Saarihaaste: Cerfeur

[Mila Molina]

Turnajaisten ensimmäinen haaste on selviytymissaari. Mikä olisikaan hienompaa kuin aloittaa lukuvuosi kätevästi tuvan ryhmähenkeä kohottavalla yhteistoiminalla? Saarihaaste on ryhmätyötehtävä, johon kaikki taikakoulu Chateaun oppilaat ja opiskelijat saavat osallistua tuvittain. Jos sinulla on useampi oppilashahmo, voit osallistua halutessasi niillä kaikilla. Ideana haasteessa on yksinkertaisesti selviytyä saarelta pois.

Tämä topic toimii Cerfeurin tuvan osallistumisketjuna Turnajaisten ensimmäiseen haasteeseen. Osallistumiset kyseisen tuvan osalta tulee lisätä vastauksena tähän ketjuun. Osallistumisaikaa on 1.9. - 31.10.

Tarkemmat ohjeet haaseesta löydät täältä.

[Rain Savage]

Rain seisoskeli laiturin läheisyydessä kädet puuskassa ja ärsyyntynyt ilme kasvoillaan näyttäen ehkä vieläkin vaikeammin lähestyttävältä kuin tavallisesti. Hän oli pukeutunut niittikoristeiseen nahkatakkiin, lyhyeen t-paitaan sekä korkeavyötäröisiin housuihin, joissa oli kuusi tilavaa taskua: kaksi takapuolella, kaksi reisien etupuolella ja kaksi pohkeiden sivuilla. Housujen lahkeet oli sullottu maihinnousukenkien varsien sisään, ja niiden vyötäröllä oli paksu nahkavyö. Asu oli kauttaaltaan musta sekä Rainin tuntien tämän tavallista vaatetusta suojaavampi ja peittävämpi. Se jätti näkyviin vain pienen kaistaleen ylävatsan ihoa. Lisäksi tytöllä oli selässään reppu, josta löytyi sallitut vaihtovaatteet ja makuupussi. Tytön tukka oli auki ja liehui voimistuvassa tuulessa. Myrsky oli selvästi yltymässä.

Rainia kismitti, sillä hän tiesi kyllä, mikä tämä oli: taas kerran yksi sellainen hemmetin jästien loukku, josta piti päästä pois ilman taikasauvaa. Käytännössä siis aivan samanlainen kuin se epäkunnossa oleva hissi, johon hän oli jäänyt kesällä jumiin Heatherin kanssa. Tai kuten keväällä koululla järjestetty pakohuonepeli, jota ennen oppilailta oli kerätty sauvat pois. Tai niin kuin eräs jästien elokuva, jonka kansiin hän oli tutustunut työskennellessään elokuvavuokraamossa: joku Närhipeli tai jotakin sinnepäin se oli.

Oli miten oli, tämä turnajaissaarijuttu vaikutti Rainista lähinnä epäilyttävältä ja pahaenteiseltä. Hän ei luottanut siihen, että joku yksi sauvallinen valvoja riittäisi takaamaan kaikkien turvallisuuden. Se, että he olisivat ulkona myrskyssä, ei kuitenkaan erityisesti Rainia haitannut. Hän olisi voinut jopa suhtautua tähän koetukseen mielenkiintoisena seikkailuna, jos vain olisi saanut pitää sauvaa mukanaan, kuten velhon kuului. Sen kanssa hän olisi ollut huomattavasti itsevarmempi minkä tahansa haasteen edessä.

Rainille ensimmäinen ja tärkein kysymys oli luonnollisesti se sama kuin aina kaikissa muissakin koulun tapahtumissa: oliko Noah täällä? Tai Hattara-Becky, joku muu Noahille tärkeä? Keiden kanssa hän oli saarella jumissa? Eli toisin sanoen: olisiko siellä joku, jota Rainin täytyisi ensisijaisesti suojella? Vai voisiko hän keskittyä enemmän sieltä pois pääsemiseen, kuten tehtävä kuului. Rain tarkkaili muita osallistujia kävellen näiden ohi ja etsi tuttuja kasvoja. Tämä oli vasta tytön ensimmäinen syksy Cerfeurin tuvan jäsenenä, joten suurin osa muista oli hänelle suhteellisen vieraita.

[Nicolas Cartier]

Nicolas Cartier ei voinut uskoa, että oli lopulta päätynyt osallistumaan Châteaun turnajaisiin. Koulu tuntui vasta alkaneen ja heti piti ryhtyä toimintaan. Jostain syystä olisi kuulemma hyvää esimerkkiä, että tutoropiskelija osallistuisi tuvan edustajajoukkueeseen. Nicistä tuntui, että joku oli kaivanut hänelle kuopan valmiiksi ja koristellut sen oksilla, jotta hän ei huomaisi astuvansa siihen. Oliko helppo ja rauhallinen elämä liikaa pyydetty?

Kilpailun ensimmäinen osa oli saarihaaste, eli yksinkertaisesti selviä suhteellisen autiolla saarella ja sieltä pois. Nic oli yrittänyt selvittää mahdollisimman paljon haasteesta, mutta annetut tiedot olivat vähintäänkin puutteelliset. Mitä tavaroita paikalla lopulta oli? Mihin makuupussia tarvitsisi, jos tarkoitus oli päästä saarelta heti pois? Ja kenen hullun idea oli, että saarelle ei saanut ottaa taikasauvaa? Eikö taikakoulun tarkoitus olisi tukea taikuuden käyttöä?

Okei, okei. Hengitä. Positiivista ajattelua? Ainakaan tässä ei esiinnytä. Ainakin olisi selkeä tavoite. Ryhmässä olisi todennäköisesti niitä, jotka ymmärtävät retkistä, joten selviytymismahdollisuudet olivat hyvät. Jokaisella on varmaan jotain osaamistaitoja, joten kun kaikki tekee sitä, mihin parhaiten kykynee niin homma on kasassa nopeasti. Sitä paitsi jatko-opiskelijat olivat pääsääntöisesti täysi-ikäisiä, joten tehtävä sujuisi varmasti järkevästi keskustellen.

Nic veti ulkoviittaansa tiukemmin päälleen, kun tuuli humisi puissa. Olisipa huppari... aika monella tuntui olevan perinteisiä jästivaatteita, kun taas Nic itse oli heittänyt yhden koulun kaavuista päälleen. Sen oli ollut tarkoitus vähentää valintojen määrää ja helpottaa massaan sulautumista, mutta nyt kaavullisuus teki päinvastaista. Irvistys hukkui tuuleen.

Nic oli tullut rannan laiturille ajoissa, joten hän näki, miten porukka alkoi olla lopulta kasassa. Kesti hetken ennen kuin hän tajusi osan pouffleista, serpeistä ja muista tupalaisista kuuluvan nykyisin cerfeureihin. Niin sitä ihmiset vanhenee... Hämmästyksekseen hän tajusi olevansa itse siinä porukan vanhimmassa päässä, joka oli ollut koululla jo pidemmän aikaa.

Joku koulun henkilökunnasta - Nic oli liian kaukana erottaakseen, mutta epäili tätä valvojaksi - siirtyi veneille ja ensimmäiset innokkaat alkoivat nousta niiden kyytiin. Jännitys kipristeli mahassa ja Nic korjasi reppunsa asentoa. Hengitä syvään. Yritä nyt vähän hymyillä. Ei se niin kamalaa voi olla. Miksi nuo pilvet näyttivät niin pahaenteisiltä?

