Serpentardien biletystä

[Matthias Frankowski]

Kaadoin jotain joka näytti joka muistutti jollain tapaa lähdevettä lasiin. Oli ihme ettei sitä läikkynyt ympäri pöytää, kun tuntui siltä kuin tila kävisi pian ahtaaksi enkä saanut liikuteltua kyynärpäitäni ja jäseniäni enää niin vapaasti. ”Hyvää iltaa”, sanoi todentotta Evelyn joka oli näemmä juuri hetki sitten raivannut tiensä luokseni. Tervehdin häntä myös kohottamalla lasia, kun sellaisen olin jo ehtinyt ottamaan, toivoen sen oikeasti sisältävän myös vain vettä.

Evelyn, jonka kanssa olin jo hieman ehtinyt ystävystymään, kertoi tulleensa juuri sekä kysyi mitä täällä oli tapahtunut aiemmin. ”Ei oikein mitään ihmeellistä. Huispauskapteeni piti jonkinlaisen lyhyen puheen ja sitten Ulrike Ibsen, se blondi 6-luokkalainen joka seurustelee Seabackin kanssa ja yrittää mielistellä taikuuden historian -professoria, kuulutti että noutopöytä oli avattu. Ei kai mitään muuta ole oikein tapahtunut vielä”, selitin musiikin yli itseäni lyhemmälle serpentardille.

Tytön tuntien hän ei varmaan olisi halunnut tietää, kuten en minäkään jos olisin hänen tilassaan sitä, millaisen mekkalan tuo yksi gryffondor sai aikaan. Tämä poika oli pukeutunut toppahousuihin ja yritti päästä serpentard ryhmän perässä sisälle kuokkimaan bileitä. Jotkut olivat saada raivarin ja vannoivat ikuista kostoa pojalle. Gryffondor saatiin kuitenkin yllättävän nopeasti pois rakennuksesta ja jos hän olisi viisas, hän pitäisi matalaa profiilia kesäloman alkuun asti.

”Pakko sanoa, että yllätit mut. En ois uskonut, että suhun törmäis täällä”, virnistin tytölle aidosti yllättyneellä. Hän kun kyllä panosti kouluun ja kotitehtäviin paljon enemmän kuin minä. Mutta aloinkin itsekin jo hivenen luopua uskosta omaan osaamiseeni ja luonnonlahjakkuuteeni, jonka olemassaoloon uskoin mutta joka oli aina vain työnnetty taka-alle.

[Evelyn Clément]

”Ei oikein mitään ihmeellistä", Frankowski ilmoitti ja jatkoi: "Huispauskapteeni piti jonkinlaisen lyhyen puheen ja sitten Ulrike Ibsen, se blondi 6-luokkalainen joka seurustelee Seabackin kanssa ja yrittää mielistellä taikuuden historian -professoria, kuulutti että noutopöytä oli avattu."

Katsoin häntä ja painoin sanoja hänen puheestaan mieleen, kuin olisin ollut oppitunnilla ja hän olisi pitänyt luentoa. Ulrike Ibsen, blondi, 6-luokka, Seaback, taikuuden historian professori.Se tuli niin automaattisesti, että tajusin sen vasta hetken päästä. Hymyilin hieman. Oliko minun pakko tehdä näin?

"Ei kai mitään muuta ole oikein tapahtunut vielä”, Frankowski totesi, mutta tuntui jättävän lopun ilmaan. Ehkä jotain oli vielä tapahtunut? Äh-ei, luultavasti olin taas liian epäluuloinen. Tutkin Frankowskin kasvoja, hän vaikutti vilpittömältä.

"Eli eipä mitään erikoista", toistin. "Mutta mikäs siinä. Vielä voi tapahtua", sanoin hymyillen iloisesti. Jos olisin ollut luonteeltani vitsikäs, äänensävyäni olisi voinut kutsua veikeäksi, nyt tosin juuri ja juuri huvittuneeksi.

”Pakko sanoa, että yllätit mut. En ois uskonut, että suhun törmäis täällä”, Frankowski huomautti. Niin, minun teki mieli sanoa. En minäkään olisi uskonut. Sen sijaan mietin, mitä minun kannattaisi sanoa? Mitä minun oletettiin sanovan? Ei typeriä virheitä, vaan harkitumpaa hallintaa.

Voisin lohkaista jonkun opetellun fraasin. Kerran sitä eletään, tai elämä on elämistä varten. Tai sanoa jotain tyhjänpäiväistä, kuten niinpä niin, tai sitä sattuu, ihmeitä tapahtuu. Muista luontevuus, aitous.

"Ei sitä koskaan tiiä. Ihmisillä on aikas paljon ennakkoluuloja muista", sanoin, mutta olisin voinut sanoa paremmin. Ehkäpä kuitenkin olin osaksi katkera ja halusin sanoa sen. Tosin en ollut varma. Ja en halunnut kuulostaa inhottavalta, tai syyttävältä. Ranskalainen korostus ainakin tuli selvemmin esiin englannistani. Toivoin, ettei se haittaisi ymmärtämisessä.

