Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

[Natrix Goldenrod]

Istuskelin vähän ajatuksissani enkä kiinnittänyt sen kummemmin huomiota siihen, minkä aitoudesta tytöt puhuivat. Kun pullo lakkasi pyörimästä, eikä kukaan sanonut mitään, havahduin ihmettelemään, mistä hiljaisuus johtui. Suurinosa ringistä katsoi Auria, tai jotakin tuon ranteessa. Istuin sen verran kaukana vaaleasta tytöstä etten nähnyt sitä kovin tarkasti, mutta jonkinlainen käärmetatuointi se taisi olla.

Ja sitten Aur sanoi ettei ollut kuolonsyöjä. Katsoin häntä ällistyneenä. Oliko se siis pimeänpiirto? Kuulemma otettu velan vuoksi. Minusta kuulosti aika erikoiselta, että joku halusi tytön ottavan pimeänpiirtotatuoinnin maksuna jostakin. Alkoi epäilyttää, minkälaisessa seurassa Aur oikein liikkui. Se kuulosti hämärältä, ei ihan turvalliselta. Halloweenjuhlien jälkeen koko ajatus kylmäsi vähän. Mutta eihän koulussa oikeasti voinut olla mitään kuolonsyöjien kaltaisia. Luultavasti se oli vain ollut jonkun hölmö pila pyytää sellaista velanmaksua. Ikävää tosin Aurille, jos hän ei saisi sitä ikinä pois.

Ruskeatukkaisen pojan vuoro jätettiin välistä, ja pullo lähti taas pyörimään. Tällä kertaa se osoitti Alainia. Tämä valitsi totuuden ilmeisesti odottaen jotakin suurempia kysymyksiä. Minusta tosin tuntui, että jos hän halusi pohtia filosofisia, niin saisi keksiä sellaisen kysymyksen itse. Se ei nimittäin vaikuttanut olevan ihan pelin henki. Suurinosa porukasta tuskin ajatteli tänään mitään muuta kuin pussaamista ja juomista. Eipä tosin sillä, että minä olisin valittanut. Ehkä olisin halunnutkin suudella jotakuta, jos sen vain olisi voinut tehdä vähän luontevammin ja ilman että olisin rikkomassa kenenkään oikeuksia.

Jälleen kerran tehtävä liittyi pussaamiseen. Oliko Alain pussannut ketään? Hmm, kiintoisaa. Tosin voisiko tuohon edes vastata kieltävästi? En ainakaan itse olisi kehdannut. Mutta eipä olisi tarvinnutkaan, sillä olinhan minä suudellut, ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Se oli ollut puistossa, jonkun ehkä vähän vanhemman tytön kanssa, jota olin alunperin lähestynyt vain siksi, että tällä oli ollut konvehtirasia. Olin vain ajatellut että ehkä saisin häneltä konvehdin, jos olisin mukava, mutta kenties se rooli oli sitten tullut vedettyä vähän liiankin hyvin. Eipä tosin sillä, että suukossakaan mitään vikaa olisi ollut. En vain muistaakseni ollut ihan vielä silloin osannut sitä erityisemmin arvostaakaan. Kyllähän pussailuun kesti hetki tottua, ennen kuin se tuntuisi olevan mitään muuta kuin märkää.

Nostin katseeni, kun peliin oli yllättäen tulossa joku uusi osallistuja. Sievä tyttö jolla oli liilaan vivahtavat vaaleanpunaiset hiukset. Huomaamattani hymyilin uneksuvasti, koska väri näytti vähän karkilta. Mutta hetkinen, eikös tuo ollut Rebecca? Hiukset vain olivat erilaiset kuin päivällä. Niin, se Rebe Serdaiglesta, jolla oli vähän uhkaava jatko-opiskelija poikaystävänä. Huokaisin hieman itsekseni. Kaikki näteimmät tytöt täällä taisivat olla sellaisia, joita ei joko saanut tai sitten uskaltanut pussata. Huonoa tuuria? Ehkäpä olin aiheuttanut sitä itselleni aiemmin pitämällä mustan kissan pukua. Lisäksi minulla oli vähän kummallinen lievästi polttava tunne vatsassa. Varmaan se punainen juoma oli saanut aikaan jotain närästyksen tapaista. Vaihdoin istuma-asentoa vetäen polvet rintaan ja haukottelin kämmeneen.

