Cerinnan ja Benjaminin tanssi

[Cerinna Crèin]

//Sijoittuu tanssin 2. ajalle tanssisaliin. Pelissä mukana Benjamin Blanchard ja Cerinna Crèin. //

Cerinna huokaisi syvään ja nappasi läheiseltä pöydältä lain, täytti sen kurpitsamehulla ja siemaisi lasista. Kurpitsamehu maistui ihanan kylmältä, sillä tanssisalissa oli ollut paahtavan kuuma. Ensimmäinen tanssi, eli valssi, oli juuri loppunut ja osa porukasta pakeni kuumuutta tarjoilusalin viileyteen. Vaikka Cerinna oli ennen tanssijaisia pyhästi vannonut, ettei hän aikonut tanssia kenenkään kanssa, niin nyt naista kyllä kieltämättä houkutti lähteä tanssimaan.

Tuon ajatuksen voimalla professori heitti lasin läheislle käytettyjen astioiden pöydälle ja sipaisi hiuksensa korvien taakse. Nyt professori mietti, olisiko aika heittää tiukkkapipon professorin rooli roskiin ja vaihtaa vaihde vapaalle. Hauskaakin tämä nainen osasi pitää, tosin kaikkein rennoimmillaan hän oli ollut kesäbileissä, joissa oli ollut mukana 20-30 vuotiaita aikuisia.

Nämä olivat opettajattaren mielestä lähinnä lasten juhlat, eikä aikuisilla ollut muuta virkaa kuin valvominen. Ehlä minä voinyhden tanssin ajan ottaa vähän rennommin. Tai kahden. No ihan sama, ehkä kolmenkin. Mutta vain jos saan tanssiparin.

Cerinna raivasi tiensä väenpaljouden läpi tarjoilusalin ovelle, ja huomasi toisen tanssin olevan juuri alkamassa. Nainen siirtyi tanssisalin puolelle, pois oviaukon luota ja hymyili itselleen. Monet olivat Châteaun junassa saaneet hänestä sellaisen tiukkapipon kuvan, mutta nyt hän aikoi nauttia illasta ainakin hetken, eikä vain koko ajan määrätä jälki-istuntoja. Yhtäkkiä Cerinna hoksasi, että mitä enemmän hän määräsi oppilaita jälki-istuntoihin, sitä vähemmän hänelle jäi vapaa-aikaa.

Päätään pudistellen opettajatar asteli salin toiseen päähän ja katseli tanssijoita. Muutama eläikäisen näköinenkin tanssi vahdikkaasti ja professori naurahti hiljaa. Pari pikkutyttöä juoksentelivat ympäriinsä salissa, ja nainen muisti elävästi, miten itsekin oli ollut tuollainen pikkuruinen tyttönen. Hymy karkasi huulille, eikä Cerinna voinut olla pitämättä näkemästään.

[Benjamin Blanchard]

Benjamin heitti sinisen päällystakkinsa rytyksi maahan, pimeällä käytävällä ja meni istumaan maahan seinään nojaten. Mies yritti saada hengityksensä tasaantumaan ja paniikkinsa pois. Tuo hautasi kasvonsa käsiinsä ja kuunteli musiikkia joka kuului vaimeana alemmasta kerroksesta.

Miksi Benjamin oli niin säikähtänyt ja yksinään koulun käytävillä eikä juhlimassa? Tuo kaikki johtui äskeisestä adrealiinin purkauksesta koulun porteilla, mutta nyt tuo energia pakeni hänen suonistaan jättäen jälkeensä pelkoa. Miksi hän oli ollut porteilla? No jonkun psyko faija murtautui koulun alueelle pimeiden seuraajiensa kanssa.

Ben huokaisi syvään ja näperteli nyt yli kaksikymmentä vuotta vanhaa taikasauvaansa. Mies halusi mennä jo alas, hän ei halunnut missata perinteisiä tansseja. Niinpä hän nousi ylös ketterästi ja puki sinisen neli nappisen bleiserin päälleen. Hän kosketti hiuksiaan varovasti todeten että ne olivat säilyneet koskemattomina.

