Serpentardien biletystä

[Evelyn Clément]

Kun olin maininnut juomasta, ei kestänyt kauan, kun ne meitä katsoneet tytöt sattuivat kävelemään luoksemme. En tiennyt pitäisikö lähteä. En useinkaan ollut vanhempien oppilaiden seurassa, vaikka he saattoivatkin olla joskus fiksumpia, kuin nuoremmat.

”Kai sitä vois mennä hieman sivummalle, kun tää noutopöytä on tässä”, Frankowski sanoi. Tajusin, että tytöt olivat tietysi menossa sitä kohti. Tunsin itseni typerykseksi. "Niin joo", ehdin mutista, kun toinen tytöistä saapui luoksemme ja totesi "Päiviä! Tai iltoja, tai ihan miten vain" ja katsoi suoraan minuun.

Huomasin, että tunnistin hänet, Rosaliné Clearwater, tyttö, joka oli ollut mukana silloin, kun näin muutaman oppilaan juoksevan seinää päin. Huomasin myös toisen tytön, Lily Lionin, joka oli ollut ensimmäinen seinää päin juoksija. Kallistin aavistuksen päätäni.

"Moro", Frankowski sanoi minua pikaisemmin.

"Hei Rosa ja Lily", minä totesin, mutta kuulostin hieman epäröivältä. Rosaliné katsoi silmät ymmyrkäisinä Frankowskia ja alkoi suoltaa jotain niin nopeasti, etten meinannut saada selvää. Olin melko varma, että hän oli juonut. Minua inhotti, sillä se ei ollut sallittua koulun säännöissä.

"Anteeksi, minun täytyy vähän käydä tuolla", Rosaliné sanoi ja näytti tajunneen pölöttäneensä ties mitä. Katsoin hänen osoittamaan suuntaan, noutopöytää kohti ja palautin katseeni taas häneen.

"Siitä vain", sanoin, kuin olisin antanut luvan johonkin. Minulla oli kumma tunne, etten keksinyt mitään muutakaan sanottavaa. Nyt pitäisi luetella sitä small-talk:ia, huomasin ajattelevani.

"No, mitä piditte ottelusta?" kysäisin. Olin itse tullut mukaan katsomaan, mutten ollut varma, pidinkö huispauksesta. Peli tuntui liian raa'alta ja kaiken kukkuraksi joutui olemaan ulkona. Siitä huolimatta moni piti pelistä ja jos halusi pysyä puheissa kärryllä, kannatti peliä seurata.

Rosaliné saapui luoksemme, mutta vaikutti oudon vaisulta. Hymyilin ystävällisesti, mutta hymyni ei ylettynyt silmiin asti. Tämä ei ollut sellaista kuin olin kuvitellut, enkä tiennyt olinko nyt yhtään lähempänä "ryhmään kuulumisen tunnetta", kuin tänne tullessakaan.

Minulle tuli paha mieli vain, koska tunsin, että Rosalinélla oli paha mieli. Välillä tuntui, että olin jästien magneetti ja keräsin muiden tunteita. Etenkin tälläisissä tapahtumissa virikkeitä oli vain liikaa.

Päätäni alkoi särkeä ja minun teki mieli saada happea. Pakotin kasvoillani olevan hymyn pysymään ja kuuntelin, mitä muut mahtoivat sanoa. Kuuntelu oli minulle paljon luonteenomaisempaa, kuin puhuminen.

[Matthias Frankowski]

Juhlakaapuun pukeutunut vanhempi serpentard selitti jotain mitä en musiikin yli kuullut ja lähti noutopöytää kohti. ”No, mitä piditte ottelusta?” Evelyn kysyi, sillä aikaa kun toinen oli lähtenyt. ”Alku oli ihan mielenkiintoinen, mutta loppua kohden se oli aika vaisu. Gryffondorin lyöjillä tosin oli aika omituinen lyöntikaari”, vastasin palauttaessani mieleeni millainen huispausottelu se oli ollut. Kyseiset lyöjät tuntuivat antavan ryhmyille paljon aikaa ennen kuin ihmeellisessä kaaressa yrittivät lyödä niitä kohti vastustajia.

Violettiin pukeutunut serpentard palasi seuraamme aika lailla hiljaisempana ja vaisumpana kuin oli paikalle porhaltanut kaverinsa kanssa. Evelyn tunsi näemmä nuo kaksi, sillä oli heitä tervehtinyt heidän nimillään. Tuntui siltä kuin he tiesivät kuka minä olin, mistä en tiennyt olinko siitä erityisen mielissäni vai en.