"Onko tuo hyvääkin?" kysäisin ja nyökkäsin aavistuksen kohti Lloydin lasia. Painuin aavisuksen kyyrympään, kun nostin hetkeksi hymyäni. Tunsin sen selässä ja hartioissa. Aiheen vaihto, diagnosoin. Ja minun teki mieli käskeä itseäni lopettamaan. Mitä jos en nyt analysoisi kaikkia tekojani ja yrittäisin olla? Ihan vain olla. Relata. Ottaa iisisti. Rauhoittua. Rentoutua.

Vilkaisin Frankowskia. "Pitäisikö ottaa? Ei kai siinä ole alkoholia?"

[Matthias Frankowski]

Evelyn sanoi, että ihmisillä on aika paljon ennakkoluuloja muista. ”Niinhän se on, mutta kiva et säkin olet täällä”, lisäsin nopeasti ennen kuin maistoin oikein kunnolla lasissani olevaa nestettä. Tytön olo näissä juhlissa oli myös positiivista siinä suhteessa, etten tuntisi itseäni niin huonoksi kun en ollut tekemässä mitään läksyjä tällä hetkellä.

”Onko tuo hyvääkin?” Evelyn kysyi lasiini viitaten. ”Siinä ja siinä. Ei maistu kovin kummoiselta”, vastasin hetken kuluttua kun olin ottanut toisen kulauksen varmistuen sen mausta. Se maistui miltei tavalliselta vedeltä paitsi, että sen jälkimaku oli hieman ihmeellinen, mutta kyllä sitä pystyi juomaan. Vilkaisin taas Evelynin suuntaan ja näytti siltä kuin hän hymyilisi.

Nuuhkaisin lasia hiukan ei kai siinä ollut alkoholia, olin nähnyt itseäni nuorempienkin ottavan sitä, sillä kyllähän täällä pitäisi olla myös alkoholittomia juomia kermakaljan lisäksi. ”En usko että tässä on alkoholia, mutten voi ihan varmaksi sanoa.”

”Valvojaoppilaat ovat varmaan pitäneet huolen siitä, että täällä on myös useampia alkoholittomia juomia”, ounastelin ääneen. Olin kuullut, miten jotkut olivat suunnitelleet pesevänsä sähköhammasharjalla alkoholin hajun pois. Jos he tosin olivat jo juoneet hivenen enemmän, se heijastuisi heidän käytöksestään myös.

[Lily Lion]

- "Jutellaan vaan! Näitkö sen hudin, jossa se yksi Gryffondor teki voltin vahingossa!" sanoin ja hörppäsin kermakaljaa sen verran, että poskeni täyttyivät juomasta. Nielaisin sen ja annoin Rosan jatkaa.

[Rosaliné Clearwater]

- Joo! Se oli ihan hulvatonta! Se joku meidän jahtaaja - en muista nimeä - lensi siitä sen ohitse väistäessään ryhmyä, ja se Gryffondor heitti säikähdyksestä kärrynpyöriä ja silloin se kaato lensi ihan ohi! Sopotin posket punaisina. Näin sivusta kaksi kolmasluokkalaista Serpentardia ja olin vähällä huutaa heitä jo paikalle, kunnes tajusin enemmän tilannetta ravistin päätäni ja yritin saada itseni hallintaan.
- Katso, tuolla on kaksi kolmasluokkalaista - ööö - Evelyn ja - Lloyd? Sanoin, ja hämmennyin, koska ne eivät mitenkään liittyneet edelliseen aiheeseeni.

[Lily Lion]

- "Joo? Mitä heistä?" kysyin hämmästellen.

[Evelyn Clément]

Lloud myönsi, että ihmisillä oli ennakkoluuloja ja jopa sanoi, että oli kiva, kun olin paikanpäällä. Epäilin hieman hänen sanojaan, mutta ajattelin ohittaa jotain kerrankin.

Otin lasin ja kaadoin juomaa siihen. Frankowskin mukaan se ei ollut mitenkään erikoista, eikä luultavasti sisältänyt alkoholia. Ajattelin ottaa askeleen siihen, että luottaisin häneen, mutten ollut varma pitikö tuo luottamus kauan.

”Valvojaoppilaat ovat varmaan pitäneet huolen siitä, että täällä on myös useampia alkoholittomia juomia”, Frankowski mutisi.

"Niin varmaan", sanoin, mutten ollut varma. Valvojaoppilaiden tunnollisuus saattoi vaihdella, mutta toivoin, että Serpentardeilla oli vastuullisiakin oppilaita.

Hörppäsin hieman juomaa, joka maistui yllättävän paljon vedelle. Jälkimaku oli ehkä hieman erikoinen, mutta muuten olisin voinut väittää nesteen olevan vain vettä.

"Jaa'a. Mitäköhän sitten pitäisi tehdä? " kysyin ääneen. En ollut varma, mutta minulla oli kumma tunne, että voisin kerrankin tehdä jotain. Olin tehnyt jotain erinlaista tulemalla tänne, mutta joku pidätteli minua. En aikonut tehdä typeryyksiä, joita katuisin myöhemmin.

