Juorujen jälkipyykki

[Nicolas Cartier]

Mukana olevat hahmot: Nicolas Cartier, Ronja Blomroos
Ingame ajankohta: mahdollisesti keskiviikko, eli 24.6.2020?
Tapahtumapaikka: Pöllölä
Juoni: Nic on masentunut kaikille levinneistä juoruista ja Ronja tulee paikalle joko pahoittelemaan tai ojentamaan, mahdollisesti molempia
Varoitukset: -
Muuta: Peli sijoittuu juorujen jälkeen

Nicolas Cartier oli ollut elämänsä ajelulla tunnevuoristoradassa. Häneltä ei ehkä ensimmäisenä olisi osannut odottaa tunteilua, mutta viime ajat poika oli ollut enemmän tunteiden kuin logiikan vietävissä. Asiat olivat tapahtuneet nopeasti. Ensin oli ollut ihan tavallinen päivä, Nicolas oli vain heitetty tukiopettamaan erästä oppilasta ja hän oli aikonut jotenkutenkin opettaa perusasiat ja sitten asia olisi ollut loppu. Kumma kyllä, Heather ei pysynytkään ihan vain tavallisena oppilaana, vaan Nic ihastui. Hän ihastui niin palavasti, ettei enää oikeastaan osannut ajatella mitään muuta kuin Heatheria, tukiopetuksia ja seuraavaa kohtaamista. Kaiken piti mennä täydellisesti. He suunnittelivat jopa hienon juonen, jolla Nic soluttautuu Heatherin kesään. London hidasti asioita, mutta oli kuitenkin vain möykky matkalla autuaaseen tulevaan.

Sitten Nic lähti mukaan Pariisin reissuun. Sen piti olla koulun järjestämä lyhyt turistimatka. Nicin piti olla kavereidensa kanssa, syödä ruokaa ja katsella nähtävyyksiä. Kiertää velhokujilla ostamassa muutama uusi sulkakynä. Tulla paremmalle tuulelle sen Londonjutun jälkeen. Mutta ei... Nic oli kohdannut haamun menneisyydestä. Jill, hänen exänsä, oli ilmestynyt siihen eteensä omassa upeudessaan. Nic oli mennyt sekaisin. Sitä sen täytyi olla. Hän oli mennyt sekaisin ja jotenkin Jill oli päätynyt mukaan koulun ravintolalaivalle. Nicin kaverit olivat haihtuneet ympäriltä nopeasti. Ja Jill... Jill oli ollut ihana. Sanonut, että oli ikävöinyt. Nic oli kuitenkin sekaisin. Hän oli yrittänyt ajatella Heatheria. Tiennyt, että Heather on olemassa. Tiennyt, että Jillin seura vaikutti voimakkaasti. Mutta silti... Nic oli suudellut Jillia.

Asia olisi voitu ehkä ohittaa, jos kukaan ei olisi huomannut mitään. Mutta ei ollut tarvinnut odottaa - tai pikemminkin nukkua - kuin maanantaiaamuun. Asia oli kailotettu keskellä aamupalaa kaikille. Pian koko koulu supisi aiheesta ja Nicin oli liki mahdoton liikkua käytävillä. Hän oli yrittänyt käydä ulkona, mutta kesäsää vei ihmiset sinnekin. Nicin oli ollut pakko raahautua kokeisiin ja sielläkin hän kohtasi saman juorun. Muutama kaveri yritti lohduttaa, että älä välitä. Kyllä ne unohtavat. Keskity vain opiskeluun. Jos kyse olisi ollut vain Jillista, Nic olisi ehkä pystynyt olemaan välittämättä. Hän olisi ehkä sietänyt nöyryytyksen. Sietänyt katseet... mutta Nic tiesi, että kyse oli muustakin. Kyse oli Heatherista. Hänen Heatheristaan. Hän oli pettänyt Heatherin.

Nicin oli pitänyt käydä vain pikaisesti pöllölässä, mutta ajatukset eivät oikein pysyneet kasassa. Koulun loppumisen takia paikka oli kuitenkin rauhallinen, sillä monet oppilaista näkisivät perheensä vain muutaman päivän päästä, jonka takia pöllöjen lähettelyä ei tarvittu. Nic oli yrittänyt raapustaa jotain Benjaminille ja kysyä neuvoa. Mutta hän ei ollut kyennyt selittämään tilannetta. Niimpä kirje oli päätynyt ryttyisenä lattialle ja Nic sen viereen, kyyristyneenä halamaan jalkojaan. Nicin ja Sonian yhteinen pöllö seisoskeli hänen vieressään ja katsoi, kun poika romahti. Nic itki ja silitti pöllön pehmeitä sulkia. Pöllö katseli häntä suurilla silmillään.

[Ronja Blomroos]

"Of all the millions, on the planet
You're the one is keeping me on it
You know I like you, and nobody's business
And your are my witness
It's just a mature, a game
Get ready, we'll do it again"

Ronja asteli ryhdikkäästi kierreportaita ylöspäin kohti koulun pöllötornia. Hän lauloi ääneen erästä tuttua jästikappaletta samalla, kun ruskeat nahkakengät iskivät tahtia puisia portaita vasten. Kädet heiluivat sivuilla, ja lanteiden keinunta sujui luonnostaan useiden vuosien tanssiharjoitusten ansiosta.

"Let's not recover from the hangover
When your eyes got me drunk I was sober
Is it true that you love me?
I dare you to kiss me
With everyone watching
It's truth or dare on the dance floor"

Tytön olo oli kevyt, raikas ja positiivisuutta täynnä. Huomasi, että koeviikot olivat ohi ja kesäloma lähestymässä - mistään ei ollut stressiä ja elämä oli kaikinpuolin ihanaa, iloista ja helppoa. Aivan ensimmäisenä kun tämä tyttö pääsisi Châteaun pikajunasta Marseillen kamaralle, hän kävisi ostamassa suuren pallon minttu-suklaajäätelöä ja söisi sen kotikaupunkinsa satamassa merivedessä varpaitaan huljutellen.

Laulu muuttui hyräilyksi Ronjan päästyä sisään pöllölän natisevasta ovesta. Hän astui huoneeseen, joka oli täynnä olkia ja pöllön sulkia. Tyttö asteli orren luokse ja alkoi kaivaa taskujaan. Hän oli kirjoittanut kaksi kirjettä Ruotsissa asuville ystävilleen, jotka aikoisi nähdä heti tilaisuuden tullen, luultavasti jo heti ensimmäisellä kesälomaviikolla.

Tyttö oli niin tohkeissaan kaikesta muusta, että hänellä jäi lähestulkoon huomaamatta lattian rajassa istuva nuori mies. Kun tyttö huomasi tuon, hän kyykistyi hieman alemmaksi. Kyseessä oli jatko-opiskelijatoveri Nicolas. Tytön kasvoille levisi huolestunut ilme.

"Onko kaikki ok?", Ronja kysyi yrittäen tutkia pojan kasvoja katseellaan, "Ei tietenkään ole, miksi muuten istuisit täällä yksin likaisella lattialla", hän vastasi itse omaan kysymykseensä. Pojan vieressä oli kaunis pöllö, joka tuokin oli huolissaan pojan voinnista.

[Nicolas Cartier]

Nicin romahdus katkesi siihen, että joku pelmahti huoneeseen hyräillen. Nic yritti ryhdistäytyä, mutta hän ei saanut itseään nousemaan tai tekemään elettäkään asioiden korjaamiseksi. Hän vain istui kyyryssä ja tunsi kyyneleiden yhä valuvan poskillaan. Hän ei välittänyt tulijasta kunnes tuo tunki naamansa hänen eteensä. Ronja Blomroos.