Päätin kuitenkin esitellä itseni ihan vain muodon vuoksi ja jotta tietäisin, että kumpi oli kumpi. Join lasini nopeasti tyhjäksi ja asetin sen lähimpänä olevalle tasolle samalla kun otin askeleen lähemmäs heitä. ”Frankowski”, esittäydyin ojentaen käteni kätelläkseni heitä, ensin toista ja sitten hänen kaveriaan.

Sipaisin käsivarrellani hiukset uudestaan pois kasvoiltani, sillä oli tullut jo aika lämmin kun ihmisiä oli tullut lisää ja tanssilattiakin oli niin lähellä ja bilettäjät tuntuivat hehkuvan lämpöä ympärilleensä.”Ja te näemmä tunnettekin jo toisenne”, totesin itsestään selvyyden musiikin yli seuralaisille.

[Evelyn Clément]

”Alku oli ihan mielenkiintoinen, mutta loppua kohden se oli aika vaisu. Gryffondorin lyöjillä tosin oli aika omituinen lyöntikaari”, Frankowski vastasi kysymykseeni. Ainakin joku piti keskustelua yllä. Hymyilin hänelle. Poikaa ei näyttänyt häiritsevän, että muut olivat tyttöjä. Outoa kyllä, mutta vasta nyt tajusin, että hän oli jopa hyvännäköinen. Häkellyin hieman, en yleensä ajatellut tällä tavalla.

"Niin", sanoin hänelle, vaikken ollut edes kiinnittänyt lyönteihin mitään huomiota. Minusta ne näyttivät kaikki samalta. Minä tosin en ollut mikään huispausfani, joten lienikö tuo ihmekkään. Join kulauksen lasistani ja sain sen loppuun.

"Tuota, taidan hakea lisää", ilmoitin näyttäen lasiani ja sipsutin noutopöydän luo. Minun ei tosiaankaan tehnyt mieli mitään muuta kuin vettä, mutta nappasin silti yhden kurpitsaleivoksen, sekä kaadoin lasiini juomaa kannusta, jonka kyljessä luki Arthur's awesome apple juice.

Palasin muiden luo ja näin Frankowskin kättelevän tyttöjä. Miten olin niin typerä? Miksi ihmeessä en ollut esitellyt heitä toisilleen? Äh - niin huolimatonta. En edes ollut tajunnut, etteivät he ehkä tuntisi toisiaan. Miten se oli mahdollista? Minä satuin törmäämään juuri niihin pariin, jotka olin tavannut. Tosin ehkä se oli normaalia, muttei minulle. Yleensä minä olin se, joka ei tuntenut ketään.

”Ja te näemmä tunnettekin jo toisenne”, Frankowski totesi. Katsoin häntä hieman pahoittelevasti. "Niinkin sitä voisi sanoa", sanoin. "Sorry, en tajunnut, ettette oo tavannu. Tosin en mäkään oo tavannut teitä kovin usein. Ollaan Frankowskin kanssa samalla luokalla, niin hänen kanssa ehkä sen takia useammin", sanoin hieman rupattelevaan sävyyn ensin pojalle ja sitten Rosalinélle ja Lilylle.

"Mennäänkö istumaan johonkin?" sanoin ja katselin ympärilleni etsien vapaata pöytää jossain nurkassa. Jalkojani oli jo alkanut kyllästyttämään tämä paikalla seisominen.

"Ja hieno kaapu Rosaliné ja ihana mekko Lily", kehuin tyttöjen asuja. Minua alkoi harmittaa, etten itse ollut pukeutunut sen erikoisemmin. Ihan siististi, kuten aina, mutta arkisesti. Ihan sama, mitä mieltä äiti oli, mutta entä minä? Kaverukset näyttivät kuitenkin kauniilta ja hymyilin heille nätisti.

Pääasia, että muut viihtyivät ja nauttivat juhlista. Minä käyttäytyisin niin, että heillä olisi mukavaa. Silloin minä voisin vaikuttaa mukavammalta heidän silmissään. Ja voisin saada jopa muutaman kaverin. Mitä enemmän tuttavia, sen parempi myöhemmin.

[Matthias Frankowski]

”Äläs nyt Evelyn. Yhtä hyvinhän olisin voinut tunteakin heidät jo entuudestaan”, vastasin hänelle. Miksi hän ylipäätään pahoitteli tuollaista, kun suuressa koulussa käydessä on jo selvää, ettei kaikki tunne toisiaan ja helpostihan sitä toisiin tutustuikin. ”Mutta nytpä tunnenkin heidät”, lisäsin hyväntahtoisesti virnistäen ennen kuin otin tyhjän lasini takaisin käteen jonne olin sen nopeasti laskenut.

