Tiivistä tunnelmaa

[Heather O'Hara]

Bingo. Tätä Heather oli aavistellutkin, sillä Rain käyttäytyi kuin säikähtänyt jänis kun mainittiin sana Reichars Lesauvage. Hän nyökkäsi, nollaten kasvonsa nopeasti tyynen näköisiksi.

"No... kumman etua ajattelet, omaasi vai sukulaisesi? Tosin..." Heather mietti hetken. Hän tiesi että salailisi oman sukunsa asioita pitkään, jos vain tarve vaatii. "No joo, meillä salais suku molemmilta puolin ihan kaiken jos tarve vaatisi" Heather totesi. Hän jätti kertomatta, että siellä saattaisi olla vähän jotain likaista taustalla.

"Olet puun ja kuoren välissä" hän huomautti ja katsoi Rainia. "Mitä tiedät siitä koulun hyökkäyksestä? Tai olen kuullut otteita sieltä ja täältä enkä ole saanut keneltäkään oikein selkeää vastausta" Tämä kiinnosti Heatheria paljon ja hän toivoi että Rain kertoisi.

[Rain Savage]

Eh, jaa että kummanko etua ajattelin, kun asiaan ei todellisuudessa liittynyt ketään muuta kuin minä? Kasvoillani käväisi hitusen vaivaantunut ilme, mutta en vastannut siihen mitään. Heatherin suku kuulemma salaisi kaiken, jos tarve vaatisi. ”Niin munkin suku varmaan yrittää, mutta hyödytöntähän se on, kun kaikki tietää jo mitä tapahtui”, totesin ja mietin sitä Mian kommenttia. Jotakin etten ollut varsinaisesti pimeydenvelho. Varmasti sukulaiseni yrittivät peitellä ja vähätellä kaikkea. ”Mutta eivät ne hänestä välitä vaan suvun maineesta”, tuhahdin. ”Mua se ei vois vähempää kiinnostaa. En ole koskaan tullut toimeen mun sukulaisten kanssa. Paitsi Reichardin, tavallaan...”

”Mä olin itse Tylypahkassa, kun se tapahtui, mutta tiedän kyllä jotain”, vastasin tytön kysymykseen hyökkäyksestä. ”Reichard kai johti sitä, mutta kaikki ei tainnut mennä ihan niin kuin se suunnitteli. Tai en mä ainakaan usko, että sen tarkoitus oli se, että ne pimeydenvelhot vahingoittaisi oppilaita.” Näytin katsovan tyhjyyteen ja ilmeeni synkkeni. Muistin monien oppilaitten pelokkaat, vihaiset tai ahdistuneet silmät, kun olin kävellyt heidän ohitseen käytävillä. Ja ne kammottavat tarinat jotka olin kuullut niistä ajoista nuorten näkökulmasta jälkeenpäin. ”Mutta ne, jotka olivat silloin koulussa, kokivat kamalia asioita...” Olin itsekin kerran vienyt ryhmän oppilaita metsään, eikä se ollut päättynyt kovinkaan hyvin. Uskottelin itselleni että olisin silloin välittänyt heistä enemmän, jos he olisivat käyttäytyneet paremmin, mutta se ei ollut kovinkaan vastuullinen ajattelutapa. Olihan heillä ollut syytäkin syyttää kaikesta minua.

[Heather O'Hara]

Heather kuunteli Rainia ja nyökkäsi. Kuulosti ihan perinteiseltä puhdasveriseltä touhulta. "Maine edellä ja sitä rataa..." Heatherin äänensävyssä oli kuultavissa katkeruutta. Hän tiesi, että isänsä oli periaatteen mies. Joten, maine edellä. Äidinpuolen suku... no, äiti itse oli pyhimys täteihin verrattuna.

Heather puri huultaan. "Varmaan he muistavat lopun ikänsä... mutta kaikesta pitäisi päästä yli" hän totesi. Hyvä oli voittanut ja sitä rataa, vaikkei Heather oikeastaan edes tiennyt Reichardin motiiveja. "Mitkä oli Reichardin motiivit? Tai tiedätkö? Mikä sai hänet hyökkäämään?" Heatherin ilme oli kysyvä kunhan katsoi Rainia. Oikeastaan oli aika rauhoittavaa jutella tuon kanssa, kun tuo ei pitänyt ihan idioottina.

[Rain Savage]

Heather vaikutti ymmärtävän nämä sukukuviot vähän turhankin hyvin. Ehkä kaikki puhdasveriset suvut olivat samanlaisia, mitä tuli maineen ja julkisivun vaalimiseen. Hänkään ei tainnut olla ihan tyytyväinen sukunsa tapoihin. Oli tavallaan mukavaa huomata, että joku muukin sentään ymmärsi, ettei puhdasverisyys ollut niin ruusuista kuin olisi voinut kuvitella. Mitä hyvää siinä edes oli, jos ei pitänyt hienostelusta? En ehkä sanoisi sitä ääneen kenelle tahansa, mutta luultavasti minä olisin ollut mieluummin jästisyntyinen.

Heather sanoi, että kaikesta pitäisi päästä yli. En ollut varma tarkoittiko hän, että oppilaiden kuuluisi päästä yli, vai että he todennäköisesti pääsisivät. Kuitenkin tiesin, että jotkut ihmiset muuttuivat pysyvästi, jos heille tapahtui jotakin traumaattista. Eikä se muutos ollut aina parempaan suuntaan. Mutta kenties saatoin sentään kuvitella, että suurin osa valtauksen kokeneista olisi niitä, jotka pääsisivät tapahtuneesta ihan hyvin yli tai olivat jo päässeet. Entä pääsisinkö minä itse siitä yli? Oliko minulla mitään oikeutta vain jatkaa elämääni ilman kunnollista rangaistusta? Olisin varmasti ansainnut paljon pahempaakin kuin sen, etten voisi saada tai antaa itselleni anteeksi. Tai pahempaa kuin pelon Noahin menettämisestä tai hänen satuttamisestaan. Ja mitä joku naurettava kohtaus hississä oli verrattuna siihen, että jotkut muut olivat pelänneet kuukausia tai ehkä pelkäisivät vuosia, pelkäisivät aina... Minun pitäisi olla vain tyytyväinen, että olin itse päässyt näin vähällä.

Näytin ehkä vähän yllättyneeltä, kun Heather kysyi motiiveista. ”No luulen, että...” aloitin mutta jäinkin vain tuijottamaan seinää kurtistaen kulmiani. Hetkinen... Enkö minä muka itse tiennyt?! Hätkähdin ajatusta. Ei siinä ollut mitään järkeä. Tottakai minä tiesin, miksi olin sen tehnyt! Sehän oli ollut... vai oliko? Enkö kyennyt enää edes muistamaan, mitä oikein olin ajatellut? ”Kai se oli jotain vallanhalua. Ehkä hän halusi tehdä jotain merkittävää ja näyttävää tai... ehkä hänellä oli vain niin tylsää.” Ai oli tylsää? En voinut uskoa omia sanojani. Olinko minä tosiaan pannut sen kaiken alulle jostakin niin typerästä ja mitättömästä syystä? Purin huultani ja haroin hiuksiani häkeltyneenä. Niinkö se tosiaan oli ollut?

”Tai ehkä pimeydenvoimat ovat samanlaisia kuin päihteet, vähän niinkuin huumeet”, ennemminkin kuulin itseni sanovan kuin päätin sanoa. ”Ei kai kukaan tajua vaikka miksi joku juo alkoholia, jos ei ole sitä itse kokenut. Sitä vain ihmettelee, että mitä järkeä on tehdä jotain, joka saa käyttäytymään typerästi ja ehkä olemaan vaaraksi muille. Mutta sitten kun sitä kokeilee ja tuntee sen... sen euforian. No sitten haluaa lisää, ja kai sitä on helppo kuvitella, ettei jokin niin hyvältä tuntuva voi oikeasti olla niin pahaa. Ehkä huumeaddiktitkin alussa ajattelee, että tottakai sen pitäisi olla laillista, ja kaikilla olla mahdollisuus kokea se. Mutta sitten alkaa tarvita vaan enemmän, että voi tuntea yhtään mitään tai... että pärjää sivuvaikutusten kanssa. Ehkä se koulun valtaaminen oli siis vähän niinkuin yliannostus pimeyttä, johon kaikki sitä ennen sit lopulta johti?” Kun lopetin näytin varmasti yhtä yllättyneeltä, kuin kaiken olisi sanonut joku muu enkä minä. Mistä koko ajatusketju oli edes tullut? Mutta ehkä siinä oli jotain perää. Ehkä olin jäänyt koukkuun. Ehken ollutkaan pystynyt hallitsemaan itseäni täysin enää siinä vaiheessa, kun pahimmat asiat olivat tapahtuneet. Ja jotkut velhot olivat menneet pimeällä tiellä paljon pidemmälle, kuin missä itse olin käynyt. ”Kun ajattelee historian kuuluisimpia pimeydenvelhoja... eikö ne lopulta menettäneet kaiken inhimillisyytensä sillä tiellä. Vähän niinkuin narkkarit, jotka kuulemma tekee mitä tahansa saadakseen sitä ainetta.” Ajatus kylmäsi mutta samalla käsitin, että jossakin vaiheessa minun oli täytynyt pysähtyä omalla polullani tai jopa kääntyä takaisinpäin. Muutoin en enää varmasti istuisi tässä katumassa yhtään mitään.

[Heather O'Hara]

Rain tuntui tuntevan Reichardin tosi hyvin. Heather oli lähinnä kokeillut kepillä jäätä, josko jonkinlainen arvaus motiivista olisi.

Heather naurahti. "Oikeesti, toivon ettei tylsyys ollut hänen päällimmäinen syy" Hän joi vettä hieman ja hänellä oli kuuma. Ihan liiankin, tuntui kun toppi liimautuisi ihoon.

"Eli veikkaat, että Reichard olisi ollut kuin alkoholisti?" Tämä oli mielenkiintoista, sillä Heather ei ollut ajatellut että pimeyden voimiin voisi jäädä koukkuun. Toisaalta, miksipä ei?

Heather kuunteli Rainia ja nyökkäsi. "Oikeastaan tuo kuulostaa ihan järkevältä. Tai ainakin saisi hyökkääjää inhimillisemmäksi" Heather sanoi.

"Mutta mene ja tiedä, mulla ei ainakaan ole kokemusta pimeästä taikuudesta yhtään. Joten, en voi muutakuin arvailla"

[Rain Savage]

Kuuntelin Heatheria ja ilmeeni kävi ehkä hivenen vaivaantuneeksi. Ai saisi hyökkääjää inhimillisemmäksi? Mitä hän sillä oikeastaan tarkoitti? Ja olinko minä sitten inhimillinen tai ymmärrettävä tai jotain, vai yritinkö vain puolustella itseäni? No en minä hitto tiennyt! Osasin kyllä puuttua muiden asioihin ja neuvoa heitä missä hyvänsä jos halusin, mutta jotenkin omat asiat olivat paljon vaikeampia. Niin kuin haluaisin toimia oikein ja oman etuni nimissä yhtä aikaa, mutta en tajunnut miten ihmeessä voisin saada sen onnistumaan. Melkein kaikki mitä olin koskaan halunnut oli aina ollut jonkun mielestä väärin. Jotkut asiat tietysti enemmän kuin toiset, mutta en ollut tainnut koskaan kokea olevani hyvä tai oikeanlainen ihminen.

”Noh jaa, oli hän ihan ihminen ainakin silloin, kun me viimeksi tavattiin”, totesin. ”Mutta ei hän tainnut koskaan oikein sopia mihinkään.” No en tosiaankaan sopinut. Jo pienenä olin saanut huomata, etten sopinut perheeseeni tai sukuuni. Vähän vanhempana olin ajatellut sopivani hyvin Gryffondoriin mutta nyt olinkin Serpentardissa. Ja koulun jälkeen olin luullut olevani täydellinen auroriksi aina siihen asti, että pimeydenvoimat tuntuivatkin sopivan minulle paremmin. Ja nyt tiesin, etten minä sopinut myöskään pimeydenvelhoksi. Ja sitten oli vielä sekin, että jouduin nykyisin elämään tyttönä vaikka olin mies. Nyt ehkä luulin sopivani Noahin kumppaniksi, mutta mitenköhän senkin asian laita oikeasti oli? Ehkä minulle ei tosiaan ollut paikkaa maailmassa. Ehkä en koskaan kuuluisi oikeasti minnekään taikka yhteen kenenkään kanssa. Olin jollakin tavalla ulkopuolinen kaikista muoteista, joihin olin halunnut mahtua.

[Heather O'Hara]

Heatherista alkoi tuntuun siltä, että hississä loppui ilmastointi. Tai ainakin hänellä oli kuumempi ja samalla hän tunsi hien valuvan selkää pitkin. Heather tunsi sykkeensä nousevan ja katsoi Rainia. Häneltä meni jotenkin täysin ohi mitä Rain sanoi, ja näyttikin vähän hämmentyneeltä.

"Tuntuuko susta, että ilma olisi jotenkin paksumpi?" Heather kysyi Rainilta varovasti. Mitä jos he tukehtuisivat sittenkin tänne? Heather ei ollut varma edes kauanko tässä oltiin istuttu. Kauan? Eikö huoltomiesten pitäisi olla jo täällä?

"Tai ehkä mä vain luulen omiani..." Tai sitten Rain oli niin kuuma, että koko hissi lämpeni? Heather ei tiennyt, voisiko heittää tämmöistä kommenttia. Nylkiskö Rain vai nauraisko? Vähän tunnelman kevennystä hei.

[Rain Savage]

Nostin katseeni Heatheriin vähän kummastuneena, kun hän kysyi, tuntuiko minusta että ilma oli paksumpi. Mitä ihmettä, mihin se muka liittyi? Oliko tuo jokin vihjaus vaihtaa puheenaihetta? Heather kyllä näytti siltä, että tuolla oli oikeasti kuuma. Minulla oli hetki sitten ollut vielä selvästi kylmä enkä ollut kiinnittänyt mitään huomiota kehoni lämpenemiseen, sillä minähän olin laittanut hupparin päälle juuri sen vuoksi. Mutta nyt kun mietin, minullakin oli jo yllättävän lämmin. Itseasiassa vähän liian lämmin. Ilmeeni kävi ihmettelevästä jälleen vakavammaksi mutta enemmän keskittyneellä kuin aiemmalla ahdistuneella tavalla.

”On, ja täällä on kuumempi”, vastasin ja avasin hupparin vetoketjun. Otin sen pois päältäni ja sidoin taas lanteelleni. Kun kiristin hihat solmuun liikkeissäni oli jotain samankaltaista kuin päättäväisessä käsineiden käteen vetämisessä ennen toimintaan ryhtymistä. Käytännön kriisi tuntui tavallaan paljon helpommalta käsitellä kuin psyykkiset tai sosiaaliset vastaavat. Huomasin olevani rauhallisempi ja vakaampi nyt, kun ajattelin taas hissiä ja sieltä ulos pääsemistä, vaikkei se ongelma tai sen ratkaisu ollut varsinaisesti yhtään sen helpompi.

”Luulen että mun on pakko taikoa meidät ulos nyt”, totesin entisen aurorin vakavalla mutta tyynellä ”olen valmis uhrauksiin” -äänensävylläni ja nousin seisomaan. Mutta juuri silloin hissin ovet avautuivat, ja niiden takana seisoi huoltomies joitakin työkaluja käsissään. ”Oletteko te kunnossa?” Jästi kysyi. Tuijotin häntä hölmistyneenä. ”...Mikä siinä kesti?!” Älähdin vastaukseksi kysymyksen. En silti edes kuunnellut alkavaa selitystä, sillä mietin vain hämmentyneenä sitä, kuinka hän oli tullut juuri ajoissa. Vilkaisin Heatheria vähän kulmiani kohottaen. Jästit, ne osasivat kyllä aina yllättää...

[Heather O'Hara]

Heather katsoi Rainia pitkään, varsinkin tuon tajuamista siinä että hississä oli oikeasti kuuma. Rain näytti aika kivalta, kun tuo riisui huppariaan... Heather keskeytti nopeasti ajatuksensa tajutessaan, että hissistä oli loppunut se kuuluista ilmastointi.

"Me jäädään kiinni jos sä taiot meidät ulos" Heather katsoi Rainia, miten ihmeessä tuo muuttui noin nopeasti ja noin rauhalliseksi? Ihan kuin hän olisi ennenkin ollut tämmöisessä ongelmassa. Heather tunsi olonsa kamalaksi, hän halusi pois ja äkkiä. Oikeastaan olisi ihan sama vaikka Rain käyttäisi taikaa, kunhan hississä ei tarvisi olla yhtään pidempään.

Siinä samassa kun Heather oli jo melkein sanomalla Rainille, että tuo saisi tehdä mitä vaan, avautui hissin ovet. Raikas ilmavirta tuli hissiin ja hän katsoi huoltomiestä vähän järkyttyneellä ilmeellä. Heather ei tiennyt miten reagoida, hän tunsi olevansa vähän pihalla kaikesta. Miten ovi oli yhtäkkiä auki? Rain näytti olevan tilanteen herra, jästimies tosin näytti vähän raukalta kun vastassa oli Rainin iso ego.

"Ongelma oli suurempi kuin ajattelimmekaan, mutta hyvinhän te kaksi näytätte täällä voivan" Huoltomies totesi leppoisasti, ihan kuin olisi itse viettänyt juuri hyvän tovin aikaa hississä jumissa. Heather veti syvään henkeä ja katsoi Rainia, hänestä tuntui kun olisi valahtanut kalpeaksi kaikesta tästä jännityksestä. Hänen teki mieli haistattaa huoltomiehelle paskat, mutta hän ei vain kyennyt siihen. Hän ei edes tajunnut lähteä käveleen hissistä ulos, katsoi vain vähän avuttomana Rainia.

[Rain Savage]

Huoltomies sanoi, että me näytimme voivan hyvin, mutta kun näin Heatherin kasvot en ollut samaa mieltä. Tyttö näytti kalpealta ja katsoi minua avuttomasti. Purin kevyesti huultani, sillä tuon katseen kohtaaminen sai minut tuntemaan jotain hyvin sekavaa. Se oli kai jonkinlaista hellyyttä Heatheria kohtaan, syyllisyyttä siitä mitä olimme kokeneet hississä, aivan kuin se olisi jotenkin ollut minun syyni, sekä suuttumusta tuota jästiä kohtaan, joka kehtasi vähätellä leppoisasti koko juttua. Viimeisin tunne oli helpoin käsitellä, joten toimin sen pohjalta.

Käännyin takaisin huoltomieheen päin, astuin lähemmäs ja tartuin tätä paidan kauluksesta molemmin käsin. ”Ai näytetään hyvinvoivilta?!” Työnsin miehen rajusti selkä seinää vasteen ja kivahdin tuon yllättyneelle naamalle: ”Tarkistuta silmäsi ja vaihda vaikka samalla työpaikkaa, senkin puolisokea imbesilli!” Jästi punastui ja sopersi pahoitteluja häkeltyneenä. Mies näytti aika raukalta, joten huokaisin turhautuneesti ja päästin hänet irti. Nyrkkitappelu olisi sillä hetkellä tuntunut hyvältä tavalta purkautua, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä, kun vastustaja oli jo valmiiksi alistunut.

Annoin huoltomiehen olla ja käännyin takaisin Heatherin puoleen. Tartuin tyttöä kädestä tavalla, joka oli ainakin omasta mielestäni isoveljellinen. Pyrin taluttamaan hänet hissistä pois ja ainakin niin pitkälle, että pääsisimme sen ärsyttävän jästin kuuloetäisyyden ulkopuolelle.