Kahvakuulia ja suudelmia - ehkä hieman teetäkin

[Ruth Rousseau]

//Koulun päättäjäistanssien jälkeen (24.6.2018), Ruth ja Mila juovat teekupposet hoitaja Rousseaun huoneistossa. Tee on hyvää, mutta naiset nauttivat toistensa seurasta enemmän kuin varsin mainiosta kamomillateestä. (Pelin lopun saa lukea omalla vastuulla. Ei suositella nuoremmille tai herkille tai kenellekään, joka menettää herkästi yöunensa tai puhtoisuutensa. Ja öhm, antakaa anteeksi kaikki offini.. ja kaikki... syntini. Köh. Väreilyttäviä lukunautintoja kaikille!)

[22:42] <mila_molina> *Huomaa, että kaikki ovat (ilmeisesti) lähteneet* Mekin voisimme tästä varmaan lähteä, eli... noin 20 minuuttia
[22:43] <Ruth_Rousseau> Oui, vingt minutes. *Vastaa ja lähtee kohti linnaa.*
[22:44] <mila_molina> *Rehtori tajuaa kyllä pian, että 20 minuuttia torniin kiipeämiselle, pesulla käyntiin, vaatteiden vaihtamiseen ja sairaalasiipeen laskeutumiseen on aika vähän*
[22:45] <mila_molina> *Joku oppilas törmäsi jossain vaiheessa rehtoriin ja tämä horjahti sairaanhoitajan suuntaan. Rehtori olisi muuten raivonnut oppilaalle, mutta nyt horjahdus oli ollut ihan miellyttävä vink vonk*
[22:47] <mila_molina> *Ainiin, Milakin lähtee kohti linnaa kunhan on tarkastanut, että kaikki oppilaat ovat varmasti poistuneet*
[22:48] <Ruth_Rousseau> *Matka linnalle sujuu nopeasti, sillä matka on lyhyt ja naiset nopeita jaloistaan.*
[22:50] <Ruth_Rousseau> Nähdään pian. *Ruth sanoo, kun he saapuvat aulaan, josta hoitaja lähtee eri suuntaan kuin rehtori. Hän vilkuttaa vielä pienesti ja lähtee sitten.*
[22:54] <mila_molina> *Rehtori vilkuttaa itsekin pienesti ennen kuin poistuu eri suuntaan koulurakennusta. Nainen kiipeää monenmonta porrasta ylöspäin ja päätyy sitten ennustusluokan kautta omaan huoneeseensa*
[23:00] <Ruth_Rousseau> *Kun Ruth saapuu sairaalasiipeen, niin hän joutuu hetken miettimään, että mitä oli oikein tullut sieltä hakemaan. Muisteltuaan hetken, hän lopulta muistaa ja käy hakemassa sen. Tämä tehtyään, nainen jatkaa matkaansa kohti huoneistoaan, joka sijaitsee pienen matkan päässä sairaalasiivestä.*
[23:01] <Rebe> ((Ooh))
[23:01] <Stella_Soleil> ((Mitähän Ruth oikein haki?))
[23:01] <Rebe> ((Kahvakuulan))
[23:01] <Ruth_Rousseau> ((Frankien jamssiliukastetta))
[23:05] <mila_molina> *Aivan ensimmäisenä rehtori menee pieneen kylpyhuoneeseensa. Hän riisuu itsensä alastomaksi ja menee lämpimään suihkuun. Vaikka hän mieluusti viettäisi suihkussa enemmänkin aikaa, on hän valmis jo minuutin päästä. Toisen pyyhkeen hän kietoo hiustensa ympärille ja toisen vartalonsa ympäri*
[23:05] <mila_molina> *Sitten hän pukee päälleen...*
[23:05] <mila_molina> *...vaatteet*
[23:06] <Ruth_Rousseau> *Huoneistoonsa saavuttuaan, Ruth laittaa takkinsa kaappiin henkarista roikkumaan muiden takkien ja paitojen seuraksi. Takki ei tarvinnut pesua eivätkä varmaan hänen housunsakaan. Ei niissä ainakaan näkynyt mitään likaa.*
[23:08] <Ruth_Rousseau> *Niinpä housunsa riisuttuaan, hän viikkaa ne ja laittaa vaatekaappiin. Silkkisen paidan hän sen sijaan laittaa pienenpienessä kylpyhuoneessa olevaan likapyykkikoriin.*
[23:08] <mila_molina> *Rehtori seisoo hetken peilin edessä ja tulee siihen tulokseen, että vaatteet täytyy vaihtaa. Nämä eivät sovi lainkaan tähän hetkeen*
[23:09] <Ruth_Rousseau> *Suihkussa Ruth viettää aikaa yli sen ajan mitä tarvitsisi käyttää. Hän myös pesee lyhyet hiuksensa turhan suurella määrällä shampoota, mutta ei mahda itselleen mitään.*
[23:14] <mila_molina> *Rehtori päättää lopulta pukea päälleen alusvaatteiden lisäksi mustan, kevyen, hihattoman mekon sekä villatakin ettei tulisi kylmä*