[Ronja Blomroos]

Jatko-opiskelija Ronja Blomroos hyppäsi ulos veneestä saaren kamaralle. Olallaan hän kantoi suurensuurta kassia, johon oli pakattu kaikenlaista tarpeellista tavaraa: makuupussi, makuualusta, tyyny, vaihtokengät, mekko, villatakki, toppatakki, vesipullo, ruokaa, herkkuja sekä pussillinen hygieniatavaraa (osa tavaroista oli kuitenkin takavarikoitu ennen saarelle lähtöä). Ennen lähtöä tyttö oli loitsinut laukkuun kevennysloitsun, minkä ansiosta sen kantaminen oli siedettävämpää.

Tyttö asteli saaren keskivaiheille ja laski oman kassinsa hiekka-alueelle, saarella valmiiksi olevien tavaroiden viereen. Hän istahti kassinsa päälle ja otti sivutaskusta myslipatukan, jota ryhtyi syömään pahimpaan nälkäänsä. "Oletteko koskaan katsoneet jästitelevisiosta Selviytyjiä? Minulla on nyt sellainen tunne, että olen kyseisessä ohjelmassa. Katsokaa nyt ympärillenne: puita, kasveja, hiekkaa sekä kasa selviytymistarvikkeita", tyttö ryhtyi tapansa mukaan keskustelemaan innokkaasti. Hän oli odottanut paljon tämän haasteen alkua, ja tässä sitä nyt oltiin!

"Pitäisikö tuo patja ja stryroxlevy yhdistää ja ryhtyä rakentamaan lauttaa. Ehkä tuosta pelastusrenkaastakin voisi olla apua. Minä en ainakaan ole jäämässä tänne yöksi", tyttö ryhtyi jakelemaan ohjeita, syöden sitten myslipatukkansa loppuun. Kylmä yö teltassa ei tullut kysymykseenkään, jos vaihtoehtona oli päästä ajoissa pois saarelta, omaan lämpimään sänkyyn nukkumaan.

[Luol Crunel]

Jatko-opiskelijoita kuljettanut vene saapui haastesaaren rantaan ja oppilaita kehotettiin nousemaan maihin. Luol Crunel odotti paatissa tyynen rauhallisesti että muut olivat poistuneet veneestä ennen kuin nousi hitaasti seisomaan. Syy nuoren miehen harkittuihin ja varovaisiin liikkeisiin oli se, että hänen kätensä oli sidottu hänen selkänsä taakse, mikä teki tasapainottelusta aalloissa keikkuvassa paatissa hieman vaikeampaa.

Luol oli ainoa, jonka kädet oli sidottu, sillä hän oli ainoa, joka osasi taikoa ilman taikasauvaa - kiitos Uagadoussa vietettyjen kouluvuosien. Muilta Cerfeureilta oli vain viety taikasauva, mikä oli Luolin mielestä epäreilua. He sentään pystyivät käyttämään käsiään. Toisaalta, Luolia ei oltu kielletty vapauttamasta käsiään ja ne oli vain sidottu paksuhkolla köydellä, ei taikakeinoin, joten vapautuminen oli täysin mahdollista.

Luol nousi varovasti aaltojen kastelemalle puulaiturille ja asteli sitten itselleen tavanomaisemmin, nopein ja itsevarmoin askelin hiekka-alueelle. Hän pudotti kaulassaan roikkuvan kassinsa hiekalle ja ryhtyi sitten potkimaan rantahiekkaa, etsien terävää kiveä tai jotain muuta, jolla saisi köyden katkaistua. Olisihan hän voinut vain pyytää jotain toista oppilasta katkaisemaan köyden, mutta siihen Luol ei halunnut alistua, ei ainakaan ennen kuin olisi kokeillut itse.

"Oletteko koskaan katsoneet jästitelevisiosta Selviytyjiä?" Luol kuuli tutun äänen kysyvän kaikilta rannalta olijoilta, rikkoen odottavan ja jännittyneen hiljaisuuden. Kysyjä oli Ronja Blomroos, yksi Luolin pitkäaikaisimmista ystävistä. Tyttö mussutti myslipatukkaa - tyypillistä, aina syömässä - ja jatkoi selitystään: "Minulla on nyt sellainen tunne, että olen kyseisessä ohjelmassa. Katsokaa nyt ympärillenne: puita, kasveja, hiekkaa sekä kasa selviytymistarvikkeita!"