Hän löysi hetkessä saliin, olihan se hetki sitten ollut hänen alapuolellaan. Hän hengitti syvään ja astui salin puolelle. Ben katseli ympärilleen ja etsi jonkinlaista seuraa. Iällä, ulkonäöllä tai olemuksella ei olisi väliä. Kunhan tuo saisi seuraa edes hetkeksi ja saisi tietää että oli vielä hengissä. Mies käveli kauas tarjoilusalista. Sokerin makea tuoksu ja alkoholin ällöttävä lemu saivat hänet vain voimaan pahoin. Hänen ei tehnyt mieli syödä. Tuo käveli hieman kumarassa kaukana tanssilattiasta ja oikaisi kravattiaan.

Ei kestänyt hetkeäkään kun hän näki sopivan tyypin jonka luokse mennä. Nainen oli yli kahdenkymmenen ja näytti hieman yksinäiseltä. Ehkä tuolle kelpaisi Benjaminin seura. Mies käveli naisen luokse ja hymyili hieman.

"Iltaa." Hän sanoi ja jatkoi pian: "Saako seuraasi kenties tuppautua?" Hän uteli ja laski katseensa naisen ruskeisiin silmiin. Nainen oli Beniä lyhyempi, mutta tuon korkokengät antoivat hänelle lisäpituutta jonkin verran. Benjaminin mielestä nainen oli kaunis valkoisine mekkoineen ja siroin kasvonpiirteineen.

[Cerinna Crèin]

Cerinna oli suurimmaksi osaksi omissa ajatuksissaan, ja hätkähti hieman kuullessaan läheltä äänen: "Iltaa."
Professori tarkisti, ettei tuo hyvännäköinen mies puhunut jollekulle muulle, ennen kuin vastasi. Mies ehti kuitenkin ensin. "Saako seuraasi kenties tuppautua?" tuo kysyi.

Cerinna kohotti kulmiaan. Normaalitilanteessa hän olisi antanut tiukan vastauksen: ei.
Nainen punnitsi hetken eri vastausvaihtoehtoja. Ei, ehkä, kyllä, tietenkin tai totta kai. Totta kai kuulosti houkuttavimmalta vastausvaihtoehdolta, joten sen nainen päätti antaa.

"Totta kai", professori vastasi, "Olen Cerinna Crèin, Châteaun Loitsujen professori", Cerinna esitteli itsensä. "Entä sinä?" Opettajatar odotti vastausta kysyvän näköisenä ja mietti, mahtoiko tämä mies olla myös opettaja. Olisi mukavaa jos opettajakaartiin liittyisi myös miehiä, sillä tähän mennessä siihen kuului lähinnä eri ikäisiä naisia.

Cerinna oli nyt varsin rento, eikä mikään tällä hetkellä voisi suuuttää häntä. Nainen ei osannut arvioida miehen ikää tarkemmin, mutta ajatteli tuon nuorekkaan ulkonäön perusteella tämä olevan 25-35 vuotta. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin kysyi sitä.

"Minkä ikäinen olet?" Cerinna kysyi mieheltä ja tarkasteli kynsiään, joissa oli tulenpunainen lakka. Nainen rakasti kynsiensä laittamista, ja teki sitä melkein joka päivä. Kynnet olivat Cerinnan intohimo, eikä nainen voinut sietää, jos jonkun kynnet olivat pahasti rappiolla. "Minä olen 26-vuotta" Cerinna lisäsi.

[Benjamin Blanchard]

"Olen Cerinna Crèin, Châteaun Loitsujen professori." Cerinnaksi esittäytynyt nainen kertoi. Benjamin kohotti kulmiaan, hän oli sattumalta tunkeutunut kolleegansa seuraan.

"Entä sinä?" Tuo kysyi pian.

