Puutarhan kätköissä

[London Morel]

// Sama täällä. :D //

Effie kertoi omiksi lempiaineiksiin loitsut ja ennustustuksen. London aikoi jo lytätä tytön mielipiteet sanomalla, että ennustus oli täyttä huuhaata, mutta tyttö ehti perustella valintansa ensiksi. Kuulemma ennustus oli kivaa vain siksi, koska se oli niin huvittavaa. Effie lisäksi epäili ennustuksen olevan vain huijausta.

"Huh, kerkesin jo säikähtää, että sä pidät ennustuksesta oikeasti!", London huudahti, "Minä nimittäin inhoan sitä!". Poika päätti kommenttinsa naurahdukseen.

...

Kun London ojensi omenan Effielle, tuo kiitti, ja London hymyili tälle. London katsoi tytön sievää hymyä ja sitä, kuinka tuo tarkkaili hetken kynsiään. "Saa sen syödä, sitä ei oo myrkytetty", poika kertoi tytölle ja virnisti pienesti. Toivottavasti Effietä ei oltu lapsena peloteltu liikaa jästitarinoilla.

London piti tytöstä yhä tiukasti kiinni. Tuulenvire sekoitteli pojan hiuksia, ja poika alkoi kaivata taas kesää. Se oli ehdottomasti hänen lempivuodenaikansa. "Haluatko vielä istua vai mennäänkö sisälle", London kysyi, katsoi tyttöä silmiin ja hymyili.

[Effie Solender]

// Nyt olen kyllä mennyt kauas laiskuuden rajan toiselle puolelle. Olen erittöin pahoillani, että vaataamisessa on kestänyt niin ylipitkä aika, kuin kaksi viikkoa! Inspiraationi kävi aikaistetulla syyslomalla XD //

London kuulemma oli säiköhtänyt, että Effie pitäisi ennustuksesta oikeasti. Tyttö naurahti hieman.

---

Londo ojensi Effielle omenan läheisetä puusta. Effie kiitti ja otti sen käteensä, muttei syönyt sillä tiesi olevansa allerginen omenoille. "Saa sen syödä, sitä ei oo myrkytetty", London sanoi virnistäen.

Effie pudisti hieman surullisesti päätään. "Minulle se on myrkkyä. Olen nimittäin ollut omenoille alleeginen isäni kuolemasta lähtien", tyttö kertoi ja hän muuttui surulliseksi. "Isäni kuoli kun olin 13."

"Haluatko vielä istua, vai mennäänkö sisälle?" London kysyi. "Ollaan vielä hetki", Effie kuiskasi hivenen kysyvästi.

[London Morel]

// Ei haittaa! :D //

Effie ei innostunutkaan London vitsailusta, päin vastoin. Tytöstä tuli hyvin surullinen. Poika mietti, mistä moinen mielenmuutos johtui. Oliko poika sanonut jotain pahasti? Ei omasta mielestään ainakaan. Tosin tyttöjen mielenliikkeistä ei aina ottanut selkoa.

"Mikä sulle tuli?", London kysyi Effieltä.

Tyttö pudisti päätään. "Minulle se on myrkkyä", Effie vastasi, ja London kohotti kulmiaan, "Olen nimittäin ollut omenoille allerginen isäni kuolemasta lähtien. Isäni kuoli kun olin 13."

London ei tiennyt hetkeen mitä sanoa. Hän oli yksi maailman huonoimmista ihmisistä lohduttamaan tyttöjä. Pojan teki mieli kirota itsensä, että oli antanut omenan tytölle. Jos hän olisi jättänyt omenan puuhun, hänen vieressään olisi yhä se mukava, iloinen Effie. London kysyi, haluaisko Effie mennä sisälle, mutta tuo ei halunnut. Poika hieraisi hiuksiaan vaivaantuneesti. Hän oli nyt todella neuvottomassa tilanteessa.

London nappasi omenan Effien kädestä ja heitti sen lähimpään ruusupensaaseen. "Haluatko puhua isästäsi?", poika kysyi ja katsahti taas tyttöä kohti. Londonin molemmat vanhemmat olivat hengissä, joten hän ei tiennyt, miltä vanhemman menettäminen tuntui.

Londonilla alkoi olla jo aika kylmä, mutta jos Effie kestää kylmyyden, kestäisi hän itsekin.