Silloin huomasin parin tytön katsovan meitä, minua ja Frankowskia kohti. En ollut varma oliko se hyvä asia, mutta siirsin vaistomaisesti painoani hieman pojasta kauemmas. Minulle tuli kumman epämukava olo. Mitä minä tein väärin? Mitä ihmettä minun nyt piti tehdä? Miksi ihmeessä he katsoivat minua? Olinkohan minulla jotain suttua? Eikai vaatteeni olleet huonosti?

Eve, rauha. Käskin itseäni. Luultavasti he eivät edes katsoneet tännepäin, vain ohi. Minä ylireagoin taas. Täällä on niin paljon väkeä, että mistä sitä tiesi. Vilkaisin Frankowskia ja peitin hymyllä epävarmuutta. Otin kulauksen juomaa. "Ihan hyväähän tää on", totesin typerästi, mutta en vain keksinyt muutakaan.

[Rosaliné Clearwater]

- Ei mitään, ajattelin vain jos, jos mentäisiin vähän juttelemaan? Kysyin pienellä äänellä.
Näin Evelynin vilkuilevan meitä vähän levottomana.
- Noin. Nyt he ovat huomenneetkin meidät, kun toljotimme heitä. Nyt on vähän pakko mennä puhumaan, sanoin ja nousin hiljalleen tuolista.
- Päiviä! Tai iltoja, ihan miten vain, sanoin pirteästi Evelynille.
Taisin olla sekaisin, kuka kumma menisi noin vain puhumaan, nyt olivat kyllä normikäyttäytymisen lait näyttäneet unohtuneen.

[Matthias Frankowski]

”Jaa’a. Mitäköhän sitten pitäisi tehdä?” Evelyn kysyi maistettuaan ensin juomaa. En itsekään oikein tiennyt mitä täällä pitäisi tehdä, kun kerran kaikki tuntuivat tekevän omia juttujaan. Pitää hauskaa ja bilettää olisi varmaan joku vastannut, sillä varsinaista ohjelmaa täällä ei varmaan enää olisi.

Kohautin olkapäitäni. ”En tiiä.” Muut serpentardit kun tuntuivat tekevän sitä mitä heitä sillä hetkellä eniten huvitti, toiset joivat, toiset juorusivat ja kolmannet valloittivat tanssilattian eli mitään ennalta määrättyä tekemistä täällä ei ollut. Jokainen sai tehdä mitä halusi tai olla tekemättä mitään.

Evelyn myös totesi juoman olevan ihan hyvää. Nyökkäsin ja myötäilin hörpätessä itsekin vielä lasistani. ”Kai sitä vois mennä hieman sivummalle, kun tää noutopöytä on tässä”, totesin ottaen pari askelta poispäin pöydästä, sillä näytti siltä kuin pari vanhempaa serpentardia oli tulossa hakemaan itsellensä jotain meidän edessä olevalta pöydältä.

Violettiin juhlakaapuun sonnustautunut tummatukkainen tyttö kuitenkin vastoin odotuksiani lyöttäytyi minun ja Evelynin seuraan. ”Päiviä! Tai iltoja, ihan miten vain”, hän sanoi Evelynille pirteästi, mutta kuitenkin vaikutti hivenen siltä kuin hän olisi hieman hiprakassa tai sitten vain kuvittelin sellaista. Pyyhkäisin nopeasti kämmenselälläni hiukset pois kasvoiltani.

”Moro”, tervehdin nostaen puoliksi tyhjän lasini tervehdykseksi ennen kuin hieman virnuillen join siitä. Seura oli aina tervetullutta, vaikka se saattaisikin olla hieman hiprakassa, se ei minua haittaisi. Ihmiset kun tuntuivat juuri silloin olevan paljon vapaamman oloisia, tosin tiesin että ne myös mielellään juuri silloin sanoisivat kaiken suoraan.

[Rosaliné Clearwater]

- Moro, sanoi Lloyd. Katsoin häntä silmät suurina. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa hänen seisovan siinä, ja hän oli poika! Sellaisiin en ollutkaan vielä tutustunut, eikun mitä... Siis en ollut vielä tutustunut poikiin Châteaussa, äh, tuo kuulosti tyhmältä. En nyt vain ollut sattuneesta syystä tehnyt tuttavuutta kovinkaan monen tyypin kanssa, okei? Äh, riitelin itseni kanssa, kuka täysjärkinen teki niin? No jaa, ehken sitten ollut täysjärkinen. Joka päivä oppi jotain uutta! Häh, mitä minä taas höpötin.

Tajusin olevani edelleen hiprakkaisessa olotilassa.
- Anteeksi, minun täytyy vähän käydä tuolla... Osoitin hämärästi noutopöytään ja luikahdin siis siihen suuntaan.

Noutopöydässä otin itselleni lasin vettä ja muutaman noidankattilaleivoksen. Join lasin äkkiä tyhjäksi ja silloin se pieni hiprakkaisuus valui pois. Olin keskellä melskaavaa väkijoukkoa ja oli juuri puhunut ja ajatellut pötyä ventovieraille. No, oli kai pakko palata. Palasin hiljaa takaisin Lloydin, Lilyn ja Evelynin luo ja yritin sulautua maisemaan.