[Aurora Smith]

//Sisältää pahan sanan//


Pullo lähti taas pyörimään, ja osoitti sitä poikaa, joka oli sanonut jotain miten väärin oli jaotella sukupuolia ja saanut sen jälkeen lyönnin takaraivoonsa. Tuo valitsi totuuden. Joku huusi pilkalliseen äänensävyyn "Oletko koskaan pussannut ketään?" ja tuon vieressä istuva tyttö löi häntä käsivarteen. Tyttö huusi "Tuo on ihan huono, keksikää joku toinen!"

Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään kun Rebecca tuli paikalle ja kysyi "Heeii, saisinkos liittyä mukaan tähän teidän porukkaanne?" ja kaikki hiljentyivät katsoen muualle kun Rebeccaan. Tuo parempaa tehtävää vaatinut tyttö katsoi muita epävarmasti ja sanoi hetken päästä "Tottakai!" ja viittoi Rebeccaa istumaan.

Pari jästisyntyistä tyttöä alkoivat kikattaa kun näkivät Reben asun, ja he vilkuilivat Reben ja Nateksi kutsutun pojan välillä. Hihitys kuitenkin loppui, kun tyttöjen vieressä istuva tyttö sanoi niin että kaikki varmasti kuulivat sen "Hei toi on London Morelin tyttöystävä". Hihittäneet tytöt katsoivat toisiaan ja sitten Rebeccaa arvostellen Rebecan.

Päätin jatkaa peliä ja osoitin pulloa osoittavaa poikaa ja sanoin "Sinä, kuka on sun mielestä tän ringin seksikkäin" ja katsoin poikaa suurimman osan muitsa mukana ja tietysti laskin käteni alas.

[Noah Andersson]

Alainiksi kutsuttu poika valitsi totuuden. Huoneeseen syntyi tilapäinen hälinä kunnes joku huusi ilkeään sävyyn "Oletko koskaan pussannut ketään?". Henkiön vieressä istuva tyttö löi tätä käsivarteen. "Tuo on ihan huono, keksikää joku toinen!". Vihdoinkin jotain josta olin samaa mieltä. Tuo oli jokaisen oma asia, josta kenenkään ei tarvitsisi kertoa. Don`t kiss and tell, eikö niin? Oma ensisuudelmani oli asia jota en mielelläni jakaisi puolituttujen kanssa. Aloin tosin hiljalleen lämmetä pelin henkeen ja sisäinen yllytyshulluni oli tulossa esille. Toivottavasti en päätyisi tekemään mitään sellaista, että seuraava lukukausi pitäisi kulkea pussi päässä ja väärällä nimellä.

Huoneeseen olin saapunut tyttö, jolla oli hattaran väriset hiukset. Tyttö oli mielestäni hyvin kaunis ja jokin hänessä (tai hänen hiuksissaan) sai minut kaipaaman kesää. Lämpimiä iltoja mökin rannalla masikkajäätelöä ahmien... "Heeii, saisinkos liittyä mukaan tähän teidän porukkaanne?", tyttö kysyi. Porukka nyökkäili ja tälle tehtiin tilaa rinkiin. Lähempää katsottuna tyttö näytti todella tutulta. Olin varmasti nähnyt tämän jossain...

Osa piirissä olevista tytöistä hiihitteli ja lähetteli merkittäviä katseita Naten ja tytön väliin. Tyttöjen riemu loppui kuitenkin lyhyeen erään toisen tytön todetessa kovaan ääneen, "Hei toi on London Morelin tyttöystävä." Tyttöjen naamat valahtivat ja he alkoivat mittailla Hattarapäätä katseellaan. Sillä nimellä nimitin häntä päässäni, kunnes saisin tietää hänen nimensä. Ehkäpä jopa sen jälkeen, riippuu hänen persoonallisuudestaan. Nimi London Morel kuulosti taas etäisesti tutulta, mutta osasin yhdistää sen vain joskus omassa tuvassani olleeeseen jekkukuninkaaseen. Tupani tytöt ja usein myös pojat puhuivat Londonin legendaarisista piloista, mutten uskonut puoliakaan tarinoista todeksi.

Kun ihmiset olivat ihmetelleet Hattarapään tuloa riittävästi, Aur päätti jatkaa peliä ja osoitti Alainia. "Sinä, kuka on sun mielestä tän ringin seksikkäin?", tämä kysyi laskien samalla sormensa. Yritin pidättää syvän huokaukseni. Juuri kun ajattelin, että homma voisi ottaa kiinnostavan käänteen. Tunsin oloni yhtäkkiä kovin pieneksi. Koko tila ja siinä olevat ihmiset saivat minut tuntemaan oloni uhatuksi. Painauduin tiukemmin tuoliin. Halusin vain huoneeseeni nukkumaan, mutten halunnut jäädä paitsi kaikesta (ainakin toistaiseksi) harmittomasta draamasta. Elättelin edelleen toivoa siitä, että peli ottaisi kiinnostavan käänteen.

Aurin suljettua suunsa huoneeseen oli laskeutunut hiljaisuus ihmisten mittailessa tosiaan. Porukka yritti arvata Alainin vastausta ja silmäili piirissä istujia. Katseeni kiersi tyttöjen rivistöä ennenkuin se pysähtyi Hattarapään kohdalle. Hm... En itse olisi kuvannut häntä sanalla "seksikäs", mutta tämä oli hyvin söpö jollain kissanpentumaisella tavalla. Jokin hänessä herätti minussa äitimäisen vaiston suojella häntä.

Koska minulla ei ollut hajuakaan Alainin seksuaalisesta suuntautumisesta, eikä kysymyksessä oltu määritelty kumman sukupuolen edustajista puhuttiin, annoin katseeni harhailla myös ringissä istuviin poikiin. Kysymys sinänsä oli hyvin epäselvä. Kysymyksellä viitattiin ilmeisesti ruumilliseen seksikyyteen, mutta ihmisessä itsessään voi olla piirteitä, jotka tekevät heistä paljon vetävämpiä kuin heidän vartalonsa. Tietty hymy, tapa nauraa, ihana pilke silmäkulmassa... Katseeni ajauitui varovasti kohti Natea. Jokin hänen sillointällöin väläyttämässä virneessä aiheutti perhosia vatsassani. Eihän niitä minulle oltu suunnattu, mutta silti...

Havahduin mietteistäni ja läimäytin itseäni henkisesti. Ei varmaankaan ollut hyvä idea rueta haikailemaan jonkun perään hieman hiprakassa koulun halloween-bileiden jatkoissa. Siirsin katseeni Alainiin ja keskityin taas peliin. Minun olisi helpompaa estää katseeni harhailu, jos keskittyiin peliin oikein kovasti.

[Alain Astier]

Alainin kasvot olivat varmana näkemisenarvoiset, kun hän kuuli pussauskysymyksen. Aika pian hän kuitenkin sai taas itsensä ruotuun. Niin kesyä kysymystä hän ei ollut missään nimessä ajatellut. Alain yritti ajatella vakavia, jotta saisi hymynsä pyyhittyä pois. Pussailukysymys ei kyllä myöskään vastannut ihan kaikkien muidenkaan mielipidettä kiperästä kysymyksestä. Sehän oli silkka kyllä tai ei kysymys. Ei Alainia kyllä olisi haitannut vastata siihenkään. Pääsisi huomattavasti helpommalla. Voisihan sitä vielä kertoilla, miten oli erinäisiä setiä ja tätiä pussaillut, kesäajan naapurin kissaa, viime talven loitsujen tuutoria ja yhtä liskoa oli lisäksi myös yritetty pussata, ainakin kerran. Ai niin, joulumuoria toki myös, mutta sitähän nainen oli pyytänytkin.

Rinki kasvoi yhdellä, ja Alainin ei tarvinnut enää niin kovasti yrittää pitää vakavampi ilme kasvoilla. Saihan sitä nyt hymyillä uusille kasvoille. Totuutta odotellessa ei välttämättä. Tämä Pouffsouffle kyllä sitä harrasteli pyöritellessään hieman jalkateriään.