"Miksi sinä katsot jästitalovisiota?" Luol kysyi halveksuvasti ja kohotti kulmiaan. Luulisi nyt puhdasverisen noidan kuten Ronjan tajuavan pysyä jästeistä ja heidän vaarallisista kapistuksistaan kaukana. Luol ei voinut sietää jästejä, ne olivat vaarallista, alkeellista ja pahantahoista sakkia. Toivottavasti turnajaisissa ei tulisi olemaan haastetta, jossa piti osata käsitellä jästejä. Luol jättäisi turnajaiset sen saman tien kesken.

Ronjan seuraavat sanat lautan rakentamisesta menivät Luolilta ohi, sillä tämä oli vihdoin löytänyt sopivalta vaikuttavan, teräväreunaisen kiven. Luol polvistui hiekkaan, otti kiven nilkkojensa väliin ja alkoi hitaasti ja vaivalloisesti sahata köyttä rikki. "Merde", hän mumisi itsekseen. Olisipa puukko tai joku.

[Rain Savage]

Rain ei huomannut saarelle saapuneiden Cerfeurien joukossa ketään, jonka henkivartijaksi ryhtyminen olisi häntä erityisesti houkuttanut. Se oli sinänsä hyvä, sillä silloin sillä ei olisi niin paljoa merkitystä, vaikka jokin menisikin odottamattomalla tavalla mönkään. Tutuin kasvo oli varmaankin Ronja Blomroos, joka näkyi jo käskyttävän muita ja syövän omia eväitä. Rain irvisti pienesti pujahtaessaan tytön ohi. Tuohan oli ollut Cerfeurissa jo vuosia sitten, ei varmaan ajatellut koskaan valmistua.

Rain asteli kauemmas muista silmäilemään rannalla lojuvia tavaroita. Noita pohti, että mikäli hän haluaisi syödä saarella jotakin itselleen maistuvaa, se pitäisi varmaankin metsästää itse paljain käsin. Tai ehkei sittenkään... Kuin tilauksesta Rainin silmiin osui parin muun, hänen mielestään hyödyttömän, tavaran alla lojuva puukko.

Rain palasi muiden läheisyyteen vilkaisten näiden puuhia epäilevästi. Tulisiko tuosta lautan rakentamisesta ilman sauvoja muka yhtään mitään. Rain epäili ettei. Opettajat saisivat hakea heidät pois sieltä lievästi nälkiintyneinä ja vahvasti kyrpiintyneinä, ja toivottavasti sitten tajuaisivat, ettei ollut mitään järkeä pakottaa taikakoulun oppilaita toimimaan kuin jästit.

Rain pyöritteli puukkoa välinpitämättömästi sormissaan kunnes huomasi jotakin merkillistä. Yksi oppilas istui maassa irrottamassa köysiä käsistään kiven avulla. Hämärästi tutun näköinen tumma poika, oli tainnut kerran kehua Rainin asua joissain juhlissa tai jotakin sinnepäin. Rain pysähtyi tämän kohdalle ja kurtisti kulmiaan. ”Miksi sun kädet on sidottu?” Tyttö kyykistyi katsomaan tuota kummallista näkyä. Sen sijaan, että olisi tarjoutunut katkaisemaan siteet, hän raotti suutaan ja näytti käyttävän löytämäänsä teräasetta hammastikkuna.

