Vastahakoista tuutorointiako?

[Declan Garrick]

Touhuamisensa keskeltä Declanilla ei ollut jäänyt huomaamatta Heatherin kommentti. Hän nosti katsettaan hieman ja hymähti:
”Kokemus on aina kaiken vaivan arvoista.”

Istuessaan puuta vasten, tyttö kertoi kuinka oli tiennyt kasvista jo lapsesta asti ja kuinka hänellä ei ollut tässä muutakaan tekemistä.
”Vai niin.” Tyytyi poika toteamaan aluksi. Ehkei hänen edes tarvitsisi tuutoroida tyttöä, kun tuo vaikutti osaavan jo asiansa. Sitä paitsi, ei hän uskonut osaavan muuta hyvin kuin liemiä, yrttietitoja, sekä eläimiä ja taikaolentoja -ja jos hänen opetuksensa oli näin vajavaista jo yrttitiedon suhteen, ei tainnut hänellä olla paljoakaan toivoa tuutorina.
”Professiuus ei taida olla alaani. Vaikuttaa siltä, että tämä tuutorointi sopisi sinulle paremmin kuin minulle. Ehkä sinä voisit löytää täältä jotain mielenkiintoisempaa kuin minä..” Poika sanoi peittäen kuitenkin suunsa haukotukseen.
Declan pohti hetken mitä voisi näin extempore keksiä: hän osaisi kyllä kutsua susia paikalle, mutta sitä hän ei viitsinyt tehdä. Tulisi kuitenkin vain vastaan kiperiä kysymyksiä siitä, miten ne eivät hyökkäisi hänen kimppuun tai vaikka hyökkäisivät, joutuisi hän sitten muuttumaan sudeksi ja siitäkös vasta soppa syntyisi. Ja kun mitään uutta ei vielä mieleen juolahtanut vastasi poika toisen kommenttiin heidän kielletyistä puuhistaan.
”Ja ainiin, mehän emme jää metsäreissusta kiinni ja jos jäämme, olet omillasi. Minulla on keinoni välttyä jälki-istunnolta.” poika sanoi pienesti kiusoitellen, suupielillä oli kuitenkin pieni hymynkare, joka kertoi, ettei hän tarkoittanut millään pahalla vaikka olikin tosissaan. Tavallaan tämä reissu alkoi pikkuhiljaa muistuttaa hänen yhteisiä hetkiään Aidenin kanssa.. Hienovaraisella päänpudistuksella poika kuitenkin sysäsi ajatuksen mielensä perukoille, pois härnäämästä. Nyt ei ollut sopiva hetki.
”Ja jos oikein kovasti haluat tuutoroinnistani pois, voit ilmiantaa minut. Helppo pakotie sinulle”

[Heather O'Hara]

Heather naurahti, hänestäkö professori? Parhain vitsi hetkeen. "Tiedän asioiden käytäntöä paremmin kuin teoriaa, enkä ole mitenkään tuutorityyppiä" Heather katsoi Declania ja nojaili toiseen puuhun. "Mutta täältä varmasti löytäisi jotain kiinnostavaa..." Tyttö totesi ja katsoi ympärilleen, hän ei ollut ajatellut että päätyy metsään, joten ei edes muistanut mitä saattaisi tarvita.

Vai että oli Declanilla keinot selviytyä jälki-istunnosta. Heather kohotti kulmiaan. "No, niin on mullakin, riippuen kenelle jäädään kiinni. Jos nyt kuitenkin mennään siihen lähtökohtaan, että me ei jäädä kiinni" Hän totesi ja tarkkaili Declania. "Se olisi vain typerää"

Niin, hän voisi vain ilmiantaa Declanin. Jostain kumman syystä Heather ei halunnut tehdä sitä, oikeastaan hän tiesi syynkin. "Vaikutat siltä, että et puutu mun elämää enkä mä puutu sun elämään. Jos ilmiannan sut, saan jonkun Blomroosin vielä vaivoikseni ja sit EN halua" Heather painotti, viha Ronjaa kohtaa oli käsinkosketeltavaa. Ai että hän nauttisi siitä, jos se pystyyn nostettu sika kärsisi.

"Se, mikä osa tästä on opetusta... no, voin edelleen pyytää Nicolasilta apua mutta se ei ole virallista" Hän kohautti olkiaan. "Mutta kaikki tieto käy, sun ei tarvitse pitää mua ihan vähä-älyisenä kuitenkaan"

[Declan Garrick]

Declan katsoi tyttöä hieman huvittuneena, itse asiassa hänen kasvoiltaan pystyi lukemaan: ’Näytänkö minäkään muka joltain tuutori -tyyppiseltä?’.
Nyt poika kuitenkin seurasi Heatherin katsetta, tämän nojatessa puuhun ja pohtiessa metsän mahdollisia löytöjä. Declan koetti kannustaa toista sanattomasti jatkamaan ympäristönsä skannaamista. Jos tyttö jotain kivaa sattuikin löytämään, saisi Declan luultavasti lopettaa tuntinsa virallisesti sitten siihen. Hänellä ei vain ollut enää energiaa eikä resursseja ylimääräiseen yrittämiseen, häntä ei oltu luotu tähän.

Pojan katse kohosi jälleen hieman mielenkiinnosta, kun tyttö mainitsi hänen toverijatko-opiskelijasta. Declan ei kuitenkaan ollut juurikaan muiden kanssa tekemisissä, eikä tiennyt …Ronjahan se taisi olla? -Ronjasta juuri mitään. Toisaalta siksi se kiinnosti. Ja miten lie Heather oli onnistunut luomaan kireän suhteen toiseen, ainakaan tämän puheet eivät antaneet kovinkaan lämmintä kuvaa heidän keskinäisestä suhteesta. Ehkä vanhempi tyttö oli levitellyt hänen asioitaan ja jos näin oli, Declan pysyisi asiasta kaukana. Hän ei halunnut mitään ylimääräistä draamaa.
”En puutu.” Poika sanoi, ehkä vähän liiankin vakavasti. Declanille oli arvo itsessään pysyä poissa muiden henkilökohtaisista asioista ja hän arvosti sitä, jos muut tekivät hänelle samoin. Hän kyllä tiesi miten helposti väärinkäsityksiä saattoikaan syntyä ja miten ne lähtivät sitten lumipalloefektin tavoin eskaloittamaan tilannetta.

”En minä tietämystäsi vähättelekään. Turpuherne oli aikoinaan omissa kokeissani ja se kuuluu ikäluokkasi opetukseen. Monet omalla luokallani ei taannoin kasvista paljoakaan tiennyt.” Poika aloitti hyvin neutraalisti ja rehellisesti, miettien hetken seuraavia sanojaan.
”Siks heitin pallon sulle, et saat päättää näiden tapaamisien sisältöä, en tiedä mitä olette jo kerenneet läpi käymään, tai mitä jo osaat. Ja jos et itse halua toteuttaa käytäntöä, teen sen ihan mieluusti itse, sun puolesta.” Declan päätyi kuitenkin tokaisemaan hieman tökerösti. Mitään pahaa ei poika tarkoittanut, vaikka se saattoi siltä kuulostaakin. Lähinnä tässä oli kyse siitä, ettei hän vain yksinkertaisesti tiennyt mitä hänen kannatti tytölle opettaa tai minkälainen lähestymistapa tuota hyödyttäisi. Ehkä sen verran oli toiseen pakko tutustua, vaikka Declan edelleen kallistui sille puolelle, että heidän välinen suhteensa pysyisi vain mahdollisimman ’ammattimaisena’… Mutta ken tiesi, ehkä tästä tulisi väkisinkin jotain muutakin kuin pelkkää opetus- ja faktapohjaista jorisemista.
”..Mielestäni se on parasta oppia. Ja jos ei muuta, niin ehkä muistat sit ikuisesti ne hetket kun tyrin jonkun asian ja joudun ottamaan oppia kantapään kautta..” Poika vielä lisäsi naurahtaen hieman hermostuneesti, käsi oli jo vaistomaisesti niskan takana vahvistakseen hänen kiusallista elettään. Miksi sosiaaliset tilanteet olivat niin vaikeita..?

