Nörtti piinapenkissä

[Heather O'Hara]

Connor nyökkäsi tyytyväisenä. "Loistavaa, saatte Heatherin kanssa sopia päivät tarkemmin, mutta lähdetään neljä kertaa viikossa. Voin sanoa Heatherille, että tulet huomenna" Connor O'Hara oli tyytyväinen, hän oli saanut pätevän tukiopettajan tytölleen, reippaan ja fiksun nuoren miehen. Ei ollut turhaan rehtori Molina häntä kehunut.

"Voit samalla pitää häntä silmällä, haluaisimme tietää muutenkin hänen tekemisistään enemmän" Connor sanoi ja nousi seisomaan, kuten nousi Lydiakin. "Siitä tosin ei tarvitse kertoa hänelle, että raportoit meille säännöllisesti. Kerran viikossa vaikka, miten opinnot sujuu" hän jatkoi ja katsoi Nicolasta. Tyytyväisyys kuulsi Connorin äänestä ja Lydiakin näytti tyytyväiseltä. Ehkä he saisivat lapsensa kohta ruotuun?

[Nicolas Cartier]

Nicolas tunsi olevansa pettymys. Hän näki edessään kaksi huolehtivaa vanhempaa, jotka toivoivat lapselleen parasta. He luulivat saavansa reippaan nuoren miehen, joka saisi heidän tyttärensä tulevaisuuden loistavaksi. Mutta sen sijaan heidän vastassaan oli Nicolas. Poika, joka petti heidän tyttärensä ja pettäisi heidänkin haaveet. Nicolaksen teki melkeimpä mieli sanoa, että hankkikaa joku toinen tukiopettaja. Se olisi varmaan Connorille ja Lydialle järkytys, mutta he selviäisivät siitä nopeasti. Heather olisi varmasti tyytyväinen. Ja hän saisi jonkun, jonka opetuksista voisi olla jotain hyötyä.

Mutta Nic ei pystynyt kertomaan totuutta. Hän oli itse kutonut verkkonsa ja nyt hän roikkui siihen sotkeutuneena, voimatta päästä tilanteesta eroon. Puun ja kuoren välissä. Ainakin hän voisi yrittää parhaansa. Kohdella Heatheria silkkihansikkain. Eikö sanota, että aika parantaa haavat? Nicolas ja Heather eivät juuri päässeet toisistaan eroon, joten ehkä he oppisivat tulemaan toimeen. Ehkä.

Nicolas toimi kuin lammas astellessaan teuraalle. Hän nyökytti. "Katson mitä pystyn tekemään", hän sanoi Connorin raportointiin. Heather tuskin mainitsisi mitään hänen vapaa-ajastaan Nicille. Eikä Nicilla ollut varaa laverrella mitään eteenpäin. Hän ei kuitenkaan voinut sanoa mitään Heatherin vanhemmille, joten hän vain suostui kaikkeen, mitä he ehdottivat.

Koska keskustelu oli nyt aikalailla käyty loppuun, Nicolas katsoi vanhempia. "Tämä lienee tässä? Opetusta neljä kertaa viikossa, raportointi viikoittain ja maksu hoituu myöhemmin. Onko teillä vielä jotain kysyttävää?"

[Heather O'Hara]

Connor nyökkäsi. "Joo, tämä oli tässä. Näemme varmasti usein kesänä aikana" Hän totesi ja ojensi kättään Nicolasille kätelläkseen tuota. "Meillä ei varmaankaan ole mitään kysyttävää...?" hän vilkaisi vielä vaimoaan joka pudisti päätään. "Eiköhän meille tule kysyttävää myöhemmin, riippuen Heatherin edistymisestä." Lydia totesi ja hymyili tälle reippaalle nuorelle miehelle.

[Nicolas Cartier]

Nicolas nousi ja nosti kasvoilleen kohteliaan hymyn. Hän otti askeleen, kätteli Connoria ja kumarsi nyökkäyksen tapaisen Lydialle. "Varmasti tulemme tapaamaan usein. Keskustelen mielelläni esiin nousseista aiheista", Nicolas totesi ja otti reppunsa.

"Kiitän ajastanne", Nicolas sanoi, sillä olivathan molemmat vanhemmat ottaneet työajanlyhennyksen hänen vuokseen. Tai Heatherin vuoksi. "Mukavaa illanjatkoa", hän hyvästeli ja lähti sitten olohuoneesta. Eteiskäytävässä hän vilkaisi portaiden suuntaan haikeasti. Sydäntä vihlaisi, sillä hänen teki mieli mennä puhumaan Heatherille. Heather tuskin kuitenkaan kaipaisi häntä seurakseen, joten Nicolas pakottautui poistumaan ulos talosta. Hän hengitti syvään stressin vapautuessa, käveli pois piha-alueelta velhokadulle ja ilmiintyi kotiinsa. Olo tuntui turralta ja tyhjältä. Hänen teki mieli painua suoraan sänkyyn, mutta huomenna olisi töitä ja Nicin piti käydä vielä läpi päivän aiheet. Hän huokaisi väsyneenä.

// Lopetan tähän. Kiitos pelistä <3 //

[Heather O'Hara]

Heather oli linnottautunut huoneeseensa, hän kuuli kuinka ulko-ovi kävi kun Nicolas lähti. Jes. Vihdoin. Paitsi niin, Nic palaisi kuitenkin samalla viikolla takaisin ja siinä vaiheessa hän oli monta tuntia Nicin kanssa kahdestaan. Hip hei.

Heather käveli huoneessaan eikä voinut olla vilkaisematta ikkunasta ulos. Hän katsoi Nicolasin loittonevaa vartaloa, eikä voinut estää kyyneleiden valumista poskille. Miksi kaiken piti mennä näin? Jos Nic ei olisi mennyt suutelemaan eksäänsä, heillä olisi ollut tiedossa onnellinen kesä yhdessä. Nyt... Heillä oli tiedossa vain erittäin kiusallinen ja epämukava kesä.

Heather välitti Nicistä edelleen, välitti aivan liikaa. Hänen pitäisi jotenkin onnistua unohtamaan poika, sillä kyllähän tuo löytää älyisensä tasoista seuraa. Ja ikäisensä. Heather huokaisi ja pyyhkäisi poskiaan. Häneen sattui, eikä hän tiennyt mitä tekisi tämän asian eteen. Mieli teki vain avata ikkuna, laskeutua puuta pitkin alas ja juosta Nicolasin perään. Sanoa että kaikki on hyvin, unohdetaan se aiempi.

Hän oli jo avaamassa ikkunaa, käsi kahvalla, mutta perääntyi. Ei, hän ei halunnut olla mikään numero kakkonen. Nic karkaisi kuitenkin sen Jillinsä seuraan heti kun selkänsä kääntää, ja sitä Heather ei halunnut. Parempi olla ilman, jos ei saanut ketään täysin. Heather siirtyi ikkunalta pois ja lysähti sängylleen, sulkien silmänsä ja itki.

//Ja tässä oli mun viimeinen viesti ^^ Kiitos itelles <3//

[Mila Molina]

Kiitos pelistä!

Heather O'Hara, Serpentard: 23+5=28p
Nicolas Cartier, Cerfeur: 28+5=32p