[Ronja Blomroos]

Ronjan tupatoveri Luol ei voinut olla ottamatta osaa tytön aloittamaan keskusteluun. Ronja katsahti poikaa kohden ja kohotti kulmiaan. "Tottakai minä katson jästitelevisiota jästikavereitteni kanssa. Tiedän, että jästit kiertävät sinut kaukaa, mutta minulla on useampiakin jästikavereita, jotka ovat tosi kivoja - erilaisia toki, mutta kivoja", tyttö vastasi pojan kysymykseen pyyhkien myslipatukan murut pois suupielistään. Kommentti oli hivenen piikittelevä, mutta se oli tytön tapa puhua tälle pojalle ja hän tiesi, että poika ymmärtäisi pienen vinoilun.

Ronja nousi ylös ja siirtyi tavararöykkiön luokse. Hän alkoi tutkailemaan tavaroita tarkemmin, ja kasasta löytyikin kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Ongenkoukulla, peilillä ja kristallipallolla tuskin tekisi mitään, mutta köydellä, pelastusrenkaalla sekä karkkipussilla olisi varmasti ratkaiseva rooli tämän haasteen suorituksessa.

Tyttö käänsi seuraavana huomionsa Rainiin, joka kaivoi parhaillaan hampaitaan terävän näköisellä puukolla. Tuo oli kyykistynyt Luolin puoleen, joka hankasi parhaillaan käsissään olevia köysiä kiveen. Ronja luuli tietävänsä miksi köydet oli laitettu kyseisen pojan käsiin, ja olikin enemmän huolissaan Rainista ja tuon veitsenkäsittelytaidoista. "Jos puukko sattuu lipsahtamaan silmään, niin tuossa on vähän ensiapua", tyttö huikkasi ja heitti hietikolle Rainin jalkojen juureen paketillisen laastareita, "ja tässä", hän jatkoi ja heitti perään pullollisen lientä, jossa ei ollut etikettiä. Pullo laskeutui hiekalle laastaripaketin viereen ja pysyi ehjänä.

[Luol Crunel]

"Tottakai minä katson jästitelevisiota jästikavereitteni kanssa", Ronja vastasi Luolille kulmat koholla. "Tiedän, että jästit kiertävät sinut kaukaa, mutta minulla on useampiakin jästikavereita, jotka ovat tosi kivoja - erilaisia toki, mutta kivoja", tämä piikitteli. Luol tuhahti ja pyöräytti silmiään. "Oletko sinä sitten muka oppinut siitä talovisiosta tai pikku 'ystäviltäsi' jotain hyödyllistä mikä auttaisi meidät ulos tältä saarelta?" Luol kysyi pilkallisesti. "Tuskimpa vain."

”Miksi sun kädet on sidottu?” kuului hämmentynyt ääni. Luol kohotti katseensa eteensä kyykistyneen tyttöön, jolla oli yllään niittikoristeinen nahkatakki, lyhyt t-paita ja korkeavyötäröiset housut. Luol tunnisti tytön Rain Savageksi. Viime vuonna tyttö oli pelannut Serpentardin huispausjoukkueessa. Lisäksi tuolla oli ollut varsin silmiä hivelevä asu viime halloweenjuhlissa. Tyttö oli näemmä päättänyt jatkaa opintoja Châteaussa ja oli nykyään Cerfeur.

"Koska minä olen ainoa tässä porukassa, joka osaa taikoa ilman käsiä", Luol murahti vastaukseksi. Sitten hän kiinnitti huomiota esineeseen, jolla tyttö parhaillaan putsasi hampaidenväliään. "Jos puukko sattuu lipsahtamaan silmään, niin tuossa on vähän ensiapua", kuului Ronjan huikkaus ja Luolin ja Rainin jalkoihin lensi paketti laastareita ja pullotettu liemi, jossa ei ollut etikettiä. "Ja laastariko siihen auttaisi?" Luol irvaili Ronjalle.

"Tiedätkö, kyllä minä tämän köyden saan ihan itsekin irroitettua tällä kivellä", Luol aloitti jatkaen päättäväisesti köyden nirhaamista. "Mutta homma sujuisi huomattavasti nopeammin tuolla puukolla", hän jatkoi ja nyökkäsi leuallaan puukon suuntaan. "Saisinko vähän lainata sitä, s'il te plaît?"

