Rikottuja sydämiä

[Heather O'Hara]

Heather pidätteli itkua, hän ei vain halunnut itkeä keskellä käytävää. Se oli vain hiton vaikeaa, Nicolas teki sen vaikeaksi. Pelkästään tuon tuskainen ilme sai melkein Heatherin itkemään. Viha ja ärsyyntyminen kuitenkin nosti päätään, häntä oli petetty. Hän ei luottaisi tätä menoa enää kehenkään.

Hyvittää? Heather katsoi Nicolasta hämmentyneenä. Mitä helvettiä tuo selittää? Jillin välttämisen Heather vielä ymmärsi, mutta miten veganismi tähän liittyi? Soitto ruokasalissa? "Nic, luuletko tosissasi että noilla olisi tässä välissä mitään merkitystä? Jillin välttelemisen ymmärrän, mutta hyvinhän tuo löysi sut vahingossakin" Heather sanoi vähän happamasti. Häntä alkoi ärsyttään koko tilanne.

"Sä petit mua, puoliveelan kanssa, mutta petit silti. Olisin ymmärtänyt hullaantumisesi... mutta pussailu oli oikeasti liikaa" Heather keräsi itseään ja pyyhki poskille karanneet kyyneleet. "Mä en luota suhun yhtään, eiköhän tämä ollut nyt tässä..." Heather sai sanottua ja katsoi Niciä. "Loppu ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan..."

[Nicolas Cartier]

Oliko sillä mitään merkitystä? Mitä ikinä Nic tekikin, olisiko mikään tarpeeksi paikkaamaan haavan? Mutta Nic voisi yrittää. Yrittää muuttua. Tehdä jotain, mitä vain... kunhan kaikki vain säilyisi ennallaan. Kunhan hän voisi vielä olla Heatherin kanssa.

Miten pahasti yksi suudelma saattoikin hajottaa kaiken? Oliko luottamus ikuisesti poissa vai saiko sen takaisin? Miten voisi osoittaa, että rakasti? Mitä jos yhdelläkään sanalla ei enää ollut merkitystä? Mitä jos jokainen hyvällä tarkoitettu ele viittasi pettymykseen? Miten vaikutelman saattoi hajottaa niin hetkessä?

Tämä ollut nyt tässä... Ei. Nic ei halunnut kuulla sitä. Ei, hän ei halunnut olla tässä tilanteessa. Voisiko hän vain haihtua pois? Ei, ei, ei. Heather, pyydän, älä... Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Älä jätä mua. Älä...

Nic romahti sisäisesti. Hän jäi musertuneena tuijottamaan Heatheria. Kaikki sanat olivat kadonneet täysin tuon mielestä. Hän näki vain mustaa, pimeyttä. Kipua. Ajatukset ja keho, kaikkia särki. Kaikki kaatui päälle, seinät luhistuivat ja tilassa oli vain hän ja Heather. Heather, joka jätti hänet. Jätti hänet. Vielä hetki sitten kaikki oli ollut onnellista. Ja nyt... sattuiko mikään yhtä paljon kuin se, että otti rakkauden pois siltä, joka oli siinä kellunut? Ei... ei... ei...

[Heather O'Hara]

Hiljaisuus tulkittiin yleensä myöntämisen merkiksi. Tai ainakin Heather tulkitsi. Hän katsoi Niciä pitkään, laittaen kädet puuskaan. Selvä sitten, tämä asia oli selvä. Nic pitäköön Jillinsä.

"Toivottavasti edes sinä olet onnellinen" Heather sai vain vaivoin pidätettyä itkunsa, kääntyen ympäri ja lähti käveleen pois päin. Seuraavaksi, hän haluaisi olla yksin.

//tää on kai mun vika, ellei Nic juokse perään xD

[Nicolas Cartier]

Nicolaksen sydäntä revittiin ja riepoteltiin. Hän tunsi kivun ammottavan kidan, joka jatkui ja jatkui ja jatkui. Epäusko ja epätoivo heittelehtivät kuperkeikkaa, eikä poikapolo meinannut pysyä mukana.

Heatherin puhe oli ainoita asioita, mitkä havahduttivat hänet ajatustensa tuskasta. Kurja vain, että nekin sattuivat. "En... mä rakastan sua", Nic mumisi, mutta Heather oli jo mennyt. Kääntänyt selkänsä ja lähtenyt. Jättänyt Nicin yksin.

Nicolas seisoi paikallaan pitkään jähmettyneenä ja kun hän liikkui, hän palasi sinne, mistä oli tullutkin. Vessaan. Sinne poika piilotti itsensä itkemään.

// Kiitän pelistä ja pakenen nyt vessaan itkemään. Eiku XD //

[Mila Molina]

Kiitos pelistä teille molemmille!

Heather O'Hara, Serpentard: 12+5=17p
Nicolas Cartier, Cerfeur: 15+5=20p