Evelyn kertoi toisille tytöille, että olimme samalla luokalla ja nyökkäsin vilkuillen sen jälkeen tosin ympärilleni. Jostain kuului taas mekkalaa, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Jotkut vanhemmat pojat halusivat vain pönkittää egoaan ja tanssittaa muita pillinsä mukaan, mutta kaikki eivät näemmä halunneet toimia sillä tavoin. ”Miksipäs ei. Tuolla näyttäisi olevan yksi vapaa pöytä”, vastasin Evelynin ehdotukseen osoittaen sormellani siihen suuntaa, jossa näin vapaan pöydän ja parisen tuolia.

Kävin hävittämässä tyhjän lasini ja sain pari mulkaisua myös osakseni. En tosin tiennyt loivatko kyseiset pojat minuun ne sen takia, että olin vastikään ollut kolmen tytön seurassa enkä poikaporukassa kuten useimmat ikätoverini. Luulivatko he tosissaan että olisin oikeasti ollut liehittelemässä tyttöjen perään vai mistäköhän moinen käytös mahtoikaan johtua.

Olivathan he ihan nättejä, mutta kun haluan vain tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Tuttavuuden pohjalle voisi muodostaa kestäviä kaveruus- ja ystävyyssuhteita, niin sellainen tarpeeton mielistely oli turhaa, sillä enhän halunnut aloittaa heidän kanssaan mitään vakavaa suhdetta. Tämä fakta ei vain tahtonut upota kaikkien päähän yhtä hyvin. Palasin kuitenkin takaisin tyttöjen luokse.

[Rosaliné Clearwater]

- No, mitä piditte ottelusta? Evelyn kysyi.
- Alku oli ihan mielenkiintoinen, mutta loppua kohden se oli aika vaisu. Groffondorin lyöjillä tosin oli aika outo lyöntikaari, Lloyd pohti.
Olin hiljaa, antoi heidän puhua.
- Frankowski, Lloyd sanoi ja kätteli sekä minua että Lilyä.
- Rosaliné Clearwater, kiva tutustua, vastasin kätellessäni kelaten käytöstapoja mielessäni. Frankowski sanoi jotain mitä en kuullut musiikilta, Evelyn palasin noutopöydän luota (en kylläkään ollut huomannut hänen lähtevän) ja hän ja Clément ja Frankowski puhuivat vuorotellen jotain, mitä en kuullut ollenkaan. Pidättelin itseäni huutamasta 'mitä!?'
Musiikki vaimeni vähän, ilmeisesti he vaihtoivat kappaletta.
- Mennäänkö istumaan johonkin? Clément kysyi ja nyökkäsin osoittaakseni tukevani ideaa.
- Ja hieno kaapu Rosaliné ja ihana mekko Lily, Evelyn lisäsi, nyökkäsin kiitoksen sijaan, koska en halunnut puhua kellekään ihan vielä.
- Miksipäs ei. Tuolla näyttäisi olevan yksi vapaa pöytä, Frankowski sanoi ja osoitti sitä. Nyökkäsin jälleen ja siirryin hitaasti istumaan kyseisen pöydän ääreen.

[Evelyn Clément]

Frankowski vähätteli sitä, etten ollut esitellyt heitä ja totesi, että nytpä ainakin tunsi tytöt. Minua alkoi mietityttämään, että missä meni tuntemisen ja kaveruuden ja satunnaisten kohtaamisten raja. Hymyilin hieman höperölle mietinnälleni ja vilkuilin muita.

"Miksipäs ei. Tuolla näyttäisi olevan yksi vapaa pöytä", Frankowski sanoi osoittaen pöytää. Frankowski kävi viemässä mukinsa pois ja me muut siirryimme sillä aikaa pöytien ja tuolien ääreen. Valitsin paikakseni sen reunimmaisen, joka oli seinää vasten ja josta näki parhaiten muut ja ympäröivän bilehumun ja istahdin siihen.

Hymyilin muille ja poskiani alkoi jo sattumaan tuo yltiömäinen hymyily, mutta uskoin sen antavan minusta paremman vaikutelman. Nyt kuitenkin laskin sitä hieman lievempään ja näykkäisin kurpitsaleivostani, jota olin yhä pitänyt käsissäni. Katselin seuruetta.

