”Öh... Ei, kun ei se ole. Sä kuvittelet vaan”, Rain yritti hömelösti laittaa lattian uutta kuosia Heatherin humalan piikkiin, vaikka se varmaankin olisi edelleen yhtä pinkki, kun he aamulla heräisivät.
Heather sai onneksi juotua sitä vettä. Rain nojasi poskeaan tytön päähän. Jotenkin läheisyys tuntui vaan niin kivalta kännissä ja Heather oli lämmin. ”No joo, on kyl varmaan”, Rain vahvisti Heatherin krapula-arvelut tietäväisesti, ja melkein kuin hänellä itsellään ei sitä muka huomenna olisi. ”Tiedätkö mä luulen, et se olinkin mä joka halailin kännissä sen työkaverin koiraa eikä se mua. Siis se koira”, Rain höpötti aivan ulkona kontekstista ja veti makuupussia lähemmäs. ”Mennään vaan nukkuu.” Rain laski Heatherin makuupussin päälle ja alkoi käpertyä siihen viereen kyljelleen. Niin vai pitikö hänen valvoa..? Miten se nyt menikään...