[23:14] <Ruth_Rousseau> *Suihkun jälkeen, hoitaja kuivaa hiuksensa ja kietoutuu pyyhkeeseensä. Hiukset joka suuntaan sojottaen, hän astelee kylpyhuoneesta ulos ja ottaa taikasauvansa lähellä olevalta tasolta ja kävelee pienen lieden ja huoneiston yhden ainokaisen keittiötason kaltaisen luokse.*
[23:17] <mila_molina> *Rehtori harjaa kosteat hiuksensa, asettaa ne niin hyvin kuin kosteana pystyy ja peilaa itseään vartalopeilistään vielä hetken. Hän laittaa jalkaansa mustat sisäkengät ja mekon taskuun hän laittaa taikasauvansa. Sitten hän on valmis lähtemään*
[23:17] <Ruth_Rousseau> *Hän täyttää pienen teepannun vedellä ja laittaa sen pienelle liedelle. Teevesi alkaa lämmetä hiljalleen, kun Ruth laittaa liedenkin lämpeämään.*
[23:19] <Ruth_Rousseau> *Hoitaja vilkaisee huoneistoaan ja toteaa, että se on ihan kunnossa. Mitään pikasiivousta ei tarvitsisi suorittaa. Sen sijaan vaatteet kannattaisi ehkä laittaa päälle.*
[23:20] <mila_molina> *Rehtori astuu työhuoneestaan ulos ja sulkee oven perässään. Hän astelee luokkahuoneen läpi rappuihin ja alkaa astella niitä alaspäin*
[23:20] <Hanneke_Kleef> ((Ruth mitä turhia vaatteita enää päälle, kun Molina se vaan on?))
[23:20] <Stella_Soleil> ((Vai kannattaako pistää niitä vaatteita päälle? *viatonta silmienräpyttelyä*))
[23:21] <mila_molina> *Hän on aikataulusta myöhässä hiukan, mutta yllättävän vähän. Nainen astelee vielä monet portaat alaspäin, ennen kuin on sairaalasiiven kerroksessa*
[23:21] <Hanneke_Kleef> ((Stella, connection!))
[23:21] <Ruth_Rousseau> *Tämän tajuttuaan, Ruth hakee alusvaatteet kaapistaan ja yövaatteet pienestä makuuhuoneestaan - makuuhuoneesta, jossa hän muutes säilytti niitä kahvakuuliaan!*
[23:21] <mila_molina> *Onneksi Ruth on maininnut, missä hänen työhuoneensa sijaitsee, ja niimpä Molina suuntaa sinne, sairaalasiiven ohitse*
[23:22] <mila_molina> ((Ja tässä vaiheessa - arvon lukijat - saatte jännätä, ehtiikö Ruth pukea ennen kuin Mila saapuu))
[23:23] <mila_molina> *Enää muutama askel ja sitten rehtori oli kollegansa ovella. Hän seisoi oven takana hetken, ennen kuim koputti*
[23:23] <Ruth_Rousseau> *Saatuaan roosan värisen topin ja lyhyet housut jalkaansa, hän vei kirjavan pyyhkeen roikkumaan kylpyhuoneen oven päälle.*
[23:23] <Rebe> ((Ette muute jätä cliffhangerii))
[23:23] <Stella_Soleil> ((Ruth sentään ehti pestä shampoot pois hiuksista))
[23:23] <mila_molina> *Kop kop kop*
[23:24] <Stella_Soleil> ((*Sniif*. Ruth ehti pukeutua))
[23:25] <mila_molina> *Rehtoria vähän jännitti tämä kohtaaminen, sillä tapaaminen Rousseaun kanssa oli täysin erilaista kuin muiden henkilökunnan jäsenien. Koskaan ei tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan*
[23:26] <mila_molina> ((Onneks ehti, koska muuten te lapset oisitte saanu mennä nukkumaan))
[23:26] <Ruth_Rousseau> *Kun ovelta kuuluu koputus, Ruth kipaisee ovelle ja avaa sen.* Bonsoir! Sisään vain! *Hän sanoo ja lähtee ovelta oikealla seinustalla olevan lieden luokse. Hänen hiuksensa sojottivat yhä ties minne aikaisemman kuivauksen takia, mutta mitäpä Ruth asiasta tiesi. Ei hän turhaan peiliin katsellut.*
[23:28] <Ruth_Rousseau> *Rousseaun huoneistoa ei ole tilasuunnittelulla siunattu, sillä se on vuosien kuluessa kokenut ties kuinka monet säälittävät uudistukset ja lisäykset. Hana tuonne ja hella sinne, ehkä kylpyhuonekin vielä tuonne. Silti huoneisto oli kiva ja Ruth ainakin oli tehnyt siitä itselleen mukavan paikan.*
[23:29] <mila_molina> *Ovi avattiin pian ja Rehtori näkee pian sairaanhoitajan* Bonsoir! *Molina tervehtii ja astuu sisään. Hän seuraa, kuinka nainen kiirehtii lieden luokse. Tuon hiukset olivat sotkussa ja tuo näytti todella hyvältä*
[23:30] <mila_molina> *Rehtori siirsi katseensa kuitenkin pikaisesti tutkimaan huonetta. Se oli erilainen paikka verrattuna muiden henkilökunnan jäsenten huoneisiin, mutta oikein... kodikas* Tämähän on oikein miellyttävä tila *Rehtori kertoi mielipiteensä ja vaelteli huoneessa*