[London Morel]

Myös jatko-opiskelija London Morel oli päätynyt muiden jatko-opiskelijoiden tapaan saarelle. Hän asteli reippaasti saaren keskivaiheilla olevan tavarakasan luokse ryhtyen tutkiskelemaan tavaroita yksityiskohtaisemmin. Samalla hän vitsaili lähimpien tupatovereidensa kanssa.

Vaikka ulkoapäin katsottuna vaikutti siltä, että tämä poika otti haasteen rennosti, todellisuudessa hän halusi (ja aikoi) voittaa turnajaiset. Hänellä oli kaikki, mitä voittajalta vaadittiin: hyvä kunto, vahvat lihakset, älykkyyttä, paineensietokykyä sekä hyvät ongelmanratkaisu- ja luudankäsittelytaidot. Tai ainakin hänen omasta mielestään nämä kaikki asiat olivat hallussa.

London nappasi käsiinsä tulitikkurasian ja avasi sen. Sisällä oli tulitikkuja. Hänen olisi tehnyt kovasti mieli sytyttää pari nimeltämainitsematonta jatko-opiskelijaa (lue: Ronja ja Luol) tuleen, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, ettei kyseinen liike olisi parantanut hänen mahdollisuuksiaan pärjätä kisoissa. Niinpä poika heitti tulitikut syrjään ja ryhtyi yhdistämään styroxlevyä ja pelastusrengasta toisiinsa ilmastointiteipillä.

[Nicolas Cartier]

Nic päätyi pian muiden mukana saarelle ja päätyi tuijottelemaan tavaroita. Ronja Blomroos alkoi tapansa mukaan puhua papattaa, mutta kerrankin tuon ajatuksissa oli perää. Lautta olisi hyödyllinen. Niinpä Nic tuijotti patjaa ja styrokseja... ehkä ne voisi köyttää ja yrittää saada teipillä pysymään yhdessä? Ehkä se kestäisi kasassa... Nic vilkaisi pilviä, jos sää yltyisi, niin hän ei ainakaan olisi ensimmäisenä vedessä. Toki ehkä olisi hyvä olla ensimmäinen, niin ei jäisi ainakaan myrskyksi tänne.

Luol Crunel keräsi huomiota itseensä sidotuilla käsillään. Nic tiesi jo viime vuoden loitsutunneista tuon sauvan tarpeettomuudesta, mutta ratkaisu asiaan tuntui hieman hankalalta. Crunelin jästivastaiset puheet saivat Nicin kuitenkin pysymään etäällä ja olla tarjoamatta apua. Blomroosin ja Crunelin kiistellessä, ja näköjään Rainkin eksyi joukkoon, Nic siirtyi etäämmälle. Parempi vaan, Ronja oli kamalan äänekäs. Rainin ja Nicin viime kohtaaminen taas ei ollut kovinkaan mairea...

London oli kuitenkin jo kavereineen ehtinyt styroksin ja teipin kimppuun, joten Nic tuijotti hänen touhujaan hetken etäällä ja päätti, että suojan rakentaminen olisi sittenkin hyvä idea. Ainakin voisi pysyä epämieluisista ihmisistä etäällä. Telkkakangas oli, mutta ei siihen tarvittavia tikkuja... Nic katseli ympärille. Ehkä, jos sitoisi köyden noiden kahden puun väliin, kangas pysyisi ilmassa sen päällä? Niinpä hän otti telttakankaan ja köydet ja alkoi puuhastella ja sitoa suojaa puiden väliin. Jos alkaisi sataa, niin muut voisivat vähintäänkin odottaa sateensuojassa, että lautta kulkisi saarelta rantaan ja takaisin. Se olisi varmasti mukava lisä. Harmi vain, että kangas oli kamalan painava yksinään, mutta ei tässä mikään kiire ollut.