[Heather O'Hara]

Nyt kun Heather tarkemmin mietti, niin ei tämä Garrick vaikuttanut yhtään tuutorilta. Mitenhän hänet oli edes nakitettu tähän hommaan? Raukkaparka, professori Everett ei ollut säälinyt poikaa sitten yhtään. Mutta ainakaan poika ei puuttuisi hänen asioihin, mikä oli vain hyvä. Siinä olis ollut taas lisää ongelmia, ja niitä Heather ei välttämättä jaksaisi.

"Mmh... Tädilläni on sellainen... parantava kylpylä tai miten mä sen sanoisin... No sellainen lomanviettopaikka kuitenkin. Mutta, hän harrastaa kasveja ja kaikkea muuta..." Kuten esimerkiksi akupunktiota, Heather tiesi joitain akupisteitä mutta ei hirveämmin päässyt käyttämään niitä. "Tiedän siksi kasveista perusjuttuja.." Hän jatkoi ja katsoi Declania, jääden miettimään tuon sanoja. Tuo ei parantaisi hänen lukihäiriötään ja muita oppimisvaikeuksia mitenkään, mutta vaikutti ihan kivalta. Tyttö selkeästi mietti mitä sanoisi seuraavaksi.

"Käytännöllä opin parhaiten... Se ei vaan tunnu kaikille riittävän, eikä varsinkaan V.I.P -kokeissa" Heather puri huultaan, ajatus V.i.p -kokeista sai hänet voimaan pahoin. "Mutta on helpompi varmasti muistaa kokeissa, jos muistelen sun tyrimistä turpuherneeseen..." Tyttö virnisti kevyesti ja katsoi toista.

[Declan Garrick]

Declan kuunteli vaitonaisesti toisen kerrontaa tätinsä kylpylästä. Siinä tapauksessa hän näki vielä vähemmän virkaa itselleen yrittää opettaa toista yrttitiedossa, eiköhän tyttö ollut oppinut jo kaiken tarpeellisen omilta juuriltaan kokeita varten. Sinänsä poikaa alkoikin hieman kummastuttamaan, että miten Heather oli alunperinkään joutunut tuutoroitavaksi.

Hetken kuluttua Declan nousi paikaltaan ylös ja lähti jatkamaan matkaa metsässä. Alkoi tuntua jo.. hämärämmältä, ehkä aikaa oli sittenkin mennyt huomaamatta jo toista tuntia. Olivathan he aloittaneet tuutoroinnin iltapäivästä ja hämrä laskeutui tähän aikaan nopeaan. Sitä paitsi metsä ei ollut liian turvallinen paikka hämärällä ja mahdollisuus törmätä susiin oli isompi. Se pieni orpo pentu saattaisi kanssa tallustaa paikalle hetkenä minä hyvänsä.
"Ehkä kuitenkin lopetetaan tältä erää tähän ja palataan koululle." Declan sanoi päättäväisesti ja karisti sammalta ja muuta takertunutta aluskasvillisuutta itsestään. Sitten hän lähti kävelemään metsästä takaisin koululle päin olettaen Heatherin seuraavan.

//anteeks ihan hirveesti, ku en oo saanu aikaseks tänne vastata aiemmin! Voitais varmaan alkaa pikkuhiljaa lopetella tätä peliä? :3 (ei sit jää miun osalta enää pahasti roikkumaan :'DD) Kiitosta, miulla oli tosi kiwwoo, vaik Declu ei kyl hirveesti handlaa noita tuutorointihommia x3

[Sophie Everett]

Kiitos pelistä!

Declan Garrick, Cerfeur: 17p
Heather O'Hara, Serpentard: 8p