Kasvatuksellista huolta ja mummon neuvoja

[Deborah Samatha Fey]

Oliko Heather O'Hara huvittunut? Fey ei uskonut tuon olevan enää siinä iässä, kun jotkut sanat, kuten sukupuolielimet tai ihmisen jätökset naurattivat. Ehkä tuo oli ujoutta? Sen professori ymmärsi kyllä - ei sitä kovin usein halunnut jutella opettajien kanssa nautinnonhaustaan. Joskus joitain keskusteluja oli vain käytävä...

"Niin, niin. Jos kuitenkin tulee jälkikäteen ongelmia ja myös niiden etukäteeen välttämiseksi, niin kannattaa ottaa yhteyttä koulun sairaalasiiven henkilökuntaan", professori lisäsi.

Kun puhe siirtyi tukiopetukseen niin tytön kiinnostuksen taso tuntui hieman nousevan... ehkä kyse oli kouluinnosta tai sitten professori oli osunut oikeaan huolessaan nuorten suhteen välillä. "Olen havainnut arvosanojesi nousun ja se on hieno asia, joka pitää ottaa huomioon." Professori mietti. Tuutorointi tuli tosiaan tarpeeseen, eikä tutorinnokkaita loppujen lopuksi ollut kovin montaa. Yksi vaihtoehto olisi pyytää jotain naispuolista henkilöä - Ronja Blomroos voisi ehkä kiinnostua joidenkin vahvempien aineiden suhteen. Deborah oli havainnut hänen olevan auttamishaluinenn ja aktiivinen, ainakin Blomroos oli mukana opiskelijakunnan hallituksessa.

Nicolas Cartier sen sijaan... Tuo oli aiemmin aina hoitanut vastuunsa kunnolla, mutta nyt professorista alkoi tuntua, ettei tuo ollut ollut aina niin rehellinen. Sen laajuuden pohtiminen mietitytti Feytä... "Olen hieman huolissani Cartierin harkintakyvystä. Metsään meneminen oli äärimmäisen vaarallista", professori pohti ääneen. "Puhun siitä kuitenkin hänen kanssaan huomenna, eikä se ole tämän keskustelun asia."

"Olen todennut, että tukiopetus voi jatkua, koska siitä on opetuksellista hyötyä", Fey sanoo vakavasti. Tämä oli niitä harvempia hetkiä, kun hän antoi auktoriteetin tulla vahvasti esiin, hymyilemättä. "Mutta mikäli havaitsen uudestaan sääntöjen rikkomista, niin uskon, että meidän pitää etsiä uusi tukiopettaja", professori painotti. "Tämä koskee myös - ja etenkin - tilanteita, joissa joudun epäilemään muuta kuin opetusta tapahtuneen."

[Heather O'Hara]

Kyllä, jos päädyn harrastamaan seksiä kummankaan osapuolen kanssa niin huolehdin siitä ettei lapsia ole tulossa... Heather yritti olla ajattelematta muuta, mutta kun professori Fey itse tyrkytti tätä asiaa ihan kunnolla. Oikeasti Heather oli myös ajatellut asiaa, mutta ei ihan niin paljon kun professori luuli. Sitä paitsi, se oli henkilökohtaista, eikä professorille olisi kuulunut vaikka Heather olisi levittänyt jalkojaan puolelle koululle. Heather vain nyökkäsi professorin ehdotukselle, sanomatta mitään sen kummemmin.

Arvosanojen nousu oli hyvä asia, sillä niillä pääsisi yliopistoon ja joskus vaikka jonkinlaisen ammatinkin saisi. Heather hymyili hieman professori Feylle, kaikki oli Nicolaksen ansiota, sitä hän ei sanoisi ääneen, mutta jos tukiopettajana olisi kuka tahansa muu, niin homma ei etenisi. Ronjan kanssa se olisi vain kamala kaaos, räjähdys ja koulu luultavammin olisi tuhansina päreinä. Murha saattaisi myös olla mahdollinen, hidas ja mahdollisimman kärsivä murha, kohteena Ronja Blomroos.

Miksi kaikki pelkäävät metsää? Heather näytti hetken kummastuneelta, sillä hän oli tottunut lapsuudessaan juoksenteleen pitkin metsiä ja olla pelkäämättä kaikkea mikä siellä liikkui. Saattoihan siellä olla jotain vaarallista, mutta silti. He eivät olleet edes syvällä. Mutta okei, Fey puhuisi Nicolasin kanssa huomenna, toivottavasti Nicolas syyttäisi vain Heatheria ja puhuisi itsensä ulos tästä. Tai syyttäisi vaikka Londonia.

