneilla.

Renée käänsi katseensa juuri parahiksi, kun seinäseikkailijatyttö juoksi seinää päin ja katosi. Renée räpäytti muutaman kerran silmiään. Miksi ihmeessä hän oli juossut päin seinää? Oliko hän ollut varma, että se ei ole tavallinen seinä? Varmasti hän oli ollut hyvin tietoinen juuri tuon seinän salaisuuksista. Eihän tyttö olisi muuten juossut sitä päin, eihän?

Silmälasipäinen tyttö lähti kulkemaan jäljelle jäänyttä kaksikkoa päin ja Renée seurasi perässä. "Öö, näinkö oikein, vai katosiko hän juuri tuon seinän sisään?", tyttö kysyi. Renée ei sanonut mitään, vaan meni lähemmäs seinää ja tutki sitä. Siinä tosiaan oli eriskummallisia kuvioita, mutta ei hän kuvioiden perusteella vielä uskaltaisi juosta seiniä päin.

[Rose Hill]

Lily juoksi seinän läpi ja kaksi muuta tyttöä tuli paikalle. Toinen heistä oli Renée mutta toista Rose ei tuntenut. Toinen tyttö kysyi jotain siitä että juokdiko Lily juuri seinän läpi ja Rose sanoi "Kyllä kai" Rose ei jaksanut odottaa Lilyä vaan juoksi seinän läpi.

[Rosaliné Clearwater]

//Ööm... Rose? Entäs se Professori Benjamin?//

[Rose Hill]

// sehän tulee myöhemmin//

[Evelyn Clément]

//Nyt vai myöhemmin? Kauhia, tää menee nopeasti. Ja sorry Renée, mä ihan unohin, et mein piti tulla samalta tunnilta :´( (Äh, ärsyttävää...) Tai siis mis välis? Jos kaikki o jo kadonnu ton seinän sisää, niin aika myöhästä, mut no jaa... Juu. Ihmettelen vaa, mut iha mite vaa. //

[Rose Hill]

//musta ois parempi että tän kiekan jalkeen Renéen jälkeen proffa tulee. (Se on sit vaan läpikulkumatkalla ja joku kiskasee ne muut seinän sisään ((kai)))//