Peliaika: noin 2 tuntia
Juoni: Sonia sai auroriopiston tulokset ja tuli kertomaan niistä Elicialle. Peli sijoittuu lauantaille 29.6., Elician kotiin, Strasbourgiin.
[18:11] <@EliciaBeaudouin> *Elicia hääräili kotinsa keittiössä, hän oli juuri saanut Sonialle lupaamansa kinuskikakun valmiiksi ja odotti tyttöä tulevaksi minä hetkenä hyvänsä.*
[18:14] <sonia_cartier> *Sonia toimi kuin automatisoituna. Kirjeen sisällön luettuaan hän ei ollut vastannut äidin ja Nicin kyselyihin, ainoastaan taitellut pergamentin takaisin kuoren sisälle ja kävellyt ulos paljain jaloin. Hän ei osannut edes itkeä. Sen sijaan hän muisti mitä oli luvannut, ja kaikkoontui Elician luo*
[18:16] <@EliciaBeaudouin> *Elicia naputti sormillaan keittiön pöydän kantta ja odotti. Jännitys kouristi tytön vatsaa. Toivottavasti Sonia oli päässyt auroriopistoon..*
[18:17] <sonia_cartier> *silmänräpäyksessä Sonia oli Elician etuovella. Silmät olivat edelleen kuivat, joten punapää nosti kätensä ja koputti.*
[18:20] <@EliciaBeaudouin> *Koputus ovessa sai Elician sydämen jättämään lyönnin välistä. Hän nousi ylös, kiiruhti eteiseen ja avasi oven. Se oli Sonia. Elicia ei osannut tulkita tyttöystävänsä ilmettä. Hän puraisi huultaan ja veti Sonian kädestä sisään* No..?
[18:24] <sonia_cartier> *Elician varovainen kysymys sai Sonian ajatukset vihdoinkin selkeytymään, ja hän avasi suunsa vastatakseen. Ulos ei kuitenkaan tullut muuta kuin pieni inahdus, ja hetkessä aiemmin niin kivikasvoinen Sonia pudotti kirjekuoren kädestään, pudisti muutaman kerran päätään ja kiersi sitten kätensä tyttöystävänsä ympärille, haudaten kasvonsa tämän kaulaan.*
[18:27] <@EliciaBeaudouin> *Elicia tunsi sydämesä putoavan kuten kirjekuori Sonian kädestä. Hän ei siis ollut päässyt sisään.* Voi, Schatz... *Elicia kiersi kätensä tyttöystävänsä ympärille ja halasi tätä tiukasti, tietämättä mitä sanoa*
[18:31] <sonia_cartier> *Normaalitilanteissa Sonia vihasi itkemistä, mutta nyt hän ei muuta osannutkaan kuin nyyhkyttää kasvot Elician olkapäätä vasten piilotettuina. Hän ei ollut päässyt sisään. Hän oli mokannut. Mitä hänen nyt olisi tarkoitus tehdä?*
[18:34] <@EliciaBeaudouin> *Elicia puri huultaan ja räpytteli silmiään kyyneliä vastaan. Hänestä tuntui niin pahalta Sonian puolesta. Hän piti toisella kädellään tytön lähellä itseään ja toisella kädellä silitti tämän punertavia hiuksia* Tule *Elicia kuiskasi ja talutti Sonian omaan huoneeseensa. Siellä he saisivat olla rauhassa, jos vaikka äiti ilmestyisi kotiin jossai vaiheessa*
[18:38] <sonia_cartier> *Sonia kulki turtana Elician perässä ja tytön makuuhuoneeseen päästyään hän istahti sängynlaidalle, pyyhkien kyyneleitään paidan hihaan.* Minä mokasin mörön kanssa. Se oli isoin syy hylkäykseen. *Sonian ääni oli itkemisestä käheä, eikä hän kyennyt katsomaan Eliciaa aivan suoraan silmiin.*
[18:47] <@EliciaBeaudouin> *Elicia nappasi taikasauvansa yöpöydältä ja osoitti sillä oveen päin, jolloin se meni lukkoon. Elicia loihti oveen myös äänenvaimennusloitsun. Näin äiti varmaan ymmärtäisi jättää tytöt rauhaan. Sitten hän istahti Sonian viereen* Voi ei... se oli varmasti hirveän vaikeaa. *Elicia sanoi hiljaa. Hän tiesi Sonian mörön olevan tämän oma isä, joka sattui olemaan aurori. Tämän näkeminen auroriopistokokeessa oli varmasti ollut kova pala. Elicia kiersi kätensä Sonian ympärille ja veti tämän lähemmäs itseään, edelleenkään tietämättä mitä oikein sanoisi.*
[18:54] <sonia_cartier> Sinä muistat mitä minun mörölleni tapahtuu aina kun käytän naurettavusta? Siitä ei tule hauska, minä vain... tuhoan sen. Ja koska tunku auroriopistoon on niin suuri, tämä vääristynyt tapa on liian suuri virhe. Olihan minulla pari muutakin pikkuvirhettä mutta... Minun kokonaispistemääräni oli 183 pistettä kahdestasadasta. Ja se ei ollut tarpeeksi. *Ei Sonia oikein osannut muuta kuin naurahtaa. Kaikki tuntui yhtä aikaa epäreilulta ja suurelta vitsiltä.*
[18:57] <@EliciaBeaudouin> Ihan typerää... eikö pääasian pitäisi olla, että saa mörön kukistettua... sehän on sentään auroriopisto, eikä mikään sirkuspelleopisto.... *Elicia kommentoi puolustelevasti ja silitti tyttöystävänsä selkää.*
[19:05] <sonia_cartier> Hmmm... Toisaalta kai sinne halutaan vain parhaimmat. *Sonia arvosti Elician yrityksiä piristää häntä. Olo oli edelleen kurja, mutta ainakaan hän ei enää vollottanut.* Pitäisikö minun sinun mielestäni mennä töihin johonkin seuraavan vuoden ajaksi?
[19:09] <@EliciaBeaudouin> *Elicia pudisti päätään* Jos sinne otettaisiin parhaat, sinut olisi otettu sinne. Sinä olet paras. *Elicia sanoi ja painoi suukon Sonian hiuksiin ja puristi tätä kevyesti itseään vasten. Sonian kysymys sai Elician vaikenemaan hetkeksi. Hän ei ollut odottanut tämän alkavan miettivän plan b:tä heti.* Kai sinä voisit. Tai voisit tulla vielä Châteauhon. Voisit hioa mörönkarkoitusloitsua ja muita juttuja seuraavaa yritystä varten. Ja voisimme olla vielä vuoden yhdessä.
[19:16] <sonia_cartier> *Sonia ei elätellyt turhia toiveita. Hän ei ollut päässyt sisään, that's it. Ainut suunta oli eteenpäin, tai jotain muuta yhtä kliseistä. Ja sitä paitsi, jos hän hukuttaisi itsensä uuden suunnitelman laatimiseen, hän ei ehkä romahtaisi ihan niin pahasti. Jatko-opiskelu Châteaussa ei ollut käynyt hänellä edes mielessä.* Hmm, totta... Toisaalta, mä joutuisin samoille kursseille Nicin kanssa. *Ajatus oli outo, ja Sonia naurahti hieman hämmentyneesti.*
[19:21] <@EliciaBeaudouin> Olisiko se niin kamalaa? *Elicia kysyi naurahtaen pienesti* Ehkä Poudlardinesta löytyisi joku kiva paikka? Vaikka... La Boîte? Olisit tosi seksikäs baarimestari. *Elicia hymyili ja siveli sormillaan tytön niskaa*
[19:31] <sonia_cartier> Yksi paikka lisää Nicille paheksua mun tekemisiä. *Nyt Soniakin naurahtaa jo vähän aidommin.* Ja no totta. Ehkä mä voin käydä kysymässä jossain vaiheessa... *Hetken aikaa punapää on aivan hiljaa* Jotenkin olisi tosi outoa palata takaisin Châteauhin. En mä tiedä, kai se tuntuisi vähän niin kuin... häviöltä.
[19:37] <@EliciaBeaudouin> *Edelleen Sonian niskaa hivellen Elicia mietti hetken mitä vastaisi* Minulle olisi ainakin voitto saada olla vielä sinun kanssa. *Elicia sanoi ja veti sitten Sonian makaamaan vierelleen sängylle. Hän katseli tytön kauniita pisamaisia kasvoja ja intensiivisiä ruskeita silmiä ja silitti nyt tämän poskea.*
[19:48] <sonia_cartier> *Sonia antoi Elician vetää hänet makuulle ja tuijotteli tyttöä sitten samalla intensiteetillä kuin tyttö katseli häntä.* Mun pitäisi varmaan mennä kotiin... Vähän niin kuin lähdin selittämättä äidille tai Nicille mitään.
[19:51] <@EliciaBeaudouin> *Elicia nyökkäsi* He ovat varmaan huolissaan. *Elicia sanoi, leikitteli hetken Sonian hiuksilla ja veti sitten tytön lähemmäs itseään suudellakseen tätä.* Voin tulla mukaan jos haluat? Tein sen kinuskikakunkin...
[19:55] <sonia_cartier> *Sonia sulki silmänsä hetkeksi ja keskittyi ainoastaan Elician huuliin, mutta vetäytyi sitten kauemmas ja pudisti päätään tytön tarjoukselle.* Ei tarvitse. Sitä paitsi, mehän nähdään huomenna? Otat sitä kakkua sitten mukaan vaikka sinne.
[19:58] <@EliciaBeaudouin> Okei. *Elicia sanoi, hymyili pienesti ja suuteli Soniaa sitten uudestaan. Hän ei olisi halunnut päästää tyttöä lähtemään, mutta tiesi Nicin ja Sonian äidin olevan huolissaan tyttärestään.* Nähdään huomenna. *Elicia sanoi ja painoi vielä suukon tytön otsalle*
[20:01] <sonia_cartier> Hmm, nähdään. *Sonia nousi ylös ja hymyili Elicialle, ennen kuin käveli tämän huoneesta ulos, kävi nappaamassa ulko-oven eteen jääneen kirjeen ja kaikkoontui sitten takaisin kotiin. Hän ei todellakaan odottanut edessä olevaa keskustelua, mutta pakkohan se oli hoitaa pois alta.*
