Ajankohta: ?
Tapahtumapaikka: sairaalasiipi
Heather O'Hara oli kävelemässä kohti sairaalasiipeä. Lukuvuosi oli lopuillaan ja päivä oli ollut lämmin, joten koulupuvun kravaatti oli siirtynyt laukkuun ja kauluspaidasta hän oli avannut pari ylintä nappia. Hiukset oli korkealla ponnarilla ja kasvoilla tuttuun tapaan siisti meikki. Hänellä olisi muutama asia hoidettavana ennen kesää, eikä hän haluais joutua hoitamaan niitä kesälomalla. Tilanne oli Tareqin kanssa edennyt aikaa sitten siihen pisteeseen, että jos käy huono tuuri, niin seuraavaksi tarvittaisiin henkaria. Ja sitä Heather ei halunnut, eikä todellakaan ollut mikään äiti-ihminen. Joten, nyt hän käveli kohti sairaalasiipeä ja manasi mielessään kuinka Angel Lovelace ei ollut enää töissä. Ruth Rousseau oli samanlainen rautakangen niellyt kuin rehtori Molina, joten hänen seura ei nyt välttämättä inspiroinut ollenkaan. Mutta ei kai se auttanut, sitä paitsi ei Rousseau ollut mikään ikineitsytkään, joten tuskin se oli niin paha. Heather saapui sairaalasiiven ovelle, ja koputti sihen
Lukuvuoden viimeiset viikot olivat olleet kiireisiä. Oli valmistujaisseremonian suunnittelua kollegoiden kanssa, keskusteluita valmistuvien tupalaisten kanssa ja vaikka mitä säätämistä. Kirjeenvaihtoa oppilaiden vanhempien kanssa, lähetteiden lähettämistä sairaaloihin ja vaikka mitä oppilaiden erilaisten tukien selvityksiä muun henkilökunnan ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Ruth oli kuitenkin tottunut kiireisiin keväisiin jo. Niin, sitä Ruth miettikin nyt, kuinka aika oli vain kulunut ja kappas, kuusi, ei, viisi, jotain sinne päin, vuotta oli vierähtänyt taikakoulussa työskennellessä. Ruth hymyili mietteissään, järjestellessään 7. luokkalaisten kansioita hyllyn ääressä. Hänestä oli mukavaa siirtää valmistuvien oppilaiden kansiot syrjään ajoissa, eikä vaikka vasta syksyllä, kun silloin sai jo tehdä uusia kansioita uusille oppilaille.
Valmistuvien nimilistan tuijottaminen ja kansioiden asettaminen pöydälle jäi kesken, kun sairaalasiiven oveen koputetaan. Ruth pyöritti silmiään. ”Tänne pitäisi hankkia saluunan ovet tai jokin pyöröovi, aina vaan koputetaan, ihan kuin se ovi olisi lukossa, mitä ne oikein luulevat, että täällä on joku ovivahti availemassa ovia herrasväelle”, Ruth jupisi hiljaa itsekseen kipittäessään ovelle.
Ovi temmahti auki reippaalla voimalla ja sen takaa paljastui sievä blondi tyttö, jonka Ruth oli aiemminkin nähnyt. ”Se ovi on aina auki, koititko edes itse avata?” Ruth alkoi sättimään heti ja kääntyi kannoillaan. ”Tule sisään nyt sieltä.” Ruth käveli pienissä koroissaan kohti työpöytäänsä ja sen päällä olevaa kansiopinoa. Muutamalla sauvan heilautuksella matami sai kansiopinon siirtymään pöydältä kohti varastoa. ”Alors, miten voin olla avuksi?”
Heatheria ärsytti jo valmiiksi mennä rautakangen luo sairaalasiipeen. Hän katsoikin Ruthia silmiin näyttäen happamalta. "Mistäs mä voin tietää jos siellä on joku vaikka vähissä vaatteissa" Heather napautti ja astui sisään, vetäen oven hieman lujaa kiinni. Hän käveli peremmälle siipeen, ja ajatteli olla tehokas. Ties vaikka Rousseau halusi hänet vain pois jaloista, ja asia hoituisi nopeastikin. "Tarvitsen migreenilääkettä ja jonkun pidempiaikaisen ehkäisyn" Heather pamautti, ja jätti kaiken kunnioittavan puhuttelun tuolle. Heatherin mielestä kunnioitus ansaittiin, eikä Rousseau ollut vielä tehnyt mitään saadakseen sitä.
