Paiseita ja epätoivoa

Paiseita ja epätoivoa

ViestiKirjoittaja Nicolas Cartier » 06 Joulu 2020, 19:26

Osallistujat: Nicolas Cartier (cerfeur) ja Angel Lovelace (henkilökunta)
Peli ajallisesti: Jälkeen tämän riitaisan pelin (ja sitä edeltävän ryppyjä aiheuttaneen lentopelin). Eli noin. 18.11.(?) ((pientä tulevaisuus viittailua, mutta tämän jälkeen Nic leikkii puuskua syyllistä))
Juoni: Nicolas on jo toistamiseen samalla viikolla, peräkkäisenä päivänä sairaalasiivessä (ensin ryhmyn iskusta) ja nyt pahojen paiseiden takia (jotka ilmenivät laulu-kirouksesta, vaikka Nic ei sitä tajuakaan). Riitely Herin kanssa ahdistaa taustalla. Koska tämä peli on historiassa, lienee todettavan, että Nicille jää joitain jälkiä tuleville päiville

Ja tämän pitkähkön pohjustuksen myötä...



Nicolas Cartier oli rynninyt aikalailla suoraan, kitara taianvaraisesti ilmassa mukanaan, kohti sairaalasiipeä. Siellä hän sitten kärvisteli paikallaan aulassa, kehtaamatta huutaa jotakuta auttamaan. "Anteeksi, onko täällä ketään?" poika sanoi ääneen. Tosiaan sanoi, ei huutanut. Vaikka paiseiden raateleva polte tuntui kehossa, Nicin ajatukset eivät päässeet yli Heatherin ja hänen äskeisestä... keskustelusta.

Nic oli purkanut vihaansa Heatheriin. Miten hän oli ollut niin typerä? Ei niin saanut toimia, Heather oli viaton. Hän oli tässä se, joka oli toiminut väärin. Tosin eilen Heather oli jättänyt Nicin makaamaan oman onnensa nojaan. Miten kellekään voi tulla mieleen, että lähtee lentämään? Oli itse vielä pyytänyt mukaan ja sitten kesken kaiken vaihtanut seuraa. Olisi voinut ymmärtää, jos Heather olisi vaikka hakenut parantajan paikalle tai pahoitellut sitä ryhmyä...

Nic irvisti. Sattui, sattui, sattui. Heatherin oli varmaan hauskempaa Luolin kanssa... Nic ei edes osannut lentää. Eihän siitä voinut tuntea oloaan vihaiseksi? Ellei sitten ollut mustasukkainen. "Ähm", Nic voihki ääneen. "Hei? Huhuu? Tuota, taidan tarvita parantajaa", hän yritti vähän kovemmalla äänellä. Ehkä pitäisi avata muutama ovi ja katsoa oliko niiden takana ketään auttajaa... tai ehkä voisi vain istua ja kärsiä. Istui, mutta nousi pian, sillä se sattui. Paiseita oli varmaan ... kaikkialla. Katsoi vierelleen kuin etsien jotakuta. Heather ei tarvitse minua, mutta minä tarvitsisin häntä.
Nicolas Cartier on hyväntahtoinen, mukautuva tohveliluonne ja laumasielu, joka on kiinnostunut musiikista.
Nicin sisko on Sonia ja isäpuoli Benjamin Blanchard.
Muut hahmoni: Deborah Fey ja entinen hahmoni Evelyn Clément
Avatar
Nicolas Cartier
 
Viestit: 166
Liittynyt: 09 Loka 2016, 00:49

Re: Paiseita ja epätoivoa

ViestiKirjoittaja Sophie Everett » 29 Heinä 2021, 22:21

Kiitos pelistä!

Nicolas Cartier, Cerfeur: 1p
"Ne cesse jamais de réver, ne jamais arrêter de croire, ne jamais abandonner, ne jamais cesser d'essayer et ne jamais cesser d'apprendre."

Sophie Everett, rehtori ja sauvatiedon opettaja.

Muut hahmoni: Luol Crunel & Gaëtan Archambault
Avatar
Sophie Everett
Rehtori
 
Viestit: 264
Liittynyt: 17 Heinä 2019, 01:16
Paikkakunta: Dijon, Ranska
Opetettava aine: Sauvatieto


Paluu Foorumipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron