Ammattitaitoa ja osaamista

[Rebecca Hope]

Rousseau nappasi Rebecan olkapäästä kiinni napakasti, ja hän pysähtyi siihen."Hyvin ystävällistä, mutta ei kiitos. Jos teelläsi ei ole päänsärkyyn auttavaa vaikutusta, niin se ei ole teetä, jota me haluaisimme juuri nyt nauttia." Hoitaja sanoi ja katsoi kollegaansa kylmästi. "Neiti Hope, tänne päin." Rebecca päästi pienen helpotuksen huokauksen. Hänen ei sittenkään tarvinnut mennä tuon pimeän miehen vieläkin pimeämpään toimistoon ja juoda siellä pimeää teetä.

“Minä vaadin”, herra Schwillinger sanoi lipevästi. “Teessäni on päänsärkyyn auttavia ainesosia. Se auttaa myös Ruthia tässä, sillä kuten neiti Hope saattaa huomata, Frau Rousseaun ruuvit ovat liian kireällä. Hänen pitäisi pystyä rentoutumaan. Minä voin auttaa”, hän sanoi ja virnisti. “Toimistooni siis.” Rebecca hiplasi hameensa helmaa ja kurkkasi kohti tuota paljonpuhutun toimiston ovea. Hän katsoi jälleen kohti hoitaja Rousseauta toivoen saavansa jonkinlaista apua jottei tytön itse tarvitsisi puhua. Hän avasi suunsa aikeissa sanoa jotain mutta sulki sen sitten.

"Minulla ei kyllä ole kauhea jano, kun join jo sitä vettä ennen tänne tulemistani. Mutta mitä päänsärkyyn auttavia ainesosia siinä teessä sitten on?" Rebecca ilmoitti ja odotteli että jotain tapahtuisi, että joku sanoisi jotain.

//Anteeksi kun viesti on niin lyhyt ja vähän tönkkö//

[Ruth Rousseau]

Herra Schwillinger vaati hoitajaa ja oppilasta toimistoonsa ja kertoi, että teessä, jota hän halusi tarjota heille, oli kuin olikin jotain, jolla päänsäryn saisi tiehensä. Siitä huolimatta Ruth ajatteli, että lääkäriä ja hänen teetään ei todellakaan tarvittu. He pärjäisivät ihan hyvin ilmankin.

Schwillingerillä oli muutakin sanottavaa. Hän väitti oppilaan kuullen, että Rousseaulla oli "ruuvit kireällä" ja että "hänen pitäisi pystyä rentoutumaan". Rousseau katsoi kollegaansa ällistyneenä kykenemättä uskomaan, että mitä idioottimaisuuksia mies oli juuri mennyt sanomaan. Miehellä ei tosiaankaan ollut järkeä päässään, siitä Ruth oli varma. Hän oli myös varma siitä, että nyt Schwillingerin teet eivät tosiaankaan olleet vaihtoehto. Mademoiselle Hope vaikutti hermostuneelta ja hän kysyi teen ainesosista jotain.

"Jotain ihan hyvää varmasti, mennäänpä sitten siis, kun lääkäri kerta vaatii", Ruth sanoi käskevästi hetken mielijohteesta. Hän tiesi jossain sisimmässään toimivansa äkkipikaisesti ja typerän rohkeasti, kun asteli niin varmoin askelin kohti Schwillingerin toimistoa, mutta hänen kollegansa aikaisemmat sanat olivat saaneet hänessä jotain patoutunutta liikkeelle. Hoitaja käveli toimistoon ja istuutui komealle nojatuolille, jonka näki. Hän heitti kapinallisesti toisen jalkansa tuolin käsinojalle, niin että mekon helma okein hulmahti. Rousseau istui tuolilla melko mukavasti, mutta hyväkäytöksiselle ranskalaiselle naiselle epäsopivalla tavalla. "Minusta tuntuu, että pystyn rentoutumaan tässä parhaiten", hän ilmoitti ja soi hymyn - tosin epäaidon sellaisen - Schwillingerille.

[Mila Molina]

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

Günther Schwillinger: 10 p
Rebecca Hope, Serdaigle: 8 p
Ruth Rousseau: 12 p