Joku löi vielä nopeasti nokkimisjärjestys -kortin pöytään, kunnes Alain sai kuulla kysymyksensä. Pussauksesta jo seksiin vai? Alain kohautti hieman kulmiaan nojautuessaan taaksepäin. Jaahas, oltiinpa sitä nyt niin aikuisia ja varttuneita taas kerran. Hän virnisti. Tätä asiaa pitäisi pohtia hieman paremmin. Enemmänkin ehkä sitä, että mitä vastaisi.

Alainia ei ihan innostanut ajatus siitä, että aiheuttaisi turhaa draamaa ja monimutkaisuuksia ihmissuhteisiinsa tällaisen pelin vastauksen kautta, jolla ei loppujen lopuksi ollut mitään väliä. Parhaassa tapauksessa osasi boostata egoa ja huonossa tapauksessa vai vetää toinen hetkelliseen pohjaan, josta pääsisi takaisin parilla drinksulla ylös. Eikö se näin yleensä mennyt? Yleistyksiä ei toki sopinut oikeasti tehdä, joten Alain jätti ne sikseen.

”En oikein suosi tällaisen keinotekoisen konstruktion ylläpitämistä, enkä oikein voi siksi pistää keitään ’paremmuusjärjestykseen’”, Alain aloitti ja piirsi ilmaankin lainausmerkit. Se ei tietenkään ollut kaikki. Hän haroi oikealla kädellään hiuksiaan taaksepäin hetken ajan kuin vain odottaen, että pääsisi jatkamaan.

”Mutta jos haluatte, että valitsen jonkun ’hyvän’, joka saattaisi olla seksikäs ainakin joltain osin ainakin jonkun mielestä, niin voin kyllä viitata johonkin”, hän jatkoi johdatteluaan. Johonkin satunnaiseen, Alain jatkoi mielessään. Se oli suunnitelmana. Sama ruskeatukkainen, joka oli aiemminkin huomautellut vastaustahdista, ei jättänyt tätäkään tilannetta käyttämättä.

Alain virnisti ja sipaisi peukalollaan nenäänsä. Varsin sukkelasti peukalon lentäessä nenästä pois kaartui saman käden etusormi osoittamaan omaa rintakehää. Hyvä itseluottamus toki oli hyvä olla olemassa, mutta oikeastaan Alain vain yritti tulla toimeen todennäköisyyksien kanssa. Hyvät mahdollisuudet oli jokaisella ringissä istujalla, joten miksei hänellä itsellään? Kuka tahansa antoi mahdollisuuden myös omalle itselle. Etenkin, kun vielä meni ja kävi vähän vaihtelemassa totuutta toiseen. Rajasi kysymyksen uusin tavoin. Sallittua? Kenties. Fiksua? Ehkäpä. Jos huonosti kävisi, niin häntä pidettäisiin vain itsevarmana tai näpäyttäjältä, mutta ei Alainin elämä siihen kaatunut.

Tavallaan juuri tällaiset erilaiset lähtökohdat ja tilanteet toivat myös vaihtelua. Ei Alainia liian usein ylimieliseksi luultu, mutta ei sitä ikinä tiennyt. Kaiken lisäksi hän ei yrittänyt edes peitellä virnettä, joka saattoikin jo paljastaa sen, että kaikkien kauniiden sanojen takana, Astier ei ihan ollut suhtautunut tähän kysymykseen sen (ehkä muiden mielestä) vaatimalla vakavuudella.

Hetken ajan Alain vielä osoitti rintaansa, kunnes vastalauseista välittämättä kohottautui lähemmäs viitatakseen kädellään nyt ringin keskustassa olevaan pulloon.
”Heii viitsisikö joku pyörittää sitä, kiitos?” hän ystävällisesti kysäisi virnuillen vielä hieman. Seuraavaa kaksi totuutta tai tehtävää ja sitten hänen seksikkyytensä olisi jo ehkä siirtynyt taustalle. Toki luontainen vetovoima ei ilmestynyt tai haihtunut ilmaan heti, kun se mainittiin sanoin tai kun sanojen kuuleminen unohdettiin. Ehkä sen jälkeen Alain voisi vähän jaloitella.

