Kirjoittaja Benjamin Blanchard » 15 Kesä 2015, 11:35
Toinen oppilaista, nimeltään Rose Hill -tai näin professori ainakin muisteli- arvaili että ehkäpä kirjan varastanut hyypäjäinen oli yhä paikalla. Niin, se oli hyvin mahdollista. Ehkäpä joku oli vain halunnut lukea kirjaa, eikä suinkaan varastaa sitä. Tosin suljetun osaston sekasorto oli vailla selitystä. Samoin kuin maassa lojuva viitta. "Uskon että rehtori tuntee koulunsa oikein hyvin", professori totesi hiljaa kyykistyen katsomaan viittaa tarkemmin. Kirotut esineet säteilivät tietynlaista pahuuttaan aina, mutta tämä vaate ei tehnyt sitä. Niinpä professori saattoi halutessaan ottaa viitan käsiinsä ja katsoa olisiko siinä lisää kenties jonkinlaisia vihjeitä tämän asian ratkaisemiseksi. Ja niin hän tekikin laskettuaan pienen salkkunsa maahan. Mies nousi ylös ja käänteli viittaa käsissään. Siinä ei ollut enempää sanoja tai kirjaimia ylipäätänsä.
"Miten varas on edes päässyt tänne, täällä on niin tiukat turvatoimet varsinkin kun rehtori on kangistettu!" neiti Hill jatkoi päätelmiensä tekemistä. "Kirjan ottanut henkilö voi myös olla joku joka käy Châteauta", professori muistutti ja gryffondor aloitti ympyrän kiertämisen toistamiseen. Pian tämä kysyi että oliko kenenkään opettajan tai oppilaan nimi kirjaimet J ja R. Professoria ihmetytti syvästi se kuinka tyttö saattoi edes kuvitella että asialla olisi ollut joku opettajista. Miksi kukaan opettajista varastaisi kirjan, jonka he voivat halutessaan ottaa ilmoittamalla siitä ensin kirjastonhoitajalle? Ja miksi kukaan jättäisi moisen tuhon jälkeensä? Ei mitään järkeä. "En voi muistaa kaikkien oppilaiden nimiä, joten en tosiaankaan osaa sanoa onko kyseessä joku koulumme oppilaista", professori vastasi ja vilkaisi toisen oppilaan siinä kohtaa kun tuo sanoi "katsokaa".
Oppilaalla oli kädessään pergamentin palanen. Siinä näytti olevan jälleen jotain tuntematonta kieltä. Varmaan sitä espanjaa, professori ajatteli mielessään. "Ihan kuin tässä oliwi joku koodi!" tyttö jatkoi pian kiljaisten kovempaa kuin varmaan oli tarkoitus. Miksi tytöt edes kiljahtelivat yli päätänsä? Benjamin ei paljoa tälläisistä asioista tietänyt, mutta sen hän tiesi että kirjastossa ei, kannata, kiljahdella. "Ollaan vähän hiljempaa, kiitos", professori kertoi ja jatkoi sitten: "Mitä paperissa lukee,?" hän kysyi olettaen että siinä olisi koodin lisäksi jälleen espanjan kieltä jota professori ei tosiaankaan taitanut. Mutta toisaalta saattoihan koodi olla muutakin kuin numeroita ja kirjaimia niin kuin velhomaailmassa yleensäkin.