”No sitähän minäkin ihmettelen!” Kassaneiti kivahti suostumatta ilmeisesti selittämään tarkemmin sitä, miksi oli töissä jos kerran... ei ollut enää töissä?
Ja oijoi. Mitäs nyt kävisikään, kun Jeanne alkoi niin rohkeaksi että antoi itse itselleen alennusta? Kassaneiti oli aivan sen näköinen että väittäisi kohta vastaan, mutta sitten jonossa heidän takanaan oleva vanhempi mies avasi suunsa. ”Minä voin maksaa pikkuneidin macaronin! Äskeinen esitys oli niin lumoava!” Jo toinen pelastaja, ainakin toivon mukaan. Luba niiasi ja hymyili. ”Paljon kiitoksia arvon herra.”
”Joo, mielelläni!” Luba vastasi Jeannelle ja sieppasi nopeasti tarjottimen sipsuttaen sen kanssa kauemmas kassasta. Tyttö toivoi, ettei Jeanne jäisi enää väittelemään macaronin maksamisesta kassaneidin tai sen herrasmiehen kanssa. Toisaalta Luba oli jo saanut annoksensa, niin ettei sen välttämättä kyllä oikeastaan tarvitsisi enää hänen asiansa ollakaan. Luba valitsi sievän kahden istuttavan nurkkapöydän ikkunan vierestä. Hän asetti tarjottimen keskelle pöytää ja istahti sievästi tuolille katsoen kassalle päin. Jos Jeanne jostain syystä jäisikin vielä riitelemään, niin voisi Luba vain siemailla teetään ja katsella ladynsä urotekoja mukavasti täältä kauempaa.

