Kirjoittaja Benjamin Blanchard » 05 Kesä 2015, 16:50
"Ööh, no siis minä kuulin sattumalta", tyttö takelteli kuin olisi valehdellut. Professori ei oikein ymmärtänyt. Miten oppilas, jota Benjamin itse ei tuntenut kovinkaan, saattoi tietää jotain niin yksityistä? Eihän Blanchard tuonut animaagiuttaan esille juuri koskaan. Muutamalle kolleegalleen hän oli tietenkin kertonut, mutta ei oppilaille. Athelard oli ainoa poikkeus. "Mutta siis voiko jästisyntyinen olla kärmessuu?" Gryffondor toisti kysymyksensä, aikomuksenaan vaihtaa puheenaihetta jälleen. Benjamin ei pitänyt siitä.
"Keneltä kuulit että olisin animaagi?" professori kysyi pian kääntäen katseensa salkkuun jonka hän sitten napsautti kiinni. Hän ignoorasi tytön kysymyksen töykeästi. Mies siisti opettajanpöytääkin hieman, laittaen pergamentteja pöydän vetolaatikoihin. Hän mietti siinä samalla miksi tyttö oli niin kiinnostunut tietämään saattoiko jästisyntyinen olla kärmessuu. Professori itse tiesi että se oli mahdollista, mutta hyvin harvinaista. Käärmeiden kanssa kommunikoiminen kun sattui olemaan taito joka yleensä liikkui suvussa, tai periytyi vanhemmilta. Mutta se ei suinkaan tarkoittanut sitä, etteikö jästisyntyisiä kärmessuita ollut olemassa.