[23:31] <Ruth_Rousseau> *Matot olivat suuret ja lankkulattiaa ei juurikaan näkynyt missään. Siinä osassa huoneistoa, johon Mila juuri saapui, on kahdella eri seinällä kirjahyllyjä, joissa on kirjojen lisäksi joitakin kasveja ja muuta sälää. Ovet kylpyhuoneeseen ja pieneen makuuhuoneeseen ovat vastapäätä sitä seinää, jolla liesi ja toinen kirjahylly ovat.*
[23:32] <Ruth_Rousseau> *Keskellä huonetta on turhan paljon tyhjää tilaa, mutta sellaiseksi Ruth on jättänyt sen tarkoituksella, sillä siinä hän yleensä jumppasi jumppamattojensa päällä. Nyt jumppamatot olivat rullina pinossa hänen makuuhuoneessaan.*
[23:34] <Ruth_Rousseau> Kuten huomaat, minulla ei ole täällä mitään keittiönpöytää tai kovia tuoleja, voit istua tuonne sohvalle tai nojatuolille. *Ruth sanoo ja osoittaa mukavaa nurkkaansa, jossa on pienehkö ja matala pöytä, suuri jalkalamppu ja ainoat istuinpaikat.*
[23:37] <mila_molina> *Rehtori siirtää katseensa naisen osoittamaan suuntaan, nurkkaukseen, jossa oli houkuttelevan näköinen nojatuoli ja sohva* Kiitos, Ruth *Rehtori sanoi ja asteli nojatuolin luo, jonka päälle istahti. Se oli mukava*
[23:38] <mila_molina> Missä ne sinun kuuluisat kahvakuulasi ovat? *Rehtori kysyi ja naurahti pienesti. Samalla hänen katseensa kävi edelleen läpi huonetta*
[23:39] <Ruth_Rousseau> Ja onhan tämä tosiaan miellyttävä. Pidän siitä, että tämä on hieman samanlainen kuin oma kotini. *Vastaa Molinan aiempiin sanoihin ja ottaa astiakaapista kaksi teekuppia.*
[23:43] <Ruth_Rousseau> Aah, ne ovat makuuhuoneessani. Jos joku joskus tulee käymään ovella, niin on parempi, että ne ovat poissa näkyvistä. *Ruth selittää ja kaataa kuumaa teevettä teekuppeihin.* Ne saattavat herättää joissakin ihmetystä nimittäin. *Hän kertoo ja laittaa kamomillateepussit kuppeihin.*
[23:43] <mila_molina> *Nainen vie katseensa kirjahyllyn puoleen, sitten kylpyhuoneen oveen, seuraavaksi mattoihin ja sitten sairaanhoitajaan. Huoneisto oli huomattavasti tilavampi kuin rehtorilla itsellään. Toisaalta, hän säilytti suuren osan tavaroistaan luokkahuoneen puolella, joten tilantarve oman huoneen puolella ei ollut niin suuri*
[23:46] <Ruth_Rousseau> *Ruth sammuttaa hellan ja vie höyryävät teekupit pienelle pöydälle, joka on aivan sohvan ja nojatuolin vieressä.* Tiedän, että pidät haudutetusta teestä enemmän, mutta haluan näistä teepusseista eroon, joten saamme nyt tyytyä tähän. *Nainen selittää hieman pahoittelevasti.*
[23:46] <mila_molina> Tuskinpa. Se kertoo vain siitä, että olet liikunnallisesti aktiivinen *Rehtori sanoi. Vaikka hän oli itsekin suhteellisen liikunnallinen, hänelle tuli hiki jo kahvakuulan nostamisen ajattelusta. Mutta tuolta kannalta nämä kaksi olivatkin erilaisia*
[23:48] <mila_molina> *Rehtori seurasi teenkeittämisoperaatiota, ja pieni hymy nousi kasvoille Rousseaun kertoessa teepusseista* Kun olen vierailulla, se ei ole niin tarkkaa *Nainen vastasi ja hymähti*
[23:49] <Ruth_Rousseau> Muutama oppilas luuli niitä kesytetyiksi ryhmyiksi, joten kyllä, ne ihmetyttävät joitakin. *Nainen kertoo ja naurahtaa muistellessaan hetkeä.*
[23:49] <mila_molina> *Rehtori vei kätensä teekupille, se oli miellyttävän lämmin*
[23:50] <Ruth_Rousseau> Hän ei kyllä tainnut olla aivan tosissaan, mutta hän ei oikeasti tiennyt mikä kahvakuula on. *Rousseau selittää melkeinpä intohimoisesti ja pudistelee sitten päätään.*
[23:52] <Ruth_Rousseau> *Ruth alkaa miettimään, että miksi ihmeessä hän höpisee jostain saakelin kahvakuulista. Tuskinpa rehtori halusi puhua niistä ihan yhtä paljon kuin Rousseau.*
[23:53] <Ruth_Rousseau> *Ruth käy tarkistamassa vielä, että laittoihan hän varmasti lieden pois päältä.* Ai niin, käytätitkö sokeria? Tai hunajaa?
