// Ok. :) //
Ei, kovin turvalliselta tämä talo ei tosiaankaan näyttänyt. Rain huokaisi pienesti itsekseen, sillä siinä taisi jo mennä se ”romanttinen” idea tyttöystävän tuomisesta autiotaloon. Rain ei tosiaankaan halunnut, että katto romahtaisi päälle, kun hän ja Noah... tekivät mitä sitten olisivatkaan tehneet.
Ei kuitenkaan kannattanut enää kääntyä takaisin, kun tähän asti oli tultu. Rain tutkisi talon vaikka huvikseen sitten, jos ei siitä mitään hyötyä ollut. Rain vilkaisi perässään astelevaa Nancya. Niin tai sitten siksi, ettei tuo tyttö saisi hänestä kuvaa kummallisena tuuliviirinä, joka marssi päättäväisesti jonnekin vain todetakseen, ettei se paikka äkkiä enää kiinnostanutkaan.
Rain saapui oven luo, ja veti kahvasta varovasti, sillä ovi näytti siltä, kuin se voisi irrota saranoineen kaikkineen, jos sitä kunnolla tempaisisi. Ovi avautui naristen, ja Rain astui sisään. Talossa oli pimeää, mutta pimeyteen tottuneena Rain näki silti yllättävän hyvin eteensä. ”Älä kompastu mihinkään”, hän sanoi Nancylle ja käveli peremmälle koettaen kuulostella, mistä päin se ujellus oikein tuli. Jossakin talon sisällä sen täytyi olla. Sitä lukuunottamatta paikka vaikutti hiljaiselta ja tyhjältä.

