Tarjoilusalin pukuarvostelua

[Adelé Damiano]

// Hihi, päätin olla nopea ja aloittaa jo. Eli siis tämä on varattu Adelén ja Chelsean pelille. Ja peli sijoittuu tanssin nro 3. ajalle.//

Adelé istui hiljaa tarjoilusalin puisella penkillä, katsoen edessään olevia ruokia, joita hän oli jo aikaisemmin maistellut. Joukossa oli kaikkea herkullista ja juomatkin olivat kiitettäviä, mutta silti tytön katse viipyili masentuneesti ikälinjan takana hohtavaan alkoholipitoiseen juomaan, jota vain aikuiset saivat ottaa.

Kesäloman aikana Adelé oli käynyt monissa baareissa väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla, mutta nyt koulussa kaikki alkoholi oli kielletty alaikäisiltä. Tietysti Adelé ymmärsi sen, mutta silti hän kaipasi villejä öitä, joita italialaisneitokainen oli Ranskan pimenevillä kaduilla viettänyt.

Kuten baareissakin, Adelé oli käynyt muutaman kerran pyörähtämässä koulun tanssilattialla ja saanut katseita useimmilta oppilailta. Se oli taas kerran piristänyt tytön alkavaa iltaa ja hän oli onnellinen siitä, että oli muistanut laittaa jalkaansa parhaimmat korkokenkänsä. Ei sen takia, että ne näyttäisivät upeilta - tosin olihan sekin ihan mukavaa - vaan siksi, että korkokengät eivät hiertäneet, niin kuin useimmat muut tytön kengät.

Vaikka niillä olikin ihanaa tanssia, halusi Adelé tulla välillä huilaamaan ja katsastamaan olisiko tarjoilusalissa vapaata tanssiparia. Tällä kertaa onni ei kuitenkaan suosinut häntä, joten päätti tämä nousta ylös seisomaan ja nykäistä lyhyttä mekkoaan alemmas. Sitten Adelé heilautti vaaleat kiharansa selkäpuolelle ja katosi etsimään lisää juotavaa.

Tanssiessa oli todellakin tullut kuuma, vaikka ilta ei edes ollut vielä kunnolla alkanut.

[Chelsea Crèin]

"Tiedätkö kuinka ärsyttävä olet?" Chelsea kysyi alle 8- vuotiaalta punatukkaiselta pojalta. Poika oli seurannut häntä kohta tunnin, ja vaikka hän oli kuinka yrittänyt, ei tuo punapää ollut lopettanut seuraamista. "Nyt minä joudun kiroamaan sinut. Tainnutu!" Chelsea raahasi pojan läheiseen komeroon, nauroi ilkeästi ja suuntasi kohti tarjoilusalia. Hänellä oli tullut kuuma.

Tarjoilusaliin päästyään neito näki monenmoisia herkkuja; siirappitorttuja, sukupalloja, suklaasammakoita, noidankattilakakkuja ja paljon muita tytölle tuntemattomia herkkuja. Hänen katse kuotenkin viipyili alkoholittomissa booleissa ja kurpitsamehussa. Chelsea otti lasillisen ällöttävän makeaa sitruunaboolia, ja oli oksentaa maistaessaan sitä. Hän tyhjensi lasinsa taialla ja otti kurpitsamehua, minkä tiesi olevan varma valinta. Hörpättyään lasinsa tyhjäksi tytön katse kiinnittyi johonkin muuhun.

Hän oli huomannut äsken ohitseen menevän tytön, joka oli arviolta saman ikäinen hänen kanssaan. Tuolla tytöllä oli tyylikäs turkoosi ihonmyötäinen mekko ja saman väriset korkokkengät. "Hei sinä!" Chelsea huudahti ja harppaai tytön viereen, "Kuka olet?"

[Adelé Damiano]

Adelé kiersi juomispöytää ympäri, täyttämättä kuitenkaan lasiaan, sillä joukossa ei ollut mitään hyvää. Hän todellakin halusi alkoholia, mutta ei uskonut, että saisi sitä, sillä tarjoilusalissa oli joku opettaja, joka lähti tytön onneksi nopeasti pois.
Adelé siis päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kysyä joltain vanhemmalta oppilaalta, voisiko tämä tuoda hänelle juotavaa ikälinjan takaa. Kaksi ensimmäistä aikuista kieltäytyi perustellen alaikäisyyteen, mutta kolmas ihminen suostui Adelén pyyntöön ja nappasi hänen lasinsa, täyttäen sen juomasta.
Adelé kiitti tätä ja hörppäsi juomistaan, ennen kuin kääntyi ja lähti kävelemään takaisin istumapaikalleen.