[23:54] <mila_molina> *Rehtori ei voi tälläkään kertaa olla naurahtamatta sairaanhoitajan tarinalle. Vai että ryhmyjä. Nainen hymyilee pienesti toisen intohimon kohteelle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tapasi henkilön, jolle kahvakuulat olivat tuollainen intohimo. Nainen itse suhtautui niihin samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin liikuntavälineisiin*
[23:54] <mila_molina> *Ellei joogamattoja laskettu mukaan*
[23:55] <mila_molina> *Nainen ei kommentoinut mitään tarinaan liittyen* En käytä, kiitos *Rehtori vastaa kysymykseen*
[23:55] <mila_molina> *Hän nostaa teepussin pois kupista ja maistaa teetä hiukan. Se on hyvin kuumaa*
[23:56] <mila_molina> Käykö sinulla... hmm, useinkin vieraita täällä? *Rehtori kysyy seuraavaksi*
[23:57] <Ruth_Rousseau> *Ruth nyökkää, kun Mila sanoo, että ei käytä sokeria tai hunajaa. Hoitaja ottaa teepusseja varten teelautasen astiakaapista ja palaa takaisin rehtorin luokse. Hän istahtaa nojatuolille ja asettaa lautasen pöydälle.*
[23:59] <Ruth_Rousseau> *Ruth muistelee, että olisi itse joskus kysynyt tismalleen samaa kysymystä rehtorilta, kun oli käymässä tämän luona.* Ei käy. *Hän vastaa yhtä lyhyesti kuin rehtorikin oli silloin vastannut.* Voit laittaa teepussin tuohon. *Ruth sanoo ja viittaa kädellään kohti lautasta.*
[00:01] <Ruth_Rousseau> *Ruth ottaa pöydältä teekupin käsiinsä, mutta ei juo siitä vielä. Sen sijaan hän katsoo Milaa tarkkaan ensimmäistä kertaa koko iltana.*
[00:01] <mila_molina> *Rehtori nyökkää nopealle vastaukselle ja asettaa teepussin lautaselle. Hän maistaa teetä uudestaan. Se on yllättävän hyvää pussiteeksi*
[00:04] <mila_molina> *Nainen nostaa katseensa teekupista ja vie sen sairaanhoitajan puoleen. Heidän katseensa kohtaavat. Rehtori kohottaa kulmiaan. Sairaanhoitajan katse vaikuttaa kovin intensiiviseltä*
[00:05] <Ruth_Rousseau> *Kun Mila nostaa katseensa hoitajan silmiin, Ruth kääntää katseensa teekuppiinsa ja hörppää teetänsä pikaisesti.*
[00:06] <Rebe_> ((Mä aina ku tuijottelen tyhjyytee ja sit huomaan et oon tuijottanu jotai tyyppii))
[00:07] <Stella_Soleil> ((Ja se tyyppi tuijottaa sua takas))
[00:07] <mila_molina> *Myös rehtori kääntää katseensa pois ja ottaa seuraavan hörpyn. Nopeasti katse kuitenkin palaa sairaanhoitajan puoleen. Hänen tekisi kovasti mieli siirtyä kyseisen naisen viereen. Aikaisemmat muistot palaavat hänen mieleensä*
[00:08] <Rebe_> ((Niin. Unohin ton osan XDD))
[00:09] <Ruth_Rousseau> Saavuin tunnin myöhässä tansseihin, ehditkö tanssia silloin ollenkaan? Tai muulloin, hieman sen jälkeen? *Ruth kysyy ja katsoo taas rehtoriin.*
[00:11] <mila_molina> *Havahtuu sairaanhoitajan kysymykseen* En ehtinyt. Tanssiminen ei ole minun juttuni, ainakaan tällaisessa tilaisuudessa. Vietin aikaa Deborahin kanssa *Nainen kertoo* Mutta onneksi sinä tanssit minunkin puolestani *Kasvoille leviää ovela hymy*
[00:13] <Ruth_Rousseau> Oh, ymmärrän. Mukavaa, että sinulla oli seuraa kuitenkin. *Toteaa ja juo teetään.* Hmh, niinpä niin.. *Hän sanoo ja hymyilee myöskin hieman ovelasti.*
[00:15] <Ruth_Rousseau> *Äh, mitä ihmettä nyt, miksi tälläiset hymyt. Aiemminhan Mila ei ollut ollenkaan sujut sen kanssa, että Ruth oli tanssinut valvojaoppilaan kanssa, mutta nyt hän _hymyili_ puhuessaan siitä? Ruth on hieman hämillään, mutta ei mieti liika vaan juo vain teetään.*
[00:16] <mila_molina> Niin. Deborah on mukava ihminen, hieman vain... erilainen, minuun verrattuna *toteaa ja ottaa taas hörpyn teemukistaan*
[00:18] <Ruth_Rousseau> Deborah on lämmin ja kiltti kaikille, siksi koet noin. *Ruth sanoo pehmeästi, sillä Mila olisi muuten saattanut ottaa hänen sanansa loukkauksena, vaikka Ruth puhuikin totta.*
[00:19] <mila_molina> *Katse alkaa taas vaellella pitkin huonetta. Hän yrittää saada selvää kirjahyllyn kirjojen selkämyksistä, muttei onnistu siinä. Välillä tuntuu siltä, että rehtori tuntee tämän sairaanhoitajan erittäin huonosti. Esimerkiksi intohimo kahvakuulia kohtaan oli selvinnyt vasta tänään, ja tuossa naisessa oli varmasti muutakin sellaista, mitä rehtori ei tiennyt*
[00:21] <mila_molina> Väitätkö etten minä ole? *Rehtori kysyi ja yritti pitää kasvonsa ilmeettöminä. Pian ne sulivat kuitenkin hymyyn* Olet oikeassa, tuota juuri tarkoitin
[00:23] <Ruth_Rousseau> *Ruth tajuaa, että Mila vitsailee, vaikka harvoin nainen sellaista harrasti. Hän naurahtaa ja hymyilee sitten. Kunpa Mila osaisi olla yhtä rento muulloinkin, hoitaja ajattelee. Hänellä itselläänkin olisi varmasti paljon mukavampaa silloin.*
[00:27] <mila_molina> *Sairaanhoitajan seurassa oli yllättävän helppo olla. Se oli täysin erilaista olla kahdestaan kuin suuremmassa joukossa koulun tapahtumassa. Rehtori joi teekuppinsa pian tyhjäksi. Pitäisiköhän hänen alkaa tehdä lähtöä*
[00:28] <Ruth_Rousseau> *Ruth juo teensä loppuun myös.* Haluatko lisää teetä? *Hän kysyy* Pannussa on vettä vielä ja se on varmaan ihan sopivan lämmintäkin.
[00:30] <mila_molina> Kiitos tarjouksesta, mutta minusta tuntuu siltä, että on aika mennä nukkumaan. Vaikka muilla on huomenna vapaata, minulla on täysi työpäivä edessä *Rehtori kertoo huokaisten*
[00:31] <Ruth_Rousseau> Aah, aivan. Ja voi harmi, en tiennytkään. *Ruth sanoo ja nousee ylös. Hän tarjoutuu ottamaan Milan teekupin, jotta voisi viedä astiat pois pestäväksi.*
[00:32] <mila_molina> *Rehtori tarttuu teekuppiinsa ja ojentaa sen sairaanhoitajalle* Toivottavasti tämä ei jää viimeiseksi vierailukerraksi sinun luonasi *Nainen sanoo toiveikkaana*
[00:34] <Ruth_Rousseau> *Hoitaja ottaa kupin ja vie astiat keittiötasolle.* Ei jää, älä huoli. Olet tervetullut milloin vain. *Ruth kertoo ja kääntyy hymyilemään rehtorille.*
[00:36] <mila_molina> *Rehtori hymähtää pienesti ja on melkein jo tekemässä lähtöä* En voi kuitenkaan lähteä ennen kuin olet näyttänyt sen kahvakuulakokoelmasi minulle *Sanoo ja kasvoilla on jännä hymy*
[00:37] <Ruth_Rousseau> *Ruth tirskahtaa ja astelee nopein askelin makuuhuoneensa ovelle. Oven avattuaan, hän napsauttaa valot huoneeseen, astuu syvemmälle ja osoittaa seinän vierustalla olevia kuulia melkeinpä ylpeänä.*
[00:38] <Ruth_Rousseau> Niillä on jopa nimetkin. *Ruth vitsailee ja kääntää katseensa kuudesta kahvakuulasta rehtoriin.*
[00:40] <mila_molina> *Rehtori astelee Rousseaun perässä huoneeseen. Siinä ne nyt on - Ruthin kahvakuulat, kaikki kuusi, vautsi*
[00:41] <mila_molina> *Molina pystyi jo kuvittelemaan kuinka niistä painavimman nimi olisi Mila*
[00:41] <Ruth_Rousseau> Eivät kyllä ole yhtä upeita kuin sinun kristallipallosi. *Toteaa hiljaa.*
[00:42] <mila_molina> Kristallipalloni ovat kieltämättä myös upeita, mutta ehkei näitä voi verrata keskenään.