Heather räpäytti silmiään ja katsoi Feytä. "Nicolas on vain tukiopettaja mulle, hänhän on mua viisi vuotta vanhempikin" Heather näytti ällistyneeltä siitä, että professori edes kehtasi epäillä tuollaista. "Eiköhän häntä kiinnosta ihan omanikäiset henkilöt" Heather totesi huvittuneena asiasta, näyttelijän taidot kunniaan. Hämmästys oli yllättävän aito Heatherin puolelta, hän toivoi että tämä uppoaisi Feyhin. "En vieläkään ymmärrä mistä tämmöinen johtopäätös on tullut ja enkä usko että Nicolas hirveästi arvostaa tätä epäilyä, hänhän haluaa opettajaksi" Heather huomautti ja keräsi koko ylevän olemuksensa.

[Deborah Samatha Fey]

Heather O'Hara vaikutti hämmentyneeltä professorin puheista. Siihen varmaan oli myös syytä, sillä loppujen lopuksi Fey perusti arvionsa hiljaiseen tietoon ja vaikka hänen intuitiossaan ei ollut mitään vikaa, niin ennustaja hän ei ollut. Professori nyökkäsi ja katsoi Heatheria tarkalla katseellaan. "Mahdollista, mutta odotan kuitenkin sääntöjen noudattamista tilanteen ollessa mikä tahansa."

Kaveruus ja ystävyys ei ollut huono asia. Oli jopa hienoa, että eri ikäiset saattoivat tulla toimeen keskenään. Tutustumalla erilaisiin ihmisiin saattoi lopulta avartaa omaa maailmankatsomustaan ja nähdä ihmeellisinä itsestään selvinä pitämiään asioita. Toisaalta saattaa pian huomata, että lopulta erilaisetkin ihmiset olivat usein kovin samanlaisia ja jokaisella oli samankaltaisia ongelmia, huolia ja odotuksia. Toki eri ikävaiheissa eri toiveet ja pelot olivat enemmän läsnä. Ei välttämättä edes ollut hyvä, että turhan aikaisin alettaisiin murehtia aikuisten ongelmia, kuten vanhempien ikääntymistä, kuolemaa tai omaa rupsahtamista. Se ei tarkottanut, että pumpulissa kasvamalla pärjäisi paremmin, sillon pienetkin vastoinkäymiset voisivat tuntua suuremmilta. Mutta oli asioita, jotka olivat enemmän tietyn ikäisten asioita, asioita, jotka soveltuivat lapsille ja asioita, jotka sopivat aikuisille...

Monet nuoret alkoivat kokea seksuaalista kiinnostusta toisesta sukupuolesta - tai nykyisin kai vain toisesta osapuolesta, Deborah pohti ja kohotti hieman kulmiaan. Aika toi uusia ajatuksia ja muutti vanhoja, joita aiemmin pidettiin hyvinä... Kiinnostusta vai rakkautta, halua vai hyödyntämistä? Nuorena tyttönä vanhemmat pojat varmaan vaikuttivat fiksummilta kuin omanikäiset... Oli ihan ymmärrettävää, että nuorena oli kaikenlaista menoa ja haluttiin enemmin uskoa muita nuoria kuin ikäihmisiä, mutta välillä sitä toivoi, että olisi voinut estää nuoria tekemästä virheitä. Tavallaan näyttää seurauksia teoista, joita ei vielä tapahtunut, mutta saattoi tapahtua. Toisaalta omien kokemusten syöttäminen toiselle olisi edesvastuutonta - vaikka tiedon puute olikin välillä harmillinen, niin joskus ilman tietoa saattoi olla vapaampi. Oli siinä vapaudessakin oma arvonsa, ollapa nuoren lailla vapaa...

O'Hara ei välttämättä ollut kiinnostunut Cartierista, ainoa viite siihen suuntaan oli kiivaus tuon tullessa esille, mutta se saattoi hyvin liittyä sanojen perättömyyteen. Londonista ei suoraa puhetta ollutkaan, mutta oletusarvoisesti sama tietysti päti häneenkin - eikä sairaalasiipi-neuvo kadonnut minnekään, ehkä jopa korostui. Professorin tunnetutkassa tuskin oli vikaa, mutta aina kannatti olla varuilla. Parempi joskus varovaisuus vakavammissa asioissa, kuin suuret erheet, joita paikata jälkikäteen. Mitä tulikaan Cartieriin, niin professori toivoi, että hän osasi kunnioittaa etäisyyttä. "Jos nuori herra Cartier on kiinnostunut opettamisesta, niin toivon totisesti sinun sanojen olevan totta."

Professori joi lopun teensä. Se oli jo hieman hailakkaa, mikä hieman harmitti Deborahia. "Luulempa, että kantani on tullut selväksi. Haluaisitko vielä kertoa jotain? " Professori risti kätensä ja katseli oppilasta. Mikäli O'Hara oli sanonut kaiken sanottavansa, niin professori todennäköisesti katsoisi kasvatuskeskustelun päättyneen.