[Effie Solender]

London näytti ihmettelevän Effien äkillisiä mielenliikkeitä ja niin ihmetteli tyttö itsekin. Hän ei tajunnut miten yksi vaivainen omena sai hänet muistamaan edesmenneen isänsä. Tyttö ei ollut vähään aikaan pyytänyt keltään anteeksi mielessään, mutta nyt hän pyysi omissa ajatuksissaan Londonilta anteeksi, että oli luultavasti pilannut tämän illan sysäämällä omat murheensa tälle.

"Haluatko puhua isästäsi?", London kysyi. Effie oli hetken hiljaa. Sitten hän puhui, muttei vastannut suoraan pojan kysymykseen.

"Isäni oli ministeriön auroriviraston johtaja. Hän oli muutaman muun aurorin kanssa Albaniassa etsimässä kolmea viimeistä vapaana olevaa kuolonsyöjää. He löysivät koulonsyöjät ja saivat heidän kiinni, mutta siihen vaadittiin yksi henki", Effie kertoi hiljaa, melkein kuiskaten. Sitten hän sulki jälleen silmänsä ja yritti koota itseään.

"Ei istuta tässä. Kävellään", tyttö lausahti.

// Voisimme varmaan muutaman viestin päästä lopetella? Mulla nimittäin on aika erittäin kortilla, nyt kun vielä tuli tämä keuhkoputkentulehduskin. Mulla nimittäin on aika paha mykoplasma XD //

[London Morel]

Effie ei vastannut pojan kysymykseen siitä, haluaisiko tuo puhua isästään. Pienen hiljaisuuden jälkeen tyttö kuitenkin avasi suunsa ja kertoi tarinan, joka oli johtanut isänsä kuolemaan.

"Isäni oli ministeriön auroriviraston johtaja. Hän oli muutaman muun aurorin kanssa Albaniassa etsimässä kolmea viimeistä vapaana olevaa kuolonsyöjää. He löysivät kuolonsyöjät ja saivat heidän kiinni, mutta siihen vaadittiin yksi henki."

London katsahti Effietä kohti, ja huomasi kuinka tuo sulki silmänsä. Vaikka tyttö oli menettänyt isänsä - yhden tärkeimmän ihmisen elämästään - tuo osasi pitää itsensä ihmeen hyvin kasassa. Londonin mielestä Effie oli vahva tyttö. Kaksikko nousi penkiltä ylös ja he alkoivat kävellä takaisin kohti koulurakennusta. Poika oli vain hyvillään tytön kävelyehdotuksesta, sillä hänen takamuksensa oli aivan jäässä penkillä istumisesta.

"Isäsi oli rohkea mies", London sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen. Poika oli niin huono keksimään tytölle piristystä, mutta hän yritti parhaansa. "Ilman isääsi kuolonsyöjät olisivat varmasti vielä vapaana, sun pitää olla ylpeä hänestä. Varmasti oletkin. Onneksi sulla on kuitenkin kavereita joille voit puhua, kuten mä", London heitti ja virnisti sitten, vaikkei uskonut, että tyttö olisi nyt vitsailutuulella.

// Oijoi, paranemisia! Lopetellaan vaan parin viestin jälkeen. //

[Effie Solender]

Effie kertoili isänsä kuolemasta ja ehdotti kävelemistä, sillä hänen selkänsä oli penkin selkänojasta aivan jäässä. Kuin jääpaloja olisi kiinnitetty selkään. Kaksikko oli saapunut pääovelle. Effie olisi halunnut kävelemisen kestävän pidempään.

London kehui tytön isää rohkeaksi ja kehotti häntä olemaan ylpeä tuosta. "Onneksi sulla on kuitenkn kavereita joille puhua, kuten mä", London heitti. Effie omaksi ja varmasti pojankin yllätykseksi purskahti nauruun. "Sä oot varmaan yks hauskimmista ihmisistä joita oon tavannut", tyttö sai sanotuksi naurun lomassa ja jatkoi melkein kuiskaten: "Ja ehkä myös kivoimmista". Effie tökkäsi Londonia kevyesti kylkeen edelleen huvittuneena.