[00:44] <Ruth_Rousseau> Mm, totta.. *Ruth alkaa tajuamaan, että rehtorin vierailu hänen huoneistossaan on tosiaan lähestymässä loppuaan. Se hieman harmittaa häntä, sillä Milan kanssa on ollut kovin mukavaa.*
[00:45] <mila_molina> *Katse vaeltaa makuuhuoneessa kahvakuulien kautta sänkyyn ja sitten ovelle* Nyt minun täytynee lähteä *Rehtori sanoo, muttei tee vielä elettäkään lähteäkseen. Hän vain katsoo Ruthia*
[00:46] <Ruth_Rousseau> *Ruth siirtää painoa toiselle jalalleen ja katsoo rehtoria takaisin.*
[00:48] <Ruth_Rousseau> Täytynee.. *Hän toistaa hitaasti kuin maistellen sanaa suussaan.*
[00:49] <mila_molina> Tiedätkö mitä, Ruth... *Rehtori aloittaa ja ottaa askelen lähemmäs naista*
[00:52] <Ruth_Rousseau> *Ruth meinaa astua askeleen taaksepäin silkasta yllättyneisyydestä, mutta ei teekään niin, vaan vain katsoo Milaa odottaen, että mitä nainen sanoo. Hän katsoo rehtorin ruskeita silmiä ja hetken hänestä tuntuu siltä, että niihin voisi upota kuin suohon. Kerralla kokonaan näkymättömiin.*
[00:52] <Stella_Soleil> ((Ja tämä on kunnon juonenkäänne))
[00:53] <mila_molina> ((Tuo oli kyl hyvä vertaus - kukaan ei halua upota suohon))
[00:53] <Ruth_Rousseau> ((Haluaahan.))
[00:54] <Ruth_Rousseau> ((Se on se sama tunne, kun on jossain rakennuksen katolla korkealla, haluaa hypätä. Ja kun on suolla ja näkee suonsilmän, niin haluaisi astua siihen.))
[00:55] <Ruth_Rousseau> ((Niissä on oma viehätyksensä))
[00:56] <mila_molina> *Mila ei saa sanottua lausettaan loppuun. Hän ei edes tiedä, millä sanoilla hän oli ajatellut jatkaa lausettaan. Hän astuu vielä pari askelta lähemmäs sairaanhoitajaa ja tarttuu tämän käsivarresta kiinni. Hän katsoo kohti tämän silmiä ja hivelee naisen käsivartta*
[01:01] <Ruth_Rousseau> *Ruth ei vedä kättään pois tai tee mitään muutakaan. Hän vain seisoo paikallaan ja katsoo Milaa silmiin. Monta ajatusta ja kysymystä hyrrää hänen mielessään ja melkein tuntuu siltä, että ne kaikki eivät mahdu hänen mieleensä.*
[01:03] <Ruth_Rousseau> *Ruth avaa suunsa sanoakseen jotain, mutta mitään ei tule ulos. Hän olisi halunnut pyytää anteeksi kaikkia aikaisempia väärinymmärryksiä, mutta ei vain tuntunut pystyvän siihen.*
[01:04] <mila_molina> *Rehtori katsoo alaspäin, kohti kollegansa silmiä. Hän vie kasvot lähelle naisen kasvoja ja pian huulet koskettavat toisiaan*
[01:05] <Stella_Soleil> ((And the ship has sailed))
[01:07] <Ruth_Rousseau> *Enempää miettimättä Ruth vetää kätensä pois Milan käden luota ja vie sen naisen lantiolle. Hän suutelee Milaa ensin pienesti ja sitten hieman kauemmin.*
[01:07] <mila_molina> *Naiselle tulee mieleen viimeeksi hänen työhuoneessaan tapahtunut välikohtaus, joka oli alkanut samalla tavalla kuin mitä nyt tapahtui. Sairaanhoitaja oli työntänyt rehtorin pois ja rehtori oli saanut kuulla kunniansa. Voi helvetti, miksi hän vei itsensä tällaiseen tilanteeseen yhä uudestaan*
[01:09] <mila_molina> *Rehtori vie kätensä Ruthin poskelle ja suutelee tätä. Toisen kätensä hän vie naisen ympärille. Sitten hän irrottautuu suudelmasta* Ehkei minun tarvitse vielä lähteä
[01:11] <Ruth_Rousseau> Älä lähde, pyydän. *Hän sanoo ja ottaa hellästi, mutta hieman tiukasti kiinni kädestä, jonka Mila oli hänen poskelleen laittanut.*
[01:13] <mila_molina> En lähde *Nainen kuiskaa ja vie huulet uuteen suudelmaan. Hän painautuu sairaanhoitajaa vasten ja vie toisen käsistään tuon hiuksiin*
[01:22] <Ruth_Rousseau> *Suudelma saa Ruthin pään pyörälle enemmän kuin aiemmin illalla tanssittu tanssi tai viini, jota hän samoissa tansseissa maistoi. Hoitaja tuntee käden hiuksissaan ja toisen vartalon vasten omaansa. Ruth hivuttaa rehtorin neuletakkia pois toiselta olkapäältä hieman ja jatkaa suutelemista.*
