//Peli sijoittuu kahvilaan jossakin päin Pariisia, päivänä 14.2.2018. Haasteen peli 8/120 ja jatkoa pelille Peto. Jälleen kerran yhden viestin peli, kiitos ja näkemiin.
He kävivät istumaan hieman syrjemmässä olevaan pöytään odottamaan, että heidän tilauksensa tuotaisiin. Andi ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt sanoa, mistä he voisivat puhua. Eikä ilmeisesti tiennyt Nathankaan, sillä tuo oli aivan yhtä kiusallisen hiljaa kuin Andikin. He olivat hiljaa koko sen ajan, kun odottivat. Andi yritti olla tuijottamatta Nathania liiaksi, joten sen sijaan hänen katseensa hyppeli kaikkialla muualla, mikä ei sekään oikeastaan ollut hyvä. Onneksi tilaukset tuotiin lopulta ja Andi saattoi kietoa kätensä lämpimän kaakaokupin ympärille ja katsella sitä.
Tavallaan hän toivoi, että he olisivat sopineet tapaamisensa hieman myöhemmälle, niin että Andi olisi voinut vaihtaa kotakin koulupukuaan nätimpää ylle. Vaikka ei koulupuvussa mitään valittamista ollut. Andi ei uskonut, että Nathan olisi koskaan nähnyt Andia muussa kuin koulupuvussa. Tai koulun liikunta-asussa. Andin pitäisi kyllä oikeasti keksiä jokin aihe, josta aloittaa keskustelu. Eivät he voisi vain istua kiusallisessa hiljaisuudessa koko iltapäivää.
“Mikä on lempiaineesi koulussa?” Andi kysyi lopulta ensimmäisen mieleensä tulleen kysymyksen. Mahtavaa Andi, koulu on aina niin hyvä puheenaihe treffeille… Andi nosti kaakaokupin huulilleen ja siemaisi siitä odottaessaan vastausta.
“Teknologia”, Nathan vastasi hetken mietittyään ja Andi nyökkäytti päätään (laskettuaan kuppinsa ensin takaisin pöydälle!). “Entä sinun?” Nathan esitti sitten vastakysymyksen. Se oli Andille helppo vastata. “Kielet. Englanti ja ranska siis”, Andi vastasi hymyillen.
“Oletko miettinyt, että aiotko sitten ottaa ensi vuonna saksaa tai espanjaa?” Nathan kysyi ja Andi kirosi mielessään. Ei hän voisi sanoa, ettei aikonut olla koulussa ensi vuonna, koska oli menossa taikakouluun. Merlin, Merlin, Merlin…
“Öh… En tiedä vielä. Ehkä?” hän vastasi yrittäen puhua normaaliin äänensävyyn. Ei Nathan saisi häntä kiinni valehtelusta. Eihän? Andi käänsi katseensa hetkeksi kuppiinsa ja sitten jälleen Nathaniin, joka hymyili upeaa hymyään, joka sai Andin punastumaan.
“Kumman ottaisit mieluummin, jos ottaisit jommankumman?” Nathan kysyi, ei joko huomannut Andin valehtelua tai sitten ei vain välittänyt. Kummin vain, sillä hetkellä Andi oli iloinen siitä.
“Espanjan varmaankin”, Andi vastasi hymyillen hieman. “Se on kumminkin lähempänä latinaa, joten se olisi varmaankin helpompi oppia”, hän selitti hymyillen tajuamatta edes, ettei latinan taito ei ehkä ole se kaikkein normaalein, etenkään jästien parissa. “Entä sinä, kumman kielen sinä ottaisit?” hän kysyi sitten.
“Öh… jos pitäisi ottaa jompikumpi… niin varmaankin ottaisin mieluummin saksan, mutta en luultavasti ota kumpaakaan…” Nathan vastasi. “Ajattelin mennä sen sijaan lukutaidon kurssille”, hän kertoi sitten.
***
Pari tuntia he istuivat kahvilassa keskustelemassa, kunnes Andin oli pakko lähteä. Hän kiitti Nathania seurasta, pahoitteli pakkoaan lähteä ja hyvästeli Nathanin, poistuen sitten kahvilasta melko kiireellä.