"Benjamin Blanchard, alan opettamaan pimeyden voimilta suojautumista täällä Châteaussa." Hän kertoi ystävällisesti. Ne opettajat jotka Benjamin oli tavannut, sattuivat kaikki olemaan naisia ja se ihmetytti häntä paljon.

"Minkä ikäinen olet?" Cerinna kysyi. "Minä olen 26-vuotta." Hän lisäsi pian ja katsoi kynsiään. Benjamin pohti että kumpi oli kiinnostavampi: Benjaminin ikä vai Cerinnan punaiset kynnet?

"Pian neljäkymmentä." Hän valehteli vilkaisten omia kynsiään Cerinnan tapaan ja toivoi että tuo edes nostaisi katseensa Benjaminiin. "En oikeasti. Olen 32-vuotta." Hän sanoi vakavampana, hymyillen lämpimästi. Musiikki vaihtui pienen hiljaisuuden jälkeen ja Benjamin kuunteli minkä tanssin aika oli. Jokin klassinen paritanssi kai, tuo ajatteli. Hän vilkaisi Cerinnaa ja mietti että kehtaisiko hän kysyä naista tanssimaan. Lapsellinen ujous sai hänet kuitenkin pysymään hiljaa.

[Cerinna Crèin]

Cerinnan esittelyyn tuo mies vain kohotti kulmiaan. Nainen hymähti ja kaivoi pikkulaukustaan pyöreän, pienen peilin. Hän tarkisti siitä meikkinsä ja napsautti kaksiosaisen meikkipeilin kiinni. Opettajatar työnsi peilin laukkuunsa ja veti laukun vetoketjun kiinni.

"Entä sinä?" Cerinna kysyi pian. "Benjamin Blanchard, alan opettamaan pimeyden voimila suojautumista täällä Châteaussa", mies esittäytyi ystävälliusellä äänellä. Nainen hymyili laimeasti Benjaminin vastaukselle. Nyt Cerinna tiesi kaikkien aineiden paitsi numerologian, taikaliemien, yrttitiedon, huispauksen ja muinaisten riimujen opettajat. Tai siis tiesi ja tiesi, tunsi nimeltä.

"Minkä ikäinen olet?" Cerinna kysyi. "Minä olen 26-vuotta", nainen tokaisi odottaen Benjaminin vastausta."Pian neljäkymmentä", Benjamin kertoi.

Nainen käänsi katseensa Benjaminiin ja kurtisti kulmiaan. Cerinna ei todellakaan uskonut tuon olevan jo neljäkymmentä. Korkeintaan kolmekymmentä, tai niin ainakin Cerinna luuli, pian saamaansa vastauskeen asti.

"En oikeasti. Olen 32-vuotta", mies vastasi hymyillen. Cerinna katsahti tuota huvittuneena. Olipas tosiaan hauskaa. Hei hei, nyt tiukkapipous nurkkaan ja pidä hauskaa!, jokin pieni, yleensä Cerinnan mielestä typerä ääni muistutti hänen päässänsä. Opettajatar haukotteli käteensä. Huonosti nukuttu yö vaati veronsa.

[Benjamin Blanchard]

Nainen tarkasti meikkinsä pienen peilinsä avulla ja laittoi sen takaisin laukkuunsa. Benjamin oli esitellyt itsensä ja Cerinna oli hymyillyt jotenkin epäkiinnostuneesti hänen nimelleen. Kun Cerinna kysyi hänen ikäänsä Benjamin valehteli pienesti.

Cerinna katsoi Beniä huvittuneena ja haukotteli pian käteensä. Ehkä Cerinnaa vain väsytti tai sitten Benjaminin seuransa oli oikeasti tylsää, hän ajatteli. Hän vilkaisi tanssilattialle ja katsoi sen jälkeen Cerinnaa. He eivät puhuneet pieneen hetkeen ja se oli enemmän kuin vähän kiusallista.

"Kuules. Vaikka oletkin kolleegani, niin aion silti kysyä sinua tanssimaan." Tuo sanoi Cerinnalle ystävälliseen äänensävyyn.

"Joten haluaisitko tanssia?" Hän kysyi varovaisesti, hymyillen vähän. Benjaminista tuntui jotenkin oudolta pyytää Cerinnaa tanssimaan. Olivathan he vasta tavanneet, eivätkä tunteneet toisiaan. Mutta toisaalta, ei se tuntunut huonolta idealtakaan.


//veipäs tämä vastaaminen minulta aikaa. Neljä päivää oli inspis ja aivot karkuteillä. En ole ylpeä tästä roolauksestani... ;_;

[Cerinna Crèin]

// No minulla vastaamisessa kesti 13 päivää. Huonommaksi meni. Pyydän anteeksi ylipitkää odotusta. ): Tämä roolaus ei nyt ole parhaitani eikä pisimpiäni mutta antaa olla. //

Benjaminin ja Cerinnan välillä oli jälkimmäisen mielestä outo tunnelma. Kumpikin taisi olla hieman hämmentynyt ja omiin ajatuksiinsa vaipunut. Cerinnan ajatukset harhailivat ensi viikon oppitunneissa ja nainen aisti olevansa hieman hermostunut.

Yllättäen Benjamin puhui: "Kuules. Vaikka olet kolleegani, aion niin aion silti kysyä sinua tanssimaan." Cerinna hymyili ja vapautti jännittyneet hartiansa. Naiselle oli tullut olkapäiden jännittämisestä ikävä tapa, josta hän myös aikoi päästä eroon.

"Joten haluatko tanssia?" Benjamin kysyi varovaiselta kuulostavalla äänellä. Cerinna näytti hieman yllöttyneeltä, ja ennen kuin ehti edes kinastella asiasta itsensä kanssa, opettajatar vastasi: "Mielelläni."

Hän kallisti päätään hivenen vasemmalle ja hymyili hammashymyä. Cerinna sipaisi hiuksensa korvan taakse, pois kasvoilta ja huomasi Benjaminin asun olevan erittäin tyylikäs, toisin kuin eräiden henkilöiden jotka hän oli tavannut aiemmin sinä iltana.

[Benjamin Blanchard]

//nah, ei se mitään. :)


"Mielelläni", Cerinna vastasi hieman yllättyneen oloisena. Benjamin hymyili hieman ja sai itsevarmuutta -jolla oli tapana kadota naisten seurassa- tuon positiivisesta vastauksesta. Cerinna kallisti päätään hieman ja hymyili.

"Tuonne päin siis", Benjamin sanoi katsoen tanssilattiaa. Tuo saattoi Cerinnan tanssilattialle hymyillen ystävällisesti. Toki hän olisi voinut siinä saattaessaan, ottaa naista kädestä kiinni, mutta siihen ei riittänyt Benjaminin rohkeus. Tanssilattialla oli kaiken ikäistä porukkaa, oppilaista senioreihin. Musiikki kertoi että kyseessä oli valssi ja se sopi Benjaminille hyvin. Hän otti Cerinnan kädestä kiinni ja asetti toisen kätensä naisen kapealle lantiolle. Hän hymyili hieman.

"Oletko opettanut jo aiemmin, vai aloitatko sen vasta?" Benjamin kysyi kohteliaasti, aloitettuaan tanssin Cerinnan kanssa.

[Cerinna Crèin]

"Oletko opettanut aiemmin, vai aloitatko sen vasta?", Benjamin kysyi Cerinnalta kohteliaaseen sävyyn. Opettajatar mietti hetken mitä sanoisi. Tietyllä tavalla hän halusi sanoa omaavansa jo paljonkin kokemusta opettamisesta, kun taas toinen puoli halusi olla rehellinen.