[01:28] <mila_molina> *Mila kuljettaa kättään sairaanhoitajan hiuksissa, ja vie sen sitten tuon niskan kautta olkapäille ja siitä etukautta hieman alaspäin. Suudelma syvenee ja naisen hengitys kiihtyy. Hän painautuu entisestään Ruthia vasten ja kaataa hänet tuon takana olevalle sängylle*
[01:33] <Ruth_Rousseau> *Ruth värähtää tuntiessaan, kuinka Milan käsi vaelsi hänen hiuksistaan niskan kautta olkapäälle ja sieltä alemmas. Kun rehtori taas kaataa hänet sängylle, Ruth katsoo naista hetken ja siirtää toisen nutturasta karanneen suortuvan Milan korvan taakse.*
[01:43] <mila_molina> *Kaksikon katseet kohtaavat ennen seuraavaa suudelmaa. Ruthin jokainen suudelma ja kosketus tuntuu todella hyvältä, eikä Mila ole tuntenut mitään vastaavaa pitkään aikaan. Hän ei olisi vielä muutama tunti sitten aavistanut, että kaikki johtavat tähän*
[01:45] <Ruth_Rousseau> *Ruthillakaan ei ollut ollut mistään tälläisestä pienintäkään aavistusta, kun Mila oli astunut hänen huoneistoonsa ja tullut käymään vain teellä. Toisaalta miten mitään tälläistä olisi pystynyt edes kuvittelemaan.*
[01:54] <mila_molina> *Mila nousee hetkeksi istumaan ja riisuu neuletakkinsa kokonaan pois. Sitten hän kumartuu takaisin Ruthin ylle. Hän vie kätensä naisen paidan alle ja hivelee tuota kyljestä. Sitten hän uppoutuu takaisin seuraavaan suudelmaan*
[02:01] <Ruth_Rousseau> *Ruth seuraa kuinka rehtori riisuu neuletakkinsa ja kuinka vaate katoaa jonnekin. Sen jälkeen Ruth vetää naisen takaisin lähemmäs itseään ja inahtaa hieman, kun tuntee Milan hieman kylmältä tuntuvan käden kyljellään. Uusi suudelma kuitenkin vaimentaa hänet täysin ja pian kosketus ei tunnu kylmältä laisinkaan.*
[02:07] <mila_molina> *Mila liu'uttaa kättään Ruthin lämmintä ihoa vasten. Hän tarttuu naisen paidan helmaan ja nostaa sitä ylöspäin. Suudelman lomassa paidan riisuminen osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi*
[02:09] <Ruth_Rousseau> *Ruthia ensin huvittaa ja sitten jo ihan naurattaa Milan yritys saada häneltä paita pois kesken.. kaiken.. muun.*
[20:22] <@mila_molina> Paitasi on oikein hurmaava, mutta... näyttäisit silti paremmalta ilman sitä
[20:22] <@mila_molina> *Rehtori kertoo kollegalleen suudelmien lomasta*
[20:23] <@mila_molina> *Hän ei tosin tällä hetkellä näe paitaa, ainoastaan Ruthin silmät lähietäisyydeltä*
[20:26] <Ruth_Rousseau> *Ruth saa vastattua lyhyesti suudelmien välistä toisen sanoihin.* Oletko varma? *Hän kysyy ja katsoo toista hetken hieman oikukkaasti.*
[20:29] <@mila_molina> Olen saattanut nähdä aikaisemminkin *Mila vastaa ovelasti ja hivuttaa kätensä naisen rintojen yli kevyesti tuon kaulalle*
[20:36] <Ruth_Rousseau> *Ruth hymyilee muistellessaan jotain aiempia... kertoja. Kaipa nainen oli tosiaan saattanut nähdäkin, hän ajattelee.* Mutta siitä on aikaa. *Hän selittää ja tarttuu käteen, joka kosketti hänen kaulaansa.*
[20:38] <@mila_molina> Tuskin olet paljoa viime kerrasta muuttunut *sanoo sairaanhoitajalle ja tuntee tuon käden tarttuvan hänen omaansa* Olen kaivannut sinua ja... tätä
[20:43] <Ruth_Rousseau> *Ruth katsoo Milan silmiä ja myöntää itselleen, että oli itsekin kaivannut toista ja tätä tunnetta.* Minä myös. Sinua. *Hoitaja vastaa ja silittää toisen poskea.*
[20:45] <Ruth_Rousseau> *Ruth ei kuitenkaan voi olla ajattelematta, että oliko Mila kaivannut vain tälläistä hänen kanssaan ja hänen seuraansa. Että oliko tämä sitten tässä ja huomenna, jos he törmäisivät vaikkapa lounaalla, niin katsoisiko rehtori hänen lävitseen. Tai katsoisiko hän Ruthia ollenkaan?*