Nic ei tiennyt vihatakko vai ei tuota opiskelijaa. Hänen teki mieli kirota tuo syvimpään jorpakkoon, kuhan tuo jättäisi hänet rauhaan. Oli mahdoton ymmärtää, mitä tuo sai siitä, että oli kuuluttanut Nicin asioita kaikille keskellä vilkasta aamua. Eikä vain kuuluttanut vaan myös liioitellut. Nic ei koskaan ollut ymmärtänyt juoruilua.

Nyt Ronjalla tuntui kuitenkin olevan toinen ääni kellossa, sillä hän kysyi poikapolon voinnista. Nic ymmärsi hyvin, että hän vaikutti juuri nyt huonolta. Mutta miksi Ronja ei ymmärtänyt pätkän vertaa, että se liittyi hänen juoruihinsa? Tai noh... ei tavallaan... olihan Nic suudellut itse ja yhtä hyvin tieto olisi varmaan kulkenut Heatherille muutenkin. Nic olisi kertonut. Ehkä... tai sitten ei.

"Kaikki on ihan okei. Kyl tää tästä", Nic sanoi ja hieraisi poskiaan. Ihan totta, ei hän voinut itkeä tällä tavalla. Hän vilkaisi pöllöä ja pakotti itsensä nousemaan. Ryttyinen kirje Benjaminille, jossa Nic paljasti hienosti ihastuneensa alaikäiseen, hurmaantuneensa puoliveelasta ja tulleensa jätetyksi, unohtui lattialle.

[Ronja Blomroos]

Ronja ei voinut olla huomaamatta Nicolaksen kasvoilla olevaa surullista ilmettä sekä kyynelten jättämiä haaleita vanoja poskilla. Poika oli itkenyt, siitä ei ollut epäilystäkään. Ronja siirtyi aavistuksen verran lähemmäksi, asettui istumaan polviensa päälle lattialle ja katsoi poikaa silmiin. Tytölle itselleenkin tuli melkein paha mieli, kun hän huomasi tuon surkean tilanteen.

"Nicolas, sinä näytät kamalalta", Ronja kauhisteli. Ehkä hän olisi voinut sanoa asian kauniimminkin, mutta mitäpä sitä kiertelemään. Vaikka poika näytti edelleen omalta komealta itseltään, teki tuon kurja olemus kurjan vaikutelman. Ronjaa säälitti. Hän tutki taskujaan, mutta ainoatakaan nenäliinaa ei löytynyt. Tyttö mietti hetken tarjoaisiko tunikansa helmaa nenäliinaksi, mutta kyseessä oli hänen lempitunikansa, eikä hän halunnut liata sitä. Myös Ronja nousi seisomaan pojan noustessa.

"Kerro nyt mikä sinulla on? Yleensä itketään jono surusta tai ilosta, ja sinä et näytä erityisen iloiselta. Vai onko sinulla mennyt roska silmään?" Ronja jatkoi uteluaan, kun ei kokenut saavan ensimmäisellä kerralla rehellistä vastausta. Vaikka tämä tyttö osasi olla fiksu, tällä kertaa hän oli tyhmä kuin saapas. Hän ei osannut yhdistää Nicolaksen pahaa oloa toissapäiväiseen tapahtumaan suurten salissa, jossa oli paljastanut pojan suudelman lähes koko koululle. Ronja katsoi tupatoveriaan suoraan silmiin ja yritti tulkita tuon päänsisäisiä liikkeitä. Jos tuo valehtelisi, tyttö kyllä huomaisi sen!