Rosaliné näytti melko hiljaiseiselta äskettäiseen juttelupuuskaan verrattuna. Frankowski näytti melko tyyneltä ja Lily, no Lily, en ollut varma miten häntä olisin kuvaillut. "Mitäs ootte nyt tässä tehnyt viime päivinä?" kysäisin. "Näin kun kokeet on vihdoin loppu, tai no ainakin mein luokalta", mutisin ja tajusin puhuvani taas koulusta. Enkö tosiaan keksinyt muuta sanottavaa kuin jotain koulumaista? Toivoin, että muut eivät kiinittäisi siihen huomiota, vaan alkaisivat tarinoida itsestään. Kun osoitti kiinostusta toisesta, se oli paras tapa tutustua toisiin hieman paremmin.

Voisin saada kuulla jotain muista ja tilanteen pieni alkujännitys voisi alkaa karisemaan. Hyvä. Aloin tosiaan kyllästymään tähän hieman muodolliseen puhumiseen. Halusin kokeilla jotain villimpää ja saada kokea millaista olisi ystävysten ja kavereiden kanssa. Tätä ennen olin vain nähnyt muita kavereita, nyt halusin tutustua johonkin, jota voisin kutsua itseni kaveriksi.

Halusin välttää epäilyjäni ja unohtaa tuon ainaisen varovaisuuden. Tiesin katsovani muita harson läpi ja tarvitsevani aikaa ennen kuin alkaisin edes luottaa heihin hieman, mutta tällä kertaa aioin antaa näille ihmisille mahdollisuuden. Jos he tyrisivät jotain nyt, minä luultavasti en tekisi tätä uudestaan.

Olen ollut Châteaussa liki koko vuoden. Täällä ei ole samanlaista kuin Beuxbatonksissa ja ei koskaan tulisikaan. Tämä oli uusi mahdollisuus. Olin päättänyt niin jo syksyllä, mutta toiminut silloin estoisesti ja varautuneesti. Epäluuloisena ja etäisenä. Nyt oli aika muuttaa tuota käsitystä. Ottaa askel siitä kauemmas. En ollut varma kuinka kauan kestäisi, ennen kuin pääsisin siitä eroon. Luultavasti en karistaisi sitä koskaan kokonaan, mutta voisin yrittää. Ja minähän yritin.

[Matthias Frankowski]

Käänsin vapaan tuolin hivenen paremmin pöytää päin lysähtäen sen jälkeen siihen istumaan. Siinä istuessani en tosin nähnyt lainkaan tanssilattian suuntaan enkä noutopöytää kohti, mutta ei se minua haitannut sillä voisin keskustella yhtä hyvin pöydän ääressä istuvien tuttujeni kanssa. Pystyin ainakin paremmin erottamaan keskustelukumppaneideni kasvot ja ilmeet eikä tarvinnut koko ajan puhua lujaa, jotta ääneni kuultaisiin musiikin yli.

Evelyn kyseli mitä muut olivat tehneet, nyt kun kokeetkin olivat jo ohi, ainakin minun ja Evelynin osalta. Tyttö vaikutti puheliaammalta kuin aiemmin ja näytti myös hymyilevän enemmän. Kokeet olivat juuri yksi niistä teemoista, joista voisin sanoa yhtä ja toista. En ainakaan halunnut saada niitä takaisin tai en ainakaan muodonmuutoksen, loitsujen ja tähtitiedon koetta. Niiden käytännön osuudessa en ainakaan tule saamaan U:ta, hyvä jos edes saisin K:n niistä.

Kuuntelin mitä muut mahdollisesti sanoivat tehneensä, sillä itse en ollut mitään erikoista tehnyt. Mitä nyt olin kirjeitä lähettänyt, suunnitellut Magentan kanssa meidän tulevaa tapaamista sekä nauttinut vapaa-ajasta. Sanoin tosin vain viimeisen kohdan ääneen, sillä muut eivät tunteneet Magentaa eikä heitä ehkä olisi kiinnostanutkaan se asia niinkään.

”Onneksi kokeet ovat ohi. En tosin halua edes saada niitä kaikkia takaisin”, kerroin helpottuneen oloisena. ”En ainakaan loitsujen, muodonmuutoksien ja tähtitiedon koetta”, jatkoin vielä irvistäen synkästi.

Evelynhän ainakin jo tiesi loitsuosaamisestani ja ehkä nuo kaksi vanhempaa serpentardia myös, sillä muistelin että ainakin Rosa oli myös ollut sillä 3-luokkalaisten ja 4-luokkalaisten yhteisessä loitsujen tunnilla. Se olikin tyypillistä minulle, että muistin ihmiset paremmin kuin vanhojen oppituntien aiheet ja teorian.