[20:47] <@mila_molina> *Milan kaikki sanat olivat totta, mutta sen hän kyllä itsekin tiedosti, ettei kaksikko voisi muiden läsnäollessa osoittaa toisilleen minkäänlaista läheisyyttä. Hän oli kuitenkin koulun rehtori ja hetero nainen, ainakin melkein*
[20:52] <Ruth_Rousseau> Mila.. *Ruth aloittaa ja kerää ajatuksiaan hetken.* Mitä me tarkalleen ottaen olemme? *Kysymys, jonka Ruth esittää on aivan kamala ainakin Rousseaun omasta mielestä, mutta hän ei voinut muotoilla asiaansa yhtään sen paremmin tai yksinkertaisemmin.*
[20:55] <@mila_molina> (("Me olemme sairaita lesboja, Ruth hyvä"))
[20:55] <@mila_molina> *Äh, rehtori ei olisi halunnut keskustella asiasta nyt. Aiheesta teki hankalan myös se, ettei hänellä ollut vastausta kysymykseen* Me olemme kollegoita *Mila vastasi, mutta tajusi pian, ettei kyseinen määritelmä riittäisi naiselle*
[20:55] <@mila_molina> Ja luultavasti jotain enemmänkin *hän jatkoi vielä lyhyesti*
[20:58] <Ruth_Rousseau> *Ruth olisi nauranut, jos hän ei olisi nyt ollut niin tosissaan.* En haluaisi olla vain kollegoita. *Hän vastaa ja katsoo Milaa syvälle silmiin.* Tiedäthän.. *Tuskinpa rehtori tiesi, hän ajattelee, sillä ei Ruthkaan tarkalleen tietänyt mitä tarkoitti.*
[21:05] <@mila_molina> *Rehtorille itselleen olisi riittänyt täydellisesti se, että he olisivat olleet vain niin kuin olivat tähänkin asti olleet. Ilman ylimääräisiä pohdintoja siitä, miksikä voisivat toisiaan kutsua* Ei meidän tarvitse miettiä vielä noin pitkälle. Eikö sinulle riitä, että olemme vain me?
[21:06] <@mila_molina> *Mila nousi ylös, mutta jäi vielä istumaan Ruthin reisien päälle*
[21:07] <Ruth_Rousseau> Riittää. *Ruth vastaa, sillä huomaa, että toinen ei välttämättä olisi halunnut juuri nyt puhua asiasta. Ruth ei kuitenkaan ollut voinut olla kysymättä.*
[21:15] <@mila_molina> Mitä muuta sinä oikein haluat?
[21:16] <Ruth_Rousseau> *Kun rehtori nousee, Ruth pelkää, että toinen aikoo lähteä. Hoitaja nousee hieman ja nojaa kyynärpäihinsä, katse Milaan nauliintuneena. Ja kun Mila esittää kysymyksensä tiukalla äänensävyllä, Ruthin ei tarvitse miettiä vastaustaan kauan.* Haluan vain sinut.
[21:18] <Ruth_Rousseau> En muuta. *Hän lisää ja katsoo Milaa tarkkaan.*
[21:19] <@mila_molina> *Rehtori oli hetken aikaa pelännyt uuden riidan syntymistä, mutta pelko osoittautui turhaksi. Nuo olivat juuri ne sanat, jotka hän halusi kuulla. Mila nojautui takaisin alaspäin ja suuteli Ruthia intohimoisesti*
[21:20] <@mila_molina> *Hän halusi itsekin nyt vain Ruthin, ei mitään muuta*
[21:22] <Ruth_Rousseau> *Helpotus, suudelma. Mila ei lähtenyt tai sanonut mitään, mikä olisi saattanut saada jotain Ruthissa särkymään.*
[21:28] <@mila_molina> *Mila otti kevyesti kiinni Ruthin hartioista ja pyöräytti sitten kaksikon ympäri niin, että Mila itse päätyi alle ja toinen nainen päälle*
[21:29] <@mila_molina> *Onneks sänky oli sen verran kookas, etteivät he olleet pyörähtäneet lattialle, vaan jäivät sängyn reunalle*
[21:40] <Ruth_Rousseau> Tiedätkös, meidän pitää päästä tästä sinun mekostasi eroon. *Ruth sanoo ja hivelee rehtorin kylkeä, jota musta vaate peitti. Hän suuntaa merkityksellisen katseen naiseen, jonka reisien päällä nyt istui.*
[21:54] <@mila_molina> *Rehtori huokaisee Ruthin hivellessä hänen ihoaan hänen mekkonsa alta. Hän oli kaivannut tuon naisen kosketusta niiin pitkään* Voisin väittää, että myös sinulla on ylimääräisiä vaatekappaleita päälläsi *Mila kuiskaa Ruthin korvaan*
[21:55] <@mila_molina> *Hän irrottautuu suudelmasta ja tarttuu naisen paidanhelmaan jo toistamiseen tämän illan aikana. Sitten hän yrittää pujottaa paidan pois naisen päältä*

[Mila Molina]

*Kaivautuu hiekkakakun alle*

[Ruth Rousseau]

Ja pysykin siellä.

[Mila Molina]

Ruth Rousseau: 15 p
Mila Molina: 15 p