[Heather O'Hara]

Heather alkoi tuntemaan itseään vähän varautuneeksi, hänen pitäisi alleviivata paremmin sitä, että ovat Nicolasin ja Londonin kanssa vain ystäviä. Joo joo, kaikki odottavat sääntöjen noudattamista tilanteen ollessa mitä tahansa. Heather pyöräytti silmiään ja hänen teki mieli saivarrella. Vain vaivoin hän sai hillittyä itsensä, ettei olisi heittänyt mitään purevaa.

Heatherin teki mieli sanoa, että Nicolas lupasi odottaa. Nicolas osasi käyttäytyä, pitää kätensä kurissa. Nicolas oli herrasmies, tottakai professori Feyn pitäisi se tajuta. Sitä paitsi, sitten kun hän olisi yli suojaikärajan, asialla ei pitäisi olla merkitystä. Eikä varsinkaan sitten, kun hän olisi täysi-ikäinen. Suurempi kysymys oli se, että jaksaisko kaksikko odottaa sinne asti. Sitä ei tarvitsisi kertoa tuolle, ne asiat olivat henkilökohtaisia, eikä professori Fey ollut mikään ehkäisypankki. Tosin, halut tipahtaisi vähemmästäkin, jos ajatteli häntä.

Heather nyökytteli professori Feyn sanoille. "Tietenkin puhun totta tämmöisestä asiasta professori" Heather sanoi vakuuttavasti, juoden teensä loppuun. Hän pudisti päätään. "Ei minulla ole mitään kerrottavaa" Heather hymyili hyväntuulisesti. "Joten... olenko valmis lähtemään?"

[Deborah Samatha Fey]

Professori Fey oli aina ajatellut olevansa hyvä tunnistamaan ja tulkitsemaan muiden tunteita. Oli ollut paljon tilanteita, joissa se oli toiminut ihan hyvin, mutta joskus oli päinvastaisia hetkiä. Nyt professorista alkoi kuitenkin tuntua, että hän alkoi tulla vanhaksi. Hän ei enää pysynyt perässä näissä nykyajan uskomuksissa ja toisaalta ollut enää varma omistakaan uskomuksistaan. Kaikki oli samalla muuttuvaa ja samalla niin pysyvää, että tilanteet vain sulautuivat toisiinsa. Nuoret olivat omituisia, kun samalla he janosivat helppoja ja nopeita ratkaisuja, mutta kuitenkin usein vaativat aikaa, jotta puhuminen aikuisten kanssa alkoi sujua.

O'Hara tokaisi, ettei hänellä ollut muuta sanottavaa. Aina oli paljon sanottavaa, mutta aina ei vain saanut sanottua tai halunnut sanoa. Sillä ei kuitenkaan ollut nyt merkitystä. Sanoja ei saanut väkisin ihmisestä, tai vaikka sai, mutta sen seuraukset eivät olleet hyviä. Professori nyökkäsi oppilaalle. "Keskustelumme on siis ohi. Voit lähteä."

Professori jäi katselemaan oven sulkeutumista. Hän oli siinä paikallaan mietteissään hetken ja vain katseli ovea ja mietti asioita ja tuntemuksiaan. Miten vaikeiksi ihmiset olivat tehneet normaalitkin asiat? Oliko lopulta ollut hyvä puhua asiasta vai ei... huolet tarttuivat niin helposti. Mutta toisaalta, huolelle oli usein aina järkevä syy, kunhan ei antanut murheen kasvaa liian suureksi. Oliko lopulta koulun velvollisuus puuttua nuorten vapauteen? Oliko hänellä velvollisuus koulun opettajana? Lopulta Fey huokaisi, nousi ja haki kirjan, jota alkoi lukea nurkan nojatuolissa.

// Kiitos pelistä :D

[Heather O'Hara]

Heather nousi lievästi helpottuneena ja nyökkäsi. "Kiitos teestä, professori" Hän hymyili tuolle ja lähti kävelemään kohti ovea. Samalla hän pelkäsi, että professori Fey lukitsisi oven ja keittelisi jonkun hienon keitoksen ja kiduttaisi Heatherilta tiedon ulos. Ja sitten söisi.

Ainakaan hänen ei tarvinnut puhua enempää. Se oli helpottavaa, sillä Heatheria ei kiinnostanut avautua tuolle. Hän avasi oven ja astui käytävään, lähtien tyynen rauhallinen ilme kasvoillaan käveleen kohti tupaansa. Rankkoja nämä tämmöiset kehityskeskustelut, eikä Heather edes tuntunut kehittäneensä, muuta kuin hermoja.

Nyt vain suoraan tupaan, tai etsimään Nicolas. Tai jotain, ihan mitä tahansa millä saisi Feyn pois mielestään. Huispaus voisi toimia.

//Kiitos samoin :D

[Mila Molina]

Kiitos pelistä!!

Deborah Fey: 22+5=27p
Heather O'Hara, Serpentard: 17+5=22p