Rikas, rakas vai varas?

[Rain Savage]

Rain nyökkäsi, kun Heather kertoi sauvansa ytimen olevan lohikäärmeen sydänjuurta. ”Ei huono.” Ytimistä hän ymmärsi sen verran, että lohikäärmesauva oli yleensä parempi kirouksiin ja taistelemiseen kuin esimerkiksi yksisarvisen jouhen sisältävä. Sillä taisi olla myös useammin tekemistä pimeiden voimien kanssa kuin muilla ytimillä. Rain ei tosin tiennyt haluaisiko houkutella Heatheria siihen suuntaan. Luultavasti ei, sillä oliko pimeydenvoimista lopulta mitään hyvää seurannut. Hän oli luullut, että niitä voisi opettaa nuorille järkevästi, riittävän turvallisesti ja reilusti, mutta toisin oli käynyt. Lisäksi pimeyden sivuvaikutukset olivat outoja. Rain ei vieläkään ymmärtänyt kunnolla, mitä se oli tehnyt hänelle, mikä kaikki edes oli pimeyttä ja mikä häntä itseään.

Rain tyrskähti toisen todetessa, että lohikäärmesauva saattaisi vaihtaa omistajaa hävitessään. ”No sitten sun on varmaan parempi olla häviämättä kovin pahasti, sillä mä en tee mitään kahdella sauvalla ja surkkikaverilla”, hän vastasi ilkikurisesti virnistäen ja risti kädet päänsä taakse nojaten itsevarmasti tuolin selkämykseen. Tietenkään Rain ei aikonut taistella Heatherin kanssa läheskään tosissaan, mutta täytyisikö sitä varsinaisesti kertoa tälle. Pieni jännitys vanhemman vastustajan edessä voisi vain parantaa Heatherin oppimista. Eikä toinen toki voinut mitenkään tietää hänen olevan oikeasti hyvän aurorin tasoinen taistelija. Parempi olisi, jos tämä ei saisikaan tietää. Millä hän sen muka selittäisi.

[Heather O'Hara]

Heather naurahti ja katsoi Rainia. "No, se olisi tarkoitus" hän virnisti Rainille ja katsoi tuon itsevarmaa olemusta. "Saat opettaa sen verran hyvin, en halua olla missään vaiheessa altavastaavana" Heather jatkoi ja nojaili kyynärpäillään pöytään.

"Mitä haluaisit tehdä?" Heather katsoi Rainia kysyvänä. "Meillä on muutama tunti aikaa, ennenkuin joudut isäni kuulustelun uhriksi" hän hymyili Rainille. "ja äitini... molemmat ovat kuitenkin tiedonjanoisia" Heatherista tuntui oudolta, että hänellä oikeasti oli joku suvun ulkopuolinen kaveri käymässä. Hän ei tiedä mitä olisi tehnyt, eikä hän osannut yhtään ajatella, että mitä vanhemmat sanoisi. Rain oli onneksi fiksu, ja käyttäytyikin varmaan hyvin, jos halusi.

[Rain Savage]

”Se, ettei ole missään vaiheessa altavastaajana, on harvinaista kaksintaistelussa, vaikka olisi vastustajaansa vahvempi”, Rain tuhahti. Vai tarkoittiko Heather jotain muuta? Saattoi olla, sillä Rain ei käsittänyt, mitä tuo silloin olisi odottanut hänen tekevän harjoitellessa. Näyttelevän tytön sauvalle, että oli tätä huonompi taistelija? ”Kaksintaisteluita ei sitäpaitsi voiteta täydellisellä suorituksella vaan rohkeudella, nopeudella ja sillä, ettei anna periksi, vaikka tapahtuisi mitä”, Rain totesi oman mielipiteensä. ”Yritin opettaa sitä eräälle ipanalle kaksintaistelukerhossa, kun se halusi luovuttaa heti, kun alkoi oksentaa etanoita. Jouduin tietysti siitä hyvästä jälki-istuntoon, kuten niiltä nössöiltä professoreilta voi odottaakin. Mutta oikeasti, kuka hullu jättää leikin kesken sellaisen pikkuherjan takia?” Rain avautui hieman ärsyyntyneen kuuloisesti.

Mitäkö Rain haluaisi tehdä? Hänen ilmeensä muuttui hämmentyneeksi, vähän jopa kiusaantuneeksi sillä... mitä teinityttöjen kanssa tehtiin?? Siis mitä muuta kuin niitä asioita joita yleensä teinipojat- Äh, ei Rain tiennyt ollenkaan, mitä hän tyttönä tekisi tytön kanssa jonka kanssa ei seurustellut. Kuinka ihmeessä olisi tiennyt! ”No... Tota... Mitä sä yleensä teet niinku... kavereiden kanssa?” Noita kysyi ja raapi poskeaan hitusen nolon näköisenä. ”Mutta ei sitten mitään tyttöjen juttuja!”

[Sophie Everett]

Kiitos pelistä!

Rain Savage, Cerfeur: 41p
Heather O'Hara, Serpentard: 32p
Nicolas Cartier, Cerfeur: 10p