Matkalla kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta, sillä ehkä hieman tyttöä nuorempi oppilas huusi hänelle ja kysyi nimeä. Adelé katsoi kummastuneena tätä ja hörppäsi taas lasistaan.

“Oon Adelé. Entä sä?”

Ennen kuin toinen tyttö ehti vastata mitään, verhosi italialaistyttö kasvonsa kylmän viileiksi ja laittoi esille tulkitsemattoman ilmeen. Äänensävyksi hän valitsi hieman ylimielisen korostuksen, muttei kuitenkaan liian komentelevaa. Alkuillasta Adelé oli päättänyt pitää maskistaan kiinni kunnes disko alkaisi.
Silloin hän oli valmis revittelemään estoitta kenen tahansa kanssa ja selittämättömästä syystä Adelé myös toivoi, että tuo toinen tyttö liittyisi vielä myöhemmin illalla hänen seuraansa. Juhliminen oli paljon kivempaa isommalla porukalla.

[Chelsea Crèin]

"Kuka olet?" Chelsea kysyi viileällä äänellä hänen kanssa suurinpiirtein saman ikäiseltä oppilaalta ja sai osakseen kummastuneen katseen. "Oon Adelé. Entä sä?" tuo tyttö kertoi ja otti kasvoilleen tulkitsemattoman ilmeen. "Chelsea Crèin" Cheslea vastasi ottaen äänensävykseen ivallisen sävyn, "Kiva puku." Tyttö hymyili maireasti ja siitä saattoi helpostikin saada pilkallisen käsityksen, mikä olikin totta. Chelsea mittaili Adeléa katseellaan. Ei hullumpi vartalo, hän ajatteli, Mutta hirveän värinen puku.

Chelsea jatkoi juomansa siemailemista ja hoksasi Adelén juovan jotain alkoholipitoista, sillä se haiskahti siltä. Voin aiheuttaa hänelle hankaluuksia, jos hän ärsyttää minua, tyttö tajusi ja piristyi ajatuksesta roimasti. "Minkä ikäinen olet?" Chelsea kysyi kulmiaan kohottaen, pitäen ilmeensä yhä kylmän välinpitämättömänä.

Chelsea nappasi läheiseltä pöydältä muutaman sitruunatoffeekarkin ja otti yhdestä kääreen pois, sujauttaen sen samalla suuhunsa. Makeista imeskellen tyttö katseli pää hivenen kallellaan ohi kulkevia oppilaita ja huomasi sen saman punapään joka oli seurannut häntä alkuillasta. Nyt kostan tuolle idiootille, hän päätti ja otti sauvansa esiin, varmisti ettei opettajia ollut lähettyvillä ja kuiskasi; "Kangistumis tyystilys". Poika rojahti kangistuneena maahan ja Chelsea työnsi hänet kevyesti juomapöydän alle. Pöytäliina peitti pojan, joten kukaan ei vähään aikaan löytäisi tuota. Ivallisesti hymyillen tyttö suoristautui ja ilokseen huomasi, ettei kukaan näyttänyt kiinnittävän häneen pienintäkään huomiota.

[Adelé Damiano]

Adelé siemaisi juomaansa, joka oli jo puolessa välissä sinisen väristä lasia, kuunnellen samalla nimeään kysyneen tytön esittelyä. Hänen nimensä oli ilmeisesti Chelsea Crèin ja Adelé piti nimestä aika paljon, sillä se sopi jollakin selittämättömällä tavalle tälle. Vaikka Chelsea olikin kaunis ja kaikinpuolin mukavan oloinen, oli silti Adelélla pieni luulo siitä, että tyttö saattaisi olla myös hieman ylimielinen. Ainakin sellaisen kuvan hän oli saanut Chelsean kasvoilla loistavasta ilmeestä.

"Kiva puku", hän sanoi, mutta äänensävy riiteli sanojen kanssa, joten Adelé ei ollut varma, tarkoittiko Chelsea sitä tosissaan. Hän kuitenkin päätti nyökätä hyväksyvästi ja otti taas pienen hörppäisyn lasistaan.

Ilmeisesti Chelseakin oli huomannut, että juoma oli alkoholia, sillä hänen ilmeensä näytti hiukan paranevan. Adelé tiesi, että toinen voisi käräyttää hänet opettajille, mutta hän ei antanut sen häiritä. Pystyihän Adelé aina valehtelemaan.