"Châteaussa en ole opettanut aiemmin, mutta olen tehnyt joitakin sijaisuuksia Tylypahkaan ja Beauxbatonsiin. Virallisesti en ole toiminut opettajana aiemmin. Entä sinä?", Cerinna vastasi esittäen vastakysymyksen. Naisen mielestä Benjamin oli aika hyvä tanssimaan ja hän rentoutuikin hieman. Nuori professori antoi hiustensa valua selän takaa korvien taakse ja hymyili hivenen.

"Aika jännää muuten, että Châteauhon otetaan myös jatko-opiskelijoita, vai mitä? Minusta on itse asiassa mukava opettaa vähän vanhempia ja kokeneempia oppilaita", Cerinna avasi keskustelua ja sulki hetkeksi silmänsä.

Vaikka kovin moni ei uskoisi, tämä nainen rakasti musiikkia ja oli aina rakastanut. Hän ei koskaan pystynyt heräämään kunnolla ellei kuunnellut hetken aikaa radiosta menevää musiikkia.

[Benjamin Blanchard]

Cerinna näytti miettivän mitä vastaisi. Tuo oli siis varmasti opettanut jo ennestään. Hänestä tuntui oudolta olla itseään nuoremman ja pätevämmän kanssa. Se oli hieman häiritsevää.

"Châteaussa en ole opettanut aiemmin, mutta olen tehnyt joitakin sijaisuuksia Tylypahkaan ja Beauxbatonsiin. Virallisesti en ole toiminut opettajana aiemmin. Entä sinä?", hän vastasi kysymykseen. Benjamin hymyili hieman ja muotoili vastausta mielessään.

"Eli sinulla on jonkinlaista kokemusta", tuo sanoi ensiksi ja jatkoi pian: "En ole opettanut ennen, en millään lailla. Mutta tämä on varmasti juuri se oikea työ", hän kertoi huokaisten hieman jännittyneesti. Hän oli yhä aivan sekaisin siitä että oli saanut haluamansa paikan pimeyden voimilta suojautumisen professorina. Tosin tuo ilo ja onni ei paistanut hänestä läpi täysin. Sopivan hillitysti.

"Aika jännää muuten, että Châteauhon otetaan myös jatko-opiskelijoita, vai mitä? Minusta on itse asiassa mukava opettaa vähän vanhempia ja kokeneempia oppilaita", Cerinna kertoi ja Benjamin käänsi katseensa tuohon. Opettajatar oli sulkenut silmänsä ja hän näytti varsin levolliselta.

"Onhan se hienoa, ei minun kouluaikoinani ollut mahdollisuutta jatko-opiskeluun. Ei muistaakseni", tuo sanoi hymyillen vinosti. "Ne ovat varmaan mielenkiintoisia tunteja, tosiaan. Vielä kun keksisi jotain kiinnostavaa ja haastavaa opetettavaa. Ne osaavat varmaan jo kaiken", Benjamin naurahti hieman ja vilkaisi Cerinnaa. Olisi epäkohteliasta olla katsomatta tanssipariaan, sen verran hän tiesi. Etenkin jos tanssiparina oli joku jonka tulisi näkemään viikottain lukuvuoden ajan. Professori halusi antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan.

"Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta... onko opettaminen helppoa?" Benjamin kysyi epävarmana ja katsoi Cerinnaa kysyvästi. Mies kantoi harvinaisen paljon huolta lähestyvää lukuvuotta kohtaan. Kaikesta ilosta ja riemusta huolimatta, tuo äskeinen kysymys oli vaivannut häntä jo jonkin aikaa. Pian tuo tosin katui kysymystään.

"Anteeksi, tyhmä kysymys", tuo naurahti. "Um, mitä pidät juhlista? Onko sinulla seuraa täällä?" Tuo esitti kysymyksensä ja hymyili Cerinnalle. Tanssiminen oli loppujen lopuksi helppoa, vaikka mies ei ollutkaan tanssinut pitkään aikaan. Ainakaan tuo ei ollut tallonut kertaakaan Cerinnan jalkoja, professori ajatteli kiitollisena.