”Ja pah, jos ollaan niin sen takia täällä on pukuhuonetta ja sänkyjen ympärillä verhot”, Ruth vastasi ja nappasi samalla tutun tytön kansiota kaapista. ”Migreenilääkettä ja pidempiaikainen ehkäisy, selvä”, Ruth asetti kansion pöydälle eteensä, otti lukulasinsa kotelosta ja käänteli tottunein käsin kansion sivuja etsien neiti O’Haran migreenilääkkeen nimeä.
”Koulun puolesta voin tarjota kondomeita ja e-pillereitä, mutta loitsuja tai mitään muita operaatioita en voi suorittaa, ne tehdään lähimmässä tai oma valintaisessa sairaalassa jonkun sellaisen toimesta, joka operaatiot varmasti osaa”, Ruth vastasi reippaasti katse tekstissä, jonka lukemista hänen sormensa ohjasi verkkaaseen tahtiin. ”Ja jos sinulla on ollut jokin tietty ehkäisymuoto mielessä tai kysyttävää, niin kerro toki”, Ruth sanoi ja hymyili reippaasti tytölle kävellessään lääkevarastolle, jonka avasi heilauttamalla taikasauvaa terävästi. Parantaja otti kaapista oikean purkin ja palasi sen kanssa oppilaan luokse. ”Migreenilääkkeesi.” Ruth tarjosi purkkia.
Heather hillitsi virneensä, sillä hän tiesi mitä Rousseau voisi itse touhuta sairaalasiivessä. Siihen ei tarvinnut verhoja taikka sänkyjä. Hän kuitenkin hillitsi itsensä, sillä tieto oli valtaa vain silloin jos siitä oli hyötyä, nyt ei ollut. Ties vaikka Rousseau puhkoisi kortsut. "No, varmaan ne e-pillerit toimii nyt..." Heather ei ollut järin innoissaan mistään ylimääräisistä hormoneista. "Haluaisin tosin jonkun hormonittoman ei kortsu -vaihtoehdon" Tämähän meni yllättävän näppärästi. Heather oli hivenen hämmentynyt, sillä hän oli olettanut että kohta tulee joku vuoden saarna seksistä. Hän otti migreenipurkin vastaan ja katsoi Ruthia. Lovelacen tekemä yrttijuoma oli ollut hyvää, mutta kun hän oli lähtenyt niin hän ei ollut kirjannut reseptiä mihinkään. Harmi, tosin ehkä hän voisi kokeilla jotain sekoitusta itse, eihän se nyt voisi olla niin vaikeaa?
Hormoniton ei-kortsu vaihtoehto. Ruth saattoi tuntea pienen paniikin nousevan ja kylmän hien alkavan muodostua. Mitä hän tiesi moisista, hänen nuoruudessaan käytettiin vain kondomia (jos käytettiin) ja sillä selvä, eikä Ruth muutenkaan ollut hetkeen ollut, noh, ehkäisyn tarpeessa tai lisääntymisen pelossa. Muutenkin nämä asiat olivat aiemmin hoituneet tässä koulussa hyvinkin yksinkertaisesti ilman säätämisiä tai tälläisiä toiveita. Elikäs tosiaan, no niin, mietitään. ”Varmaan toimii e-pillerit?” Ruth toisti tytön lauseen kysyvään ja hieman haastavaan sävyyn. ”Ja miksei kondomi käy, sehän on kummallekin osapuolelle tehokkain tapa suojautua seksitaudeilta ja raskaudelta ja niin edelleen?” Ruth kysyi kulmat kurtussa, yhä miettien hormonitonta ja kondomitonta ehkäisykeinoa. Älä harrasta seksiä? ”Voin toki myös kirjoittaa lähetteen sairaalaan, jossa saat toivomasi vaihtoehdon, mutta ajat menevät varmaan viikon tai parin päähän.”