//Tulipas nyt lyhyt :/ Jos kirjoitetaan molemmat vielä yhdet viestit? //

[London Morel]

Londonin yllätykseksi Effie kuitenkin piristyi pojan kommentista. Tyttö purskahti nauruun, ja poika naurahti tuon mukana. Oli helpottavaa huomata, ettei tyttö vajonnut täysin synkkiin aatoksiinsa. "Sä oot varmaan yks hauskimmista ihmisistä joita oon tavannut", Effie kertoi, ja London kohautti harteitaan, "Ja ehkä myös kivoimmista", tyttö lisäsi melkein kuiskaten ja tökkäsi poikaa kevyesti kylkeen.

"Itse olet", London tokaisi, ja tökkäsi itsekin tyttöä hellästi kylkeen. Hän katsahti tyttöä kohden ja virnisti pienesti. Kaksikko oli saapunut jo etuovelle. He astelivat raput ylös ja olivat pian eteisaulassa. London oli melkein jo unohtanut, että juhlittiin koulun syntymäpäiviä, mutta suuri väenpaljous palautti juhlinnat taas hänen mieleensä. Aula oli lähes tupaten täynnä oppilaita sekä henkilökuntaa, jotka virtasivat tanssisaliin sekä tarjoilusaliin. Poika säpsähti ja heräsi aatoksistaan, kun kuuli kovaäänisen huudon vierestään.

"London, siinähän sä olet! Nyt mennään tarjoilusaliin ja sassiin, mä tarjoan!", Londonin tupakaveri huusi pojan korvan juuressa ja lähti sitten juosten pois, kohti tarjoilusalia. Poika ei voinut pidättää naurahdustaan.

"Äh. Hän on yks hullu kaverini", London kertoi Effielle ja arpoi kahden sekunnin ajan, mitä tekisi; jäisikö viettämään Effien kanssa aikaansa vai lähtisikö poikakavereittensa kanssa tarjoilusaliin, "Pistätkö pahaksesi jos menen? Me varmasti nähdään vielä myöhemmin illalla. Ja huomenna mennään huispaamaan, eikö?"

London uskoi, että saisi luvan mennä, sillä Effie itsekin oli viettänyt omaa aikaa juhlien aikana. Poika astui askelen lähemmäksi tyttöä ja suikkasi nopean pusun tuon poskelle. "Nähdään!", poika kuiskasi ja lähti astelemaan ripein askelin ihmisjoukon läpi, kohti tarjoilusalia.

// Kiitos peliseurasta! :) //

[Effie Solender]

Lindon väitti kivenkovaa Effien olevan yksi kivoimmista ihmisistä ja töytäisi tätä kylkeen. Effie oli juuri äsken väittänyt päinvastaista.

He saapuivat täyteen ahdettuun eteisaulaan, ja Effie alkoi kaivata takaisin puutarhan viileyteen, sillä hallissa oli paahtavan kuuma. Tyttö vetäisi villatakin päältään, sitä ei enää kaivattaisi. Yhtäkkiä joku -ilmeisesti Londonin kaveri- tuli pojan korvaan huutaen pyytämään tuota tarjoilusaliin. London naurahti. Effiestäkin tyyppi oli huvittava.

"Äh, hän on yksi hullu kaverini", London kertoi tytölle. Effie virnisti nopeasti ja hoksasi joukon ystäviään syvemmälle linnaan johtavien portaiden yläpäässä. Tytöt huomasivat hänet ja viittoivat Effietä tulemaan sinne.

"Pistätkö pahaksesi jos menen? Me varmati nähdään vielä myöhemmin illalla. Ja huomenna mennään huispaamaan, eikö?" London kysyi. "En pistä lainkaan pahakseni. Itse asiassa minunkin kaveiporukkani kaipaa minua", Effie hymyili. "Joo, huomenna huispaamaan!" Tyttö hymähti vielä.

Effien yllätykseksi London antoi hänelle nopean pusun poskelle ja kuiskasi: "Nähdään!" Effie hymyili. "Joo nähdään!", tyttö kuiskasi ja molemmat lähtivät eri suuntiin, tosin molemmat kavereidensa luo.

Tytön seitsenhenkinen porukka odotti häntä edelleen portaiden yläpäässä. Sakin hauskuuttaja, Ciella virnisti Effielle ja kysyi: "Saitko poikakaveriltasi luvan tulla meidän mukaan?" Effie nauroi. "Saitko itse Marcukselta luvan tulla?"

[Mila Molina]

Pelin pisteytys:

London Morel: 25 p
Effie Solender: 26 p