Mukana olevat hahmot: Ophelia Villard + kuka ensimmäisenä ehtii
Ajankohta: Pikkujoulujen (5.12.) jälkeisellä viikolla
Tapahtumapaikka: Kirjasto
Juoni: Ophelia on tullut kirjastoon siinä toivossa, että pystyisi siellä keskittymään läksyjen tekoon
Varoitukset: Murheiden märehtimistä
Kirjasto ei ollut paikka, jonne Ophelia Villard tavallisesti kulkuaan suuntasi. Läksytkin hän teki yleensä mieluummin Pouffsoufflen tuvassa, yhdessä luokkalaistensa kanssa. Nyt hänestä kuitenkin tuntui siltä, että oma tupa oli vihonviimeinen paikka, jossa hän halusi olla. Hän ei jaksanut kuunnella kavereidensa pohdiskeluja siitä, mitä olisi pitänyt tehdä Luolin kanssa. Tai Heatherin. Mutta juuri niitä asioita hänen kaverinsa halusivat pohtia ja siksi oli tuntunut hyvältä ajatukselta lähteä tuvan ulkopuolelle. Hän halusi ajatella jotain ihan muuta kuin Luolia ja sitä tosiasiaa, että tuo oli pettänyt häntä Heatherin kanssa. Toisaalta sitä ehkä olisi kannattanut ajatella, että olisi osannut päättää mitä asioiden suhteen tekisi. Ophelia nimittäin ei tiennyt. Hän vain toivoi, että ajatukset yks kaks kirkastuisivat ja hän tietäisi tarkalleen, mitä tehdä ja mitä sanoa. Tai vielä parempi olisi ollut, jos joku muu olisi tehnyt sellaiset ratkaisut hänen puolestaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä kaverit sanoivat toista ja sitten oli vielä Luol toiveineen. Kaverit olivat ehdottomasti sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt unohtaa Luol, eikä olla missään tekemisissä tuon kanssa. Ja Luol taas oli pyytänyt uutta mahdollisuutta.
Ophelia huokaisi astuessaan sisään kirjastoon. Siellä oli muitakin paikalla, mutta onneksi oli vapaatakin tilaa. Hän etsi rauhaisan nurkkauksen, jossa saattoi olla omissa oloissaan ja istuutui sitten pöydän ääreen. Hän oli pukeutunut koulupukuunsa ja kaivoi nyt laukustaan aiemmin lainaamansa kirjan, jota tarvitsi loitsuläksyjään varten. Olisikohan siitä kirjasta ehkä löytynyt jokin loitsu, joka olisi auttanut selvittämään hankalia tilanteita? Sellaiselle olisi nimittäin ollut nyt tarvetta. Mutta no, joissain asioissa oli parempi olla turvautumatta taikuuteen, kuten hänen isoäidillään oli tapana sanoa. Isoäiti oli yleensä oikeassa. Ehkä olisi pitänyt lähettää isoäidille kirje ja kysyä tuolta neuvoja? No, ehkä sen ehtisi myöhemmin. Läksyt oli kuitenkin tehtävä. Tai no, eipä niillä oikeasti vielä kiire ollut, mutta jos niitä tekemällä sai muuta ajateltavaa, niin totta kai niihin kannatti tarttua. Näin Ophelia järkeili kaivaessaan esiin muistiinpanovälineensä ja ryhtyessään selailemaan kirjaa.