"Minkä ikäinen olet?" Chelsea kysyi hieman kulmaansa kohottaen, mutta kasvot eivät värähtäneetkään.
"Kolmetoista. Entä itse?", italialaistyttönen vastasi, esittäen kysymyksen takaisin ja samalla kun hän mietti tekosyitä opettajille, otti Chelsea pöydältä pari sitruunatoffeekarkkia ja kääri ne pois papereistaan. Tyttö laittoi makeiset suuhunsa ja ilmeisesti alkoi tutkailla ohitse kulkevia ihmisiä. Tämä oli varmaankin nähnyt jonkun tutun ihmisen, sillä hän kaivoi sauvansa juhlapukunsa laskoksista ja kirosi punapäisen pojan.
"Mitä hän on sulle tehnyt?" Adelé kysyi Chelsean raahatessa poikaa pöydän alle, eikä kumpikaan enää nähnyt tätä, sillä pöytäliina peitti tehokkaasti näkyvyyden.

Chelsea vaikutti aika ärhäkältä tapaukselta, mutta myös kiinnostavalta, joten ainakin alkuun Adelé päätti olla varautunut. Vaikka eihän kukaan hänelle pärjäisi. Ainakaan suunsoitossa.

// Kävisikö, jos kummatkin vielä kirjoittaisivat yhden roolauksen, vai? //

[Chelsea Crèin]

// Sopii. //

Adelé ilmeisesti ymmärsi Chelsean kommentin väärin, sillä tämä nyökkäsi hyväksyvästi. Hän hmyili Adelélle hieman säälivästi, sillä halusi purkaa ärtymystään johonkuhun, ja tällä kertaa Adelé oli joutunut kohteeksi, kuten myös se pieni punatukkainen poika, joka kohta tuli paikalle.

"Minkä ikäinen olet?" Chelsea kysyi Adelélta kasvot ilmeettöminä. "Kolmetoista. Entä itse?" Adelé vastasi. Sekunnin murto- osan ajan Chelsea epäröi valehtelemisen suhteen. "Neljätoista", tyttö valehteli taidokkaasti ja työnsi viimeisen makeisen suuhunsa, "Sinä näytät kyllä paljon nuoremmalta, luulin että olet kymmenvuotias" hän jatkoi tahalleen ärsyttäen. Chelsea halusi ettei ihmiset pompi hänen silmilleen muten vain sattuu, vaan laittaa pomppijat järjestykseen jo pelkällä katseella, joka tuntuu korventavan joka ainoan sen kohdanneen ihmisen. Nytkin neiti loi Adeléen myrkyllisen katseen ja viimeisteli vaikutelman vielä inhoa tihkuvalla mulkaisulla.

Chelsean tainnuttaessa punapäisen pojan, joka oli häntä aiemmin illalla ärsyttänyt, ja raahatessa tämän juomapöydäb alle, Adelé kysyi häneltä; "Mitä hän on sulle tehnyt?" Chelsea heläytti pilkallisen, metallisen naurun. "No, " hän sanoi aivan kuin punnitsisi asiaa, "Enemmänkin tässä häiritsee että tuo idiootti on olemassa, jos älyät mitä ajan takaa".

[Adelé Damiano]

Chelsea oli juuri äsken vastannut Adelén kysymykseen iästä, muttei hän uskonut tytön olevan jo neljätoistavuotias, vaikka kasvoilla olevat meikit kyllä osasivat hämätä hyvin. Chelsea yritti myös härnätä Adeléa sanomalla luulleensa tätä kymmenvuotiaaksi. Italialaisneito ei kuitenkaan hätkähtänyt.

"Jos oisin kymmenen, en olis ees täällä. Tai uskaltais vielä juoda alkoholia", Adelé huomautti huvittuneesti ja yritti pyyhkiä virnettä kasvoiltaan. Chelsea vain yritti saada aikaan sanaharkkaa, mutta tänäiltana Adelé ei jaksanut tapella, sillä hänellä oli parempaa tekemistä. Pian olisi aika tanssia ja tällä kertaa tyttö halusi parin, joten päätti lopettaa keskustelun vähän ivallisesti.

"Mun täytyy nyt mennä, on tärkeää tekemistä."

Chelsea kyllä oli hieman kylmä, mutta toivottavasti hän oli mukavampi kavereilleen. Tyttö ei oikein ollut Adelélle sopivaa seuraa, joten hän vain päätti jättää Chelsean taakseen ja lähteä Suurten saliin etsimään seuraa. Tanssilattia odotti käyttäjäänsä.

// Kiitos peliseurasta! :) //

[Mila Molina]

Pelin pisteytys:

Adelé Damiano: 16
Chelsea Crèin: 12