[Rebecca Hope]

Melkein heti istuttuani pari tyttöä alkoi hihittää ja loivat vihjaavia katseita minun ja tuoksi Nateksi kutsutun pojan välillä. Kummastelin asiaa ja katsoin Natea aikomuksena vain vilkaista pikaisesti. Poika muistutti minua jostain. Jostain, mitä en millään saanut päähäni. Voisiko se ehkä olla jostain niistä jästilastenohjelmista mitä pikkusiskoni joskus katselee? Päätin antaa asian olla, kun kuulin jonkun puhuvan. "Hei toi on London Morelin tyttöystävä", oli kikattavien tyttöjen vieressä istunut tyttö sanonut. Tytöt katsoivat hetken toisiaan ja loivat sitten arvostelevia katseita minuun päin. Huone tuntui yhtäkkiä ahdistavalta ja kaikki tuntuivat katsovan minua. Nielaisin ja yritin peittää ahdistuneisuuteni sanoen: "Niin olin. En kyllä ole enää. Ainakaan luultavasti."

"Hän petti minua, vähän epävirallisesti mutta silti, yhden jatko-opiskelijatytön kanssa ja minä ja Cedance, kaverin, satuimme kuulemaan kun London tunnusti rakkauttaan ja sanoi kaikkea: 'Oih olet niin kaunis uh ah ja fiksu ja kaunis ja seksikäs ja paljon kauniimpi kuin Rebe ja haluaisin jättää hänet sinun vuoksesi', ja niin edespäin. Ja sitten hän tuli siitä suuresta etuovesta pihalle ja minä satuin seisomaan siinä", yskäisin, "enkä siis todellakaan ollut korva sitä ovea vasten kuuntelemassa tai mitään.. Mutta pointti on: London on pyllystä ja minä olen ihan vapaata riistaa." Nappasin pulloni sylistäni ja tutkailin sitä. "Onko kellään sattumoisin pullonavaajaa?" Kysyin vielä.

Aur jatkoi peliä kysyen siltä vuorossa olevalta pojalta ringin seksikkäimmästä. Tutkailin ringissä olijoita ja silmäni kohtasivat vaaleatukkaisen tytön kanssa. Hymyilin tuolle vähän ja katseeni lähti taas kiertämään. Uskoin etten olisi pojan mielestä mitenkään seksikäs. Ei se seksikkäältä näyttäminen oikein minun juttuni edes ollut. Eivät pojat minusta yhtään sen enempää kiinnostuisi kuin nykyään. Mutta eipä se oikeastaan haitannut, sillä ihmiset jotka katsovat vain ihmisten ulkonäköä eivätkä viitsi tutustua kunnolla ennen kuin lähtevät jo arvostelemaan siten, eivät usein ole kovin mukavia. Tietysti joitain poikkeuksia on, en vain ollut vielä tavannut kovin montaa. Se päiväkodinkin poika jonka perään kaikki tytöt kuolasivat valitsi heitä vain ulkonäön perusteella. Ja karkkienannon. Senpä takia olinkin saanut häneltä pakit kahden tunnin seurustelun jälkeen. Hän löysi uuden kauneimman tytön joka antoi enemmän karkkeja kun minun karkkini loppuivat. Se sika söi kaikki karkkini.

Naurahdin ja havahduin muistelmistani kun se poika, jonka vuoro pelissä oli, avasi suunsa. ”En oikein suosi tällaisen keinotekoisen konstruktion ylläpitämistä, enkä oikein voi siksi pistää keitään ’paremmuusjärjestykseen’”, poika sanoi piirtäen ilmaan samalla lainausmerkit. Poika haroi tummia hiuksiaan ja piti pienen tauon odottaen kai että kaikki olisivat hiljaa. Tökkäsin vieresäni istuvaa tyttöä joka puhui jonkun pojan kanssa. Ilmeisesti he sopivat tapaamistaan luutakomerossa. Hymähdin itsekseni ja loin katseeni taas tuohon tummatukkaiseen poikaan. ”Mutta jos haluatte, että valitsen jonkun ’hyvän’, joka saattaisi olla seksikäs ainakin joltain osin ainakin jonkun mielestä, niin voin kyllä viitata johonkin”, poika jatkoi johdatteluaan. Kuljetin sormiani pitkin pulloni kaulaa ja yritin estää itseäni vaipumasta päiväkotimuistelmiini jälleen.

