Unelmana kierreportaat

[Sylviane Gren]

Sylviane hymyili pirtsakasti ja yritti toistaa hiusten sipaisueleen, mutta oma käsi osui sittenkin johonkin isoon, johonkin kallellaan olevaan, jokin nauha tuntui kulkevan puolikenossa pään poikki. Se hattu! Tyttö korjaili hattunsa asentoa ottaen hymyssä suin Marceaun kehun vastaan. Mukavaa, että muutkin pitivät!
”Kiitti”, Sylviane naurahti niin, että vaaleat suorempaan rivistöön tottuneet hampaat näkyivät, ja kallisti sitten hieman päätään.

Oikeastaan oli aika mukavaa nähdä muitakin tuttuja. Toki nuorineito oli jo joitain makuusalitovereitaan uudestaan tavannut, opettajiakin, mutta ei ihan kaikkia varmasti vielä. Ja jos Marceaukin oli muuttunut jo näinpaljon, positiivisella tavalla, niin olivat varmasti muutkin! Ja koulukin oli vähän muuttunut, sen Sylviane oli myös pikkuhiljaa pistämässä ehkä merkille.

”Olitko minne menossa?” Marceau kysäisi ja Sylviane oli vähän yllättynyt. Oh, minneköhän hän olikaan ollut menossa? Henkäisyn jälkeen tyttö siirtyi naputtelemaan etusormellaan mietteliäästi huultaan. Sylviane ei ollut enää varma. Se, että toinen jalkine oli jo riisuttu, toinen ei, oli jo haihtunut tytön mielensopukasta.

”En muista enää”, tyttö sanoi vilpittömästi heilautellen käsiään edessään sivuille ja eteen ja takaisin. Hyvä kysymys. Lähteminen ei ollut käynyt Sylvianen mielessäkään hänen näin jutellessa pitkästä aikaa Marceaun kanssa. Hänen tavatessa pitkästä aikaa Marceau.

”Entä sinä?” Sylviane esitti vastakysymyksen hymyillen, ”Kaipaatko seuraa?”
Vähän leikkisästi, mutta kuitenkin tosissaan. Sylviane yritti kyllä juttelun lomassa katsoa enemmän puhekumppaninsa kasvoihin ja silmiin, mutta joskus katse kyllä harhaili sinne toisten hiuksiin. Ne vaikuttivat mukavilta.

[Marceau Forest]

Sylvianella kesti hetki, ennen kuin hän sai vastattua Marceaun esittämään kysymykseen. Tuo selvästi mietti vastausta kysymykseen, naputellen samalla sormellaan huultaan. Sitten tyttö antoi lopullisen vastauksensa: en muista enää.

Marceau naurahti pienesti tytön vastaukselle. Samankaltaista hajamielisyyttä poika oli huomannut myös itsessään, joten tytön vastauksesta tuli vain kotoisa olo.

"Minä olin menossa kirjastoon, mutta voin mennä tarvittaessa myös yhteiseen oleskeluhuoneeseen, tupaan tai muualle. Voidaan mennä myös alakertaan, jos olit menossa sitten. Jos siis edes haluat olla kanssani?", Marceau antoi vastauksen hivenen hankalasti. Hänellä ei itseasiassa edes ollut kovinkaan suurta tarvetta kirjastolle tällä hetkellä, joten hän oli vapaa kaikenlaisille ehdotuksille.

// Lopetetaanko siinä vaiheessa kun kaksikko päättää lähteä samaan suuntaan (tai eri suuntiin)? Vai haluatko pelata pidemmälle? :) //

[Sylviane Gren]

Sylviane kuunteli ahkerasti Marceauta samalla hymyillen. Kirjasto, oh – milloinkohan tyttö oli viimeksi siellä käynyt? Sen sijaan, että olisi antanut oikeasti ajatusten viedä, pouffsouffletyttönen teki parhaansa pysyäkseen tässä hetkessä kuunnellen Marceauta. Kivaa Marceauta. Marceauta, joka oli muuttunut!

”Jos siis edes haluat olla kanssani?”
Hattupää kikatti heleästi. Oli tosi hassua, että Marceau kysyisi tällaisia. Tietenkin Sylviane halusi olla tuttujen ja kavereidensa kanssa! Sanojaan vahvistaakseen tyttö keikautti päätään, kuljetti etusormeaan ja peukaloaan hattunsa lieriä pitkin ja iski hieman silmää.
”Tietenkin haluan!” Sylviane sanoi vielä ääneen niin kuin asia ei muutenkin olisi jo käynyt ilmi.

Mietteliäisyys juurtui vain hetkeksi, kun neito yritti pohtia, että minne he voisivat nyt mennä. Alakerran asioista ei muistettu enää hölkäsen pöläystä eikä pöläsen höläystäkään.

”Voit vaikka esitellä minulle kirjastoa”, tyttö ehdotti ystävällisesti hymyillen yrittäen tavoittaa katseellaan pojan silmiä. Hiukset oli jo todettu mukaviksi. Sylviane tietenkin oletti, että oli laskettu mukaan ja tervetullut kirjastoseura. Ei hän sen enempää pohtinut mitä asiaa Marceaulla olisi kirjastoon ja oliko tällä jo jotain haluttua seuraa siellä vai ei. Sylvianehan oli tässä ja nyt.

Tyttö pyörähti ympäri aikeinaan jatkaa ja ehkä vähän johdattaa muistin varassa kirjastoon vievälle käytävälle, mutta toisen jalan kengän puute ja toisen jalan kengällisyys tuotti vaikeuksia.
”Huih” – se tavanomainen yllättävä huikahdus.

//Minun puolesta voitaisiin jatkaa tai (päättää peli ja) ehkä pelata jossain vaiheessa uudestaan jotain tällä kokoonpanolla. :D Sylvianella on yllättävän hauska ja mukava pelata piiiitkästä aikaa :33

[Marceau Forest]

Sylviane antoi kikattavan vastauksen Marceaun kysymykseen. Oli ilmeistä, että tyttö vietti vähintään lähes yhtä mielellään aikaa Marceaun seurassa, kuin Marceau vietti hänen. Heillä olisi varmasti paljon kuulumisten vaihtoa edessä sekä runsaasti yhteistä tekemistä.

Kaksikko lähti suuntaamaan portaita pitkin kohti kirjastoa.

"Suosittelen ottamaan toisenkin kengän pois jalasta, tuo näyttää vähän hankalalta ja... hupsulta", Marceau kommentoi tytön kummallista päätöstä pitää toisessa jalassa kenkää ja jättää toinen jalka kengättömäksi. Hän tirskahti pienesti. Ystävällisenä poikana Marceau jäi vielä varmistamaan, että tyttö pääsi varmasti turvallisesti liikkeelle.

"Tykkäätkö sarjakuvista?", Marceau esitti seuraavan kysymyksen Sylvianelle. Nyt kun pojalla oli kaveri mukana, ei hän välttämättä haluaisi käyttää kirjastoaikaa pelkkään opiskeluun. "Minun lemppareita ovat varmaan Asterix sekä Lucky Luke, mutta ovat muutkin hyviä". Jospa sarjakuvat olisivatkin kaksikkoa yhdistävä tekijä!

// Jos pelataan vaikka kirjaston ovelle saakka? Pelaan sen jälkeen jossain vaiheessa mieluusti toisenki pelin näiden välillä. Vaikka kesälomaan sijoittuvan. //