// Sijoittuu tanssin nro 10 ajalle. Adelé, tervetuloa! :) //
London Morel oli viettänyt tarjoilusalissa jo muutaman tovin. Oikeastaan hän oli viettänyt siellä enemmän aikaa kuin tanssisalissa, mikä oli vastoin pojan alkuperäisiä suunnitelmia. Ehkä syöminen ja juominen olikin enemmän hänen juttunsa kuin tanssiminen. Nyt pojan tanssijalka alkoi kuitenkin pikkuhiljaa vipattaa.
London astui tarjoilusalista tanssisaliin ja oli kompastua oviaukon korkeaan kynnykseen. Haparoiden poika sai pidettyä juuri ja juuri tasapainonsa. Hän katsahti taaksepäin kohti kynnystä. Kynnys ei varmasti ollut siinä vielä hetki sitten. Miksi muutenkaan hän olisi siihen kompastunut? Hartioitaan kohauttaen poika jatkoi kävelyään itsevarmasti eteenpäin, kohti tanssilattiaa. Tanssilattian valot välkkyivät hurjaa vauhtia ja sammuivat sitten. Edellinen kappale oli juuri saanut päätöksensä. Kyseinen kappale oli ilmeisesti yksi oppilaiden suosikeista, sillä se loppui kovaäänisiin suosionosoituksiin. Londonkin taputti käsiään hajamielisesti yhteen, vaikkei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mikä kyseinen biisi oli ollut. Hän jatkoi matkaansa tanssilattialle päin odottaen seuraavaa kappaletta. Tanssilattialla olevilla ihmisillä oli jokaisella kaksi päätä ja neljä silmää, ja aivan kuin hän olisi juuri nähnyt kissan, jolla oli kolme häntää. Booli- ja viinilasilliset olivat selvästi tehneet tehtävänsä.
"Anteeksi, rouva - eikun neiti", London sanoi pahoittelevasti nuorelle tytölle, johon oli juuri törmännyt saapuessaan tanssilattialle. "En nähnyt sinua. Et varmasti ollut siinä vielä äsken!" Poika nauroi hilpeästi ääneen, mutta tyttö ei välittänyt vaan siirtyi kauemmaksi, "Anteeksi! Se oli vahinko!", hän huudahti vielä tytön loittonevalle selälle. "Btw, missä on musiikki?"
Jostain kuulutettiin seuraavan kappaleen olevan illan viimeinen. Pojasta tuntui yhtäkkiä, että ilta oli mennyt aivan liian nopeasti. "Eikä! Nyt jo viimeinen?", London huudahti. Tuntui, että kello oli vasta iltakahdeksan, vaikka se lähenteli jo puolta yötä. Poika siirsi katseensa musiikin tahtiin hytkyviin tyttöihin. Ilmeisesti hänenkin pitäisi ottaa kaikki ilo irti viimeisen kappaleen kunniaksi. Niinpä poika alkoi heilua edestakaisin, välillä hyppien, välillä heilutellen raajojaan. Tanssityyli sopi melko hyvin joukkoon, sillä tanssilattialla oli tanssioita laidasta laitaan.