Monen ringissäistujan yllätykseksi poika sipaisi peukalollaan nenäänsä ja käänsi etusormensa osoittamaan omaa rintakehäänsä. Hymyilin. Tuolla pojalla oli sentään itsetunto sopivalla korkeudella. Ihan hyvä vaan. Sitten tuo viittasi kädellään pulloa ja kysyi jotakuta pyörittämään sitä. Se minun vieressäni istuva tyttö, jolla oli varmaan erittäin mukava tapaaminen siellä luutakomerossa, nappasi pullosta kiinni ja pyöräytti sitä voimakkaasti. Seurasin villisti pyörivää pulloa katseellani, ja hidastettuaan vauhtinsa se osoitti suoraan minua kohti. "Noh kappas, otan tehtävän. En ole varma kuinka moni niitä on ottanut mutta viimeinen oli totuus joteen. Juu. Joku keksikää tehtävä", sanoin ja virnistin.

//Anteeksi vastuksen kesto :') Joulukiireet painoivat päälle. Yritän tästä lähtien vastailla hiukan nopeammin mutta saapa nähdä onnistuuko taaskaan XD//

[Natrix Goldenrod]

// Sanon nyt tännekin, että saatte hypätä yli! Olen pahoillani, mutta en yhtään tiedä milloin ehdin/ jaksan kirjoittaa vastausta mihinkään peliin. //

[Rebecca Hope]

//minun puolestani voisimme odottaa mutta jos muut haluavat saada peliä hatkumaan mahdollisimman pian, niin minulle on ihan sama :) //

[Natrix Goldenrod]

Kuulosti siltä, ettei Rebecca ollutkaan enää yhdessä sen Londonin kanssa. Sepä oli mielenkiintoinen uutinen. Karkkitukkaiseen tyttöön kannattaisi siis ehkä sittenkin tutustua paremminkin.

Pullonpyöritys jatkui, mutta en hetken päästä pystynyt enää juurikaan keskittymään siihen. Minulla alkoi olla todella omituinen olo. Jotenkin huimaava tunne vaikka istuin paikallani, ja vatsaan sattui vähän. Tavallaan myös nukutti kauheasti ja ehkä jopa kuvottikin. Jospa alkoholi ei sopinutkaan minulle, tai sitten olin juonut jo liikaa.

Rebe otti tehtävän, ja olisin kyllä halunnut jäädä katsomaan mikä se olisi. Mutta en vain jaksanut. Jotenkin kaikki oli vain liian epämukavaa, tuntui liian oudolta. Niinpä kun porukka alkoi miettiä tehtävää, minä sanoin moikat vieressä istuville ja livahdin pois ringistä. Maailma näytti hiukan sumealta mutta uskoakseni onnistuin sentään kävelemään ihan suorin askelin huoneesta ulos. Matka omaan tupaan tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta pääsin sänkyyn. Päivä oli ollut sen verran pitkä, että nukahdin melkein heti.


// Pahoittelut mutta Natrix häipyi tässä kohtaa. Tuskin olisin ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa kunnollista edelliset huomioivaa pitkää viestiä tätä seuraavallekaan kierrokselle, niin helpompi jättäytyä pikaviestillä pois. Kiitokset pelistä kaikille siis mun osalta. :) //

[Aurora Smith]

//Ok en oo kuollut mut täs on ollu paljon kaikenlaista, ja mun pitäis tehä äikän esitelmää mut kiiton Reben jatkuvan painostamisen en oo tekemässä sitä vaan oon vastaamassa täällä//

Rebeccan piiriin astumisen jälkeen ja hän totesin Londonista ja hänestä esitettyyn faktaan "Niin olin. En kyllä ole enää. Ainakaan luultavasti." Yritin tavoittaa Rebeccaan katsekontaktia ja jos sain sen kohautin kysyvästi kulmiani. Rebecca aloitti selittämisen "Hän petti minua, vähän