Heather katsoi Rousseauta pitkään. Olikohan tuon nuoruudessa käytetty jotain siansuolta ehkäisynä? Tosin Rousseauhan oli lesbo, joten hänen ei ole tarvinut miettiä sitä. Heather valaistui tästä ajatuksesta ja siksi Rousseau näytti niin seipään nielleeltä. "No on, mutta ei se nyt ole sama asia käyttää kortsua kuin..." Heather jätti lauseen lopun leijuun ilmaan. "Ja en haluaisi ylimääräisiä hormoneja kehooni, ne laittaa pään sekaisin ja kropan ja en pidä siitä" Heather napautti. "Joten, jos et tiedä enempää niin kirjoita vain Lyonin läheisyyteen johonkin sairaalaan lähete" Heather nieleskeli purevia kommentteja lauseiden lopusta.
Ruth tajusi ehkä mihin tyttö oli menossa selitystensä kanssa ja ei pyytänyt tyttöä selittelemään tai jatkamaan sen enempää. ”Mais oui, tu as raison. Hormonaalinen ehkäisy on vähän sellainen, ei laiteta sitä sitten ainakaan. Varataan aika ja ilmoitan sinulle, kun saan Lyonista päin viestiä takaisin. Onko jotain päivämääriä, jotka eivät käy sinulle lainkaan?” Ruth sanoi ja nappasi pöydältään sulkakynän sijaan kuulakärkikynän, klikkasi sen päästä kerran ja katsahti Heatheriin odottava ilme kasvoillaan.
Rousseauhan oli fiksu. Heather näytti yllättyneeltä. "Ei, kaikki käy" Heather voisi suunnitella menonsa sen suhteen, miten saisi jonkun pitkäaikaisen ehkäisyn. Olisi ärsyttävää lähteä Irlantiin varsinkin jos saisi Tareqin mukaansa ja samalla joutuisi roudaamaan jotain kortsuja. Wuhuu, sitten ne pitäisi ottaa aina mukaan ja äh. Mikä homma. "Mitä aiemmin, sen parempi" Heather jatkoi ja laittoi kätensä puuskaan. Hän katseli Rousseauta ja väkisin tuli mieleen kuva, mitä piilotteli tavaroidensa seassa. Luol ja Tareq olivat ainoita jotka tiesivät kuvasta, tai no Molinahan tiesi että kuva oli hänellä. Mielenkiintoista, Rousseau ei tainnut siis tietää koko kuvasta, tai ainakaan siitä että se oli Heatherilla. Tosin jos hän olisi Molina, hän ei ehkä uskaltaisi myöntää että on kiristyksen kohteena. Tytön ilme oli pohtiva, samalla kun hän katsoi Rousseaun tekemisiä.
”D’accord”, Ruth vastasi ja kirjasi O’Haran kansioon sairaalassasiiven käynnin syyn ja jatkotoimenpiteisiin Lyon, ehkäisy, asap. ”Jos ei ollut muuta, niin kiitos ja näkemisiin, sinuun ollaan yhteyksissä mahdollisimman pian” Ruth sanoi ja hymyilikin hieman.
No sepäs kävi helposti. Heatherin ilme oli vähän epäuskoinen, mutta tyttö nyökkäsi. "Joo, ei ollut muuta" Hän sanoi ja tunki migreenilääkkeensä laukkuun. No, nyt hän voisi sanoa Tareqille, että asia oli hoidossa. "Saan varmaan kesän aikana haettua vielä migreenilääkkeitäkin?" Heather tajusi kysyä, sillä hänellä oli tullut taas useammin migreenikohtauksia.
”Bien sûr”, Ruth nyökkäsi ja mietti miksi tyttö näytti niin.. epäilevältä? Mietteliäältä? Kummastuneelta, hämmästyneeltä. No jaa, ehkä sitä nolotti tai jotain. ”Au revoir.”
Heather nyökkäsi. Asia oli selvä, ehkä Rousseaulla oli kiire touhuamaan Molinan kanssa, joka oli varastossa piilossa. "Au revoir" tyttö sanoi ja yritti olla virnuilematta liikaa ajatukselle, kun pakeni Rousseaun luota ulos.
Kun Heather lähti, madame Rousseau odotti hetken paikallaan, kävi vielä ovella tarkistamassa, että olihan tyttö todella lähtenyt ja meni sitten yhden sairaalasängyn luo, siirsi verhot sivuun ja kappas, kukas se siellä! Hoitsu hyppäsi takaisin kesken jääneisiin touhuihin puolialastoman madame reksin kanssa.
