Myrskyinen ilta Serdaiglen tuvassa

[Nancy Laurent]

//Peli on kaikille avoin. Myrskyinen ilta Serdaiglen tuvassa. Peli sijoittuu sunnuntai iltaan 10.11.2019//

Nancy istui pyöreän pöydän äärellä ikkunan lähellä tekemässä läksyjä. Vesi vanat valuivat pitkin ikkunaa ja puut heiluivat tuulessa. -Tämä on varmaan viimeisiä syys myrskyjä, ennen kuin lumi sataisi, hän ajatteli. -Sitten olisi kaunista, eikä enää niin synkkää ja pimeää.
Kynttilä lepatti pöydällä, tuoden hieman lämpöä ja valoa myrskyiseen iltaan. Nancy kirjoitti taikuuden historiasta saamiaan läksyjä ja teki samalla myös vähän muistiin panoja.
Hänellä oli päällään villapaita villa sukat, mutta silti häntä paleli.
-Paras siirtyä lähemmäs takkaa, Nancy mutisi itsekseen. Hän kääri pergamenttinsa rullalle ja otti kirjoitus välineensä. Nancy puhalsi vielä kynttilän sammuksiin ennen kuin vaihtoi pöytää.
Takka tulen ääressä oli paljon lämpimämpi. Nancy alkoi taas kirjoittaa pergamentille.

[Nancy Laurent]

Kun Nancy oli saanut läksyt melkein tehdyiksi, hän piti pienen taon kirjoittamisesta. Hän katseli muutamaa oppilasta tuvassa. Nancy oli nähnyt heidät monta kertaa muttei ollut uskaltanut mennä puhumaan mitään. Olihan hänellä aika tylsää, kun seurana olivat vain läksyt ja kirjat.

[Mila Molina]

// Siirsin pelin tuvan arkistosta tuvan yleiselle alueelle. Kiva, että aloitit pelin täällä! :) //

[Christopher J. Shadowfield]

Christopher Jeremiah oli viettänyt juuri pari tuntia ulkona jousiammuntaa harjoitellen - mikä olisi parempi tilaisuus, kuin mukava syysmyrsky. Sade ja tuuli tuovat mukanaan haasteita, joita ei joudu sisällä tai oikein nätillä säällä treenatessaan miettimään. Mutta nyt poika sitten asteli vettä valuen tupaansa. Ehkä hieman järkyttävä näky jopa oleskeluhuoneessa oleville, kun toinen saapuu paikalle jousi kourassa, huppu syvällä päässä ja vettä valuen. Christopher Jeremiah ei jäänyt asiaa kumminkaan miettimään vaan suuntasi omaan makuusaliinsa saman tien vaihtamaan vaatteita ja kuivattelemaan.

Kun poika palasi oleskeluhuoneen puolelle, oli hänellä yllään tutummat vaatteet - kauluspaita ja suorat housut. Hiukset olivat yhä kosteat ja hänellä oli nyt kädessä vuorostaan yrttitiedon kirja. Oleskeluhuoneen puolella poika katsahti ympärilleen miettien parasta paikkaa istahtaa alas. Hän tunnisti nopeasti takan lähettyviltä (yksinään istuvan) tytön, joka oli avustanut hänen juuri kouluun saavuttuaan, joten toki poika päätti liittyä tuon seuraan.

“Hei! Saanko istua tähän?” poika kysäisi, mutta istui jo pöydän ääressä ennen kuin ehti kysymyksensä loppuun saakka. “Mitäs sinulle kuuluu?” hän päätti siispä lähes samantien aloittaa pientä small talkia.

[Nancy Laurent]

Vähän ajan kuluttua joku astui tupaan jousi pyssyä kantaen ja vettä valuen. Nancy tunnisti pojan samaksi, jota oli auttanut löytämään tupansa. Tämä käveli tuvan läpi makuuhuoneeseensa.
Hetken kuluttua poika tuli takaisin kuivissa vaatteissa. Poika käveli Nancyn luokse ja kysyi:
-Hei! Saanko istua tähän? Ja istui pöydän ääreen, ennen kuin Nancy ehti sanoa mitään.
-Mitäs sinulle kuuluu?
Nancy kohotti katseensa poikaan. Kannattaisi nyt jutella. Että olisi edes jonkun kanssa, edes puheväleissä.
-Mitäpä tässä, Nancy sanoi. Nancy päätti myös viedä keskustelua eteenpäin, joten kysyi:
-Harrastatko sinä jousiammuntaa, vai...
Nancysta olisi ollut aika outoa kysyä: -Vai, miksi kannat jousi pyssyä muuten vain mukana?