[Mila Molina]

Pelin pisteytys

Evelyn Clément, Serpentard: 22 p
Lloyd Frankowski, Serpentard: 19 p
Rosaliné Clearwater, Serpentard: 10 p
Lily Lion, Serpentard: 5 p

Tämä on väliaikainen pisteytys, saatte halutessanne vielä jatkaa peliä. Jos pelaatte pelinne loppuun, saatte kaikki 5 lisäpistettä.

[Evelyn Clément]

Kuuntelin tarkkavaisesti muiden kertomuksia, sillä minua todellakin kiinnosti tietää kaikkea mahdollista heidän elämästään. Oli se sitten kuinka tarpeellista tietoa, tai ei. Siemaisin mehuani ja nojasin hieman oikeaan käteeni, jonka olin asettanut poskea vasten. Toinen käteni lepäsi pöydän reunalla.

Huomasin jopa uppoutuvan sepostuksiin. ”Onneksi kokeet ovat ohi. En tosin halua edes saada niitä kaikkia takaisin”, Frankowski paljasti huojentuneesti. Katsoin häntä iloisena ja jostain syystä mietin, että mistäköhän maasta hän oli kotoisin, vaikka minun olisi pitänyt miettiä esimerkiksi hänen sanojaan ja todeta jotain siitä, että oli aina niin vapauttavaa, kun kokeet loppuivat. Lloyd Frankowski ei vain kuulostanut kovin ranskalaiselta nimeltä. Kenties se oli venäläinen? Tai sittenkin virolainen? Viro ja suomi ja venäjä kuulostivat ainakin melko samalta.

”En ainakaan loitsujen, muodonmuutoksien ja tähtitiedon koetta”, Frankowski lisäsi irvistäen. Olimme muutaman kerran harjoitelleet loitsuja yhdessä ja noh, ainakin Frankowski osasi loitsia, vaikka välillä tuntui, ettei tämä uskonut siihen tarpeeksi paljon.

"Minua taas jännittää pimeyden voimilta suojautuminen", myönsin. "Olisin kyllä osannut irtijo-loitsun, mutta vihaan kylmää vettä. Vain se, että jouduin sukeltamaan veteen, jossa kirskuristaja odotti tilaisuuttaan sai minut paniikkiin. Inhottavaa, kun teoria koe meni ihan kohtuullisesti. Tähtitiedon teoriakokeen ensimmäistä kysymystä Pegasuksesta, Neliöstä, Kölistä ja Yksisarvisesta mietin kuitenkin hieman liian pitkään", kerroin ja meinasin jo alkaa suoltamaan jokaisen mahdollisen kokeen kysymyksen ja vastaukseni pohdinnat ja mietinnät, mutta hillitsin sitten itseni, kun ajattelin, ettei vierustovereitani voisi varmaankaan vähempää kiinostaa.

Join taas kulauksen mehuani ja pyrin kuuntelemaan muiden juttuja, vaikka silmäilinkin epäluuloisesti kaikkia juomia, joissa saattaisi olla alkoholia. Melusta, villkuvista valoista ja ehdottomasti erilaisesta ympäristöstä mihin olin tottunut, aloin rentoutumaan ja nauttimaan tilanteesta. Saatoin jopa pitää siitä. Ehkä. Vaikka vain ehkä.

[Rosella McDevon]

Seisoskelin ovensuussa. Ei ollut mitään tekemistä eikä yhtään seuraa. Lähdin kävelemään eteenpäin, törmäsin johonkin ja kaaduin lattialle. Katsoin ylöspäin ja näin jonkun pojan istumassa tuolissa ja juttelemassa tytöille jotka olivat pelanneet oleskeluhuoneessa velhoshakkia. Nousin ylös, puhdistelin mustan mekkoni ja kysyin "Anteeksi. Saanko liittyä seuraan? Mistä juttelette?" Huomasin että kenkäni oli lentänyt noutopöydän alle ja sanoin normaalisti aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut "Käyn vain ekana hakemassa kenkäni tuolta." Osoitin noutopöydän alle ja kävelin sinne. Nappasin kenkäni pöydän alta ja otin samalla jotain veden näköistä juomaa. Palasin muiden luo ja istahdin vapaaseen tuoliin. "Olen Rosella. Rosella McDevon. Hauska tavata." Sanoin rauhallisesti.