[Nicolas Cartier]

Ronjan mielestä nic näytti kamalalta. Nic naurahti asialle. Aijjaa? Vai näytin kamalalta? Mitä luulet, miltä itse näyttäisit, jos satuttaisit sinulle rakasta ihmistä ja kaikki ympärilläsi tietäisivät ja muistuttaisivat jatkuvasti siitä? Nic puristi hetken käsiään nyrkkiin, mutta huokaisi sitten. Eihän se ollut Ronjan syytä, että hän oli tehnyt, mitä teki. Ronja oli vain… kertonut siitä koko koululle. Nic otti pöllönruokaa ja laittoi lihasörsseliä pöllölleen, joka lehahtikin pian syömään sitä. Joku toinen pöllö tuli kuikuilemaan lähelle, joten Nic antoi sillekin hieman ruokaa.

Sillä välin Blomroos jatkoi kyselyään. Joten, kun Nicolas sai ruokinnan lopetettua, hän kääntyi ja katsoi Ronjaa rauhallisen ilmeettömästi. ”Rankka viikko. Erehdyin osallistumaan Pariisinreissuun, mutta senhän sinä jo tiedätkin.” Nic kääntyi taas pöllöjä kohti ja silitti sen höyheniä. ”Ilmeisesti jopa paremmin kuin minä”, Nic mutisi hiljempaa. Hän ei ainakaan ollut muistanut maanneensa pöydällä ja lääppineensä pakotetun Ronjan edessä, mutta eipä sitä voinut tietää. Ehkä Nic oli vain unhoitettu tapahtuneen jälkeen. Varmaan hyvä niin, sillä Nic ei olisi halunnut muistaa sitäkään, mitä muisti. Tavallaan. Voi, miksi asiat olivat niin vaikeita?

[Ronja Blomroos]

Ronja seurasi kuinka Nicolas vei huomionsa erään pöllön puoleen. Tuo antoi pöllölle ruokaa, ja pian apajille ilmestyi myös toinen pöllö. Ronjan nenään ruoka haisi kissanruoan ja olkien yhdistelmältä, mutta pöllöjen mielestä ruoka vaikutti olevan erittäin maukasta. Tyttö seurasi hetken aikaa lintujen ateriointia.

"Minä en vakoillut, vaan näin kaiken sattumalta. Sitä ei voinut olla näkemättä, koska suutelitte keskellä ruokailutilaa", Ronja puolusteli itseään kuullessaan pojan kommentit ja vei kädet vyötäisilleen. "En ymmärrä, miksi tästä on tullut niin iso haloo, koska minun puolestani kaksi sinkkuihmistä saavat tehdä, mitä haluavat. Tosin jatkossa kannattaa valita syrjäisempi paikka, etteivät lapsiperheet säiky", tyttö jatkoi puhumistaan kovaan ääneen. Tuntui siltä, ettei jatko-opiskelijoiden tuvassa puhuttu enää mistään muusta kuin kyseisestä tapahtumasta, mutta tyttö ei ymmärtänyt, miksi häntä itseään syyllistettiin tapahtuneesta. Hänhän oli ollut vain ja ainoastaan viestin viejä! Se tuntuisi samalta kuin pöllöä syytettäisi siitä, kun se toimittaisi viestin perille.

Nyt oli sitten selvitetty, mistä Nicolaksen paha olo johtui. Tosin tyttö ei edelleenkään ymmärtänyt miksi pojalla oli niin paha mieli tapahtuneesta. Yleensähän pojat olivat ylpeitä saadessaan huomiota ja suudelmia tytöiltä. He ennemminkin mainostivat kuin salasivat tapahtumaa, eikä häpeäminen tullut kysymykseensä. Olikohan poika saanut rehtorilta äkäistä palautetta asiaan liittyen? Se olisi kyllä mahdollista. Ronja katsoi Nicolasta silmiin.

[Nicolas Cartier]

Pöllön höyhenet olivat pehmeät ja se vaikutti tyytyväiseltä, kun sai ruokansa. Miten helppoa olisikaan olla eläin. Lemmikkinä joku toinen vain huolehtisi kaikesta, eikä tarvitsisi murehtia mitään. Ronja puolusteli itseään ja Nic painoi päänsä ja katseli lattiaa. Puhe jatkui pian sinkkuihin ja lapsiperheiden suojelemiseen. Tyttö vaikutti jo unohtaneen puhuneensa aiemmin, että Nic ei ollut sinkku. Toki sekin oli vain ollut huhu. Harmillisen todellinen huhu. Tosin nythän Nic oli sinkku, koska Heather jätti hänet.

Nicin sisällä tuntui ammottavalta tyhjyydeltä. Hänen poskiaan punoitti. Nic ei todellakaan katsonut Ronjaa silmiin vaan yritti tuijottaa pöllöä vinoon kääntyneenä. Hän upposi taas takaisin syyllisyyden syvään kaivoon. Hänen olisi pitänyt toimia toisin. Jättää Pariisin reissu välistä. Yrittää lähettää aiemmin enemmän pöllöjä Jillille. Ratkaista tilanne ennen. Olla suutelematta. Jill oli halunnut olla yksin. Hän oli suudellut. Ei olisi pitänyt tehdä niin... ainakaan laivassa ja muiden nähden. Jill... siitä oli niin pitkä aika. Tuon kanssa kaikki oli vaikuttanut ihanalta. Heather taas... oli aina niin tulinen ja arvaamaton. Olisi pitänyt kulkea Heatherin mukana. Edes yrittää seurata Heatheria. Heather ei edes ollut laivalla, tuolle olisi voinut sattua mitä vain, eikä hän olisi tiennyt siitä mitään.

Tuntui, että Nic ei päässyt muistoista ja tilanteesta eroon missään. Aina kun hän yritti ajatella jotain muuta, niin hetken päästä joku tuli muistuttamaan tilanteesta. Nic ei osannut olla vihainen Ronjalle, vaikka yritti. Tuntui, että hän olisi osoittanut miekalla, mutta terä olikin häneen itseensä päin. Nic yritti avata suutaan ja änkyttää jotain vastausta. Lopulta hän sai kuitenkin sanottua vain "niin".

[Ronja Blomroos]

Ronja odotti malttamattomana Nicolaksen vastinetta omiin kommentteihinsa. Mistä kaikki oli saanut alkunsa? Oliko poika palaamassa nyt yhteen Jillin kanssa? Mitä tunteita kaksikon välillä nyt oli? Oliko Jill oikeasti niin vastustamaton, että järjellä ajatteleminen tuon seurassa oli mahdotonta? Mikä veeloissa oikein viehätti? Oliko miehillä lainkaan aivoja? Näihin tai mihinkään muuhun kysymykseen Ronja ei saanut vastausta. Kaksikon välille olisi laskeutunut hiljaisuus, ellei tyttö olisi sitä estänyt.

"En täysin tiedä, mikä versio huhuista pitää paikkansa, vai pitääkö mikään. Osa sanoo, että sinä ja Jill olisitte palaamassa yhteen - sitä harkitsisin sinuna kyllä vielä useaan otteeseen koska ulkonäkö voi pettää - osa sanoo, ettette ole koskaan eronnutkaan ja osa sanoo, ettette ole edes olleet koskaan yhdessä. Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että kyseessä oli vain pienimuotoinen hairahdus - eikä se haittaa yhtään, kaikkihan meistä mokaa joskus. Pääasia nyt kuitenkin on, ettet anna kenenkään muun tehdä päätöstä puolestasi ja vielä tärkeämpää on se, ettet mieti, mitä muut ajattelevat - olet hyvä juuri tuollaisena, vaikka voisit kyllä harjata hiuksesi ennen kuin lähdet taas ihmisten ilmoille."

Ronja lopetti hetkeksi höpötyksensä ja katsoi Nicolasta silmiin. Vaikka tytön sanat olivat hieman ristiriidassa toisiinsa nähden, ne kertoivat juuri sen, mitä tyttö todellisuudessa ajatteli. Pojan ei pitäisi välittää liikaa muiden mielipiteistä, mutta toisaalta olisi kiva, jos tuo hieman valaisisi asiaa Ronjalle. Sitten tyttö voisi paremmin rakentaa oman mielipiteensä asiasta. Hän hypisteli käsissään kahta kirjettä. Kirjeidentoimitusprojekti vaikutti vievän enemmän aikaa kuin mitä tyttö oli etukäteen ajatellut.

[Nicolas Cartier]

Nicolas nielaisi, sillä Ronja ei tosiaankaan tuntunut käsittävän lainkaan, ettei hän halunnut puhua. Tytön yltiömäinen uteliaisuus ei tuntunut loppuvan millään. Varmaan nopein tapa päästä tuosta eroon olisi vain vastata kysymyksiin. Kysymyksiin, jotka tuskin loppuisivat, jos ne pääsisivät alkuun. Kysymyksiin, joiden vastauksia tuo voisi sitten levittää kaikkille.

Toivottavasti Ronja tajuaisi nopeasti, että Nicin elämä oli tylsää eikä häntä kaivattu puuttumaan siihen. Kaikki meistä mokaa joskus. Oliko tämä lähin vastine anteeksipyynnölle? Niin, älä mieti, mitä muut ajattelevat, kuulostaa hyvin Ronjan ajatuksilta. Ei ihme, ettei hän huomannut vastahakoisuutta. Hiukset näköjään huomasi.

Nic nosti automaattisesti käden hiuksiinsa ja onnistui vain pöyhentämään niitä pörröisemmiksi. Nic tuijotti Ronjaa. "En seurustele kenenkään kanssa", hän sanoi ja pala tuntui kasvavan kurkussa. Niin, hänet oli jätetty, joten se olisi jopa totuus. Kivulias totuus. "Ja jos saan päättää, niin pysyn kaukana veeloista." Katse siirtyi taas lattiaan ja Nic huokaisi. "Seurustelin Jillin kanssa, mutta se on mennyttä. Tuskin näen häntä enää ikinä."

Kipeä tuska tuntui pyörivän Nicin sisällä. Hän katsoi taas Ronjaa, polttavan surullisin silmin. Kyyneleet alkaisivat varmaan taas pian, mutta Nic taisteli niitä vastaan. "Oliko vielä muuta?" Mitä tuo halusi tietää? Ja levittää kaikille? Ja jatkaa Nicin satuttamista? Ehkä se oli vain oikein. Mitä väliä millään enää oli, kun kaikki juttelivat siitä kuitenkin?

[Ronja Blomroos]

Ronja nyökytteli Nicolakselle samalla kun kuunteli tuon vastauksia. Oli ilahduttavaa kuulla, että poika lupasi pysyä erossa veeloista, sillä heistä ei ollut muuta kuin haittaa. Tyttö kuitenkin tiesi veelojen olevan kuin magneetteja viattomia poikia kohtaan, joten hän pelkäsi pahinta. Sisimmiltään Nicolas vaikutti kiltiltä, eikä Ronja olisi tahtonut tuolle mitään pahaa.

"Itse asiassa on vielä muuta", Ronja kommentoi Nicolaksen kysymykseen, "Jos olen käsittänyt oikein, Jill opiskelee yhä ainakin osittain täällä Châteaussa, eli et voi olla näkemättä häntä, ellet sitten hankkiudu sokeaksi. Ja sitä paitsi on yhtä todennäköistä pystyä vastustamaan veelan viehätysvoimaa kuin selviytyä avada kedavra -kiroukselta. Vain yksi ihminen on selviytynyt siitä, ja se et ole sinä", tyttö jatkoi höpötystään ja katse vaelteli pojasta lattian rajaan. Hän huomasi pojan jalkosen juuressa rypistetyn paperinpalan. Tyttö astui pari askelta lähemmäksi ja tarttui paperiin.

"Mikäs tämä on", Ronja pohdiskeli ääneen ja ryhtyi avaamaan paperia.