[Christopher J. Shadowfield]

Poika sai vastakysymykseksi, ihan oikeutetusti, että harrastiko hän jousiammuntaa. Ja oli sen perässä vielä kysyvä vaikin, kuin pelkkä kysymys ei olisi riittänyt. Jollekulle toiselle poika olisi saattanutkin sanoa, että oli vain hankkiutunut ärsyttävästä opettajasta eroon tai että on tosielämän Robin Hood, mutta kun toisesta ja tuon huumorintajusta ei tiedä, niin ei sellaisia väittämiä uskalla lähteä laukomaan. “Joo, oon harrastanu käyttännössä koko ikäni”, hän naurahti sen sijaan ja hieraisi niskaansa.

[Nancy Laurent]

Poika vastasi, että on harrastanut koko ikänsä. Nancy katsoi läksyihinsä ja pyöritteli kynää kädessään. Hän yritti keksiä jonkun keskustelu aiheen. Hän päätti vielä kysyä pojalta toisen kysymyksen:
-Sinä et varmaankaan ole kotoisin täältä Ranskasta? Kun tulit koululle vasta nyt? Minä olen alkuperäisesti Englannista, mutta muutin tänne Ranskaan. Olen asunut täällä nyt vähän yli vuoden.

[Christopher J. Shadowfield]

“Tavallaan kyllä olen Ranskasta. Synnyin kyllä Briteissä, mutta olin todella nuori kun muutimme Ranskaan”, Christopher Jeremiah kertoili hymyillen.
“Opiskelin Beauxbatonsissa viime lukuvuoden loppuun asti ja sen jälkeen isoäidit päättivät etsiä minulle uuden koulun, missä meni sen verran pitkään että myöhästyin koulun aloituksesta. Mutta olen Ranskassa siis asunut lähes koko elämäni”, hän selitteli vielä niskaansa hieraisten.

“Mitä mieltä olet Ranskasta? Englantiin verrattuna? Oletko pitänyt täällä asumisesta?” päätti hän sitten viedä keskustelua eteenpäin.

[Nancy Laurent]

Poika vastasi Nancyn kysymykseen, että oli syntynyt Iso-Britanniassa. Sitten hän kysyi mitä mieltä Nancy oli Ranskasta, Englantiin verrattuna.
-Kyllä tämä Ranska ihan kiva paikka on, mutta... Pidin ehkä Englannista kuitenkin enemmän. Olisin mieluummin mennyt Tylypahkaan opiskelemaan, mutta se olisi ollut aika hankalaa kun olisin asunut Ranskassa. Suurin osa koulutavaroistani on kyllä ostettu Englannista, Viistokujalta.

[Christopher J. Shadowfield]

“Koti on aina koti?” kysyi hän toisen vastattua, että piti Englannista enemmän. Christopher Jeremiahilla koti oli paikassa tämän maailman ulkopuolella. Ja hänellä oli ikävä sitä paikkaa, vaikka tiesikin, ettei sydämensä Kuolemalle (tai tämän valtakunnalle) antaminen ollut kovinkaan järkevä teko. Edes hänen sukunsa jäsenille.

“Minä en osaa edes kuvitella itseäni Tylypahkassa. Vaikka olisin sinne varmaankin päätynyt, jos emme olisi Ranskaan muuttaneet. Toisaalta minun isoäidit eivät oikeasti pelkäisi lähettää minua kauaksikaan opiskelemaan, jos kokisivat sen parhaaksi vaihtoehdoksi”, hän naurahti hieman. “Yksi heidän vaihtoehdoistaan tätä uutta koulua mietittäessä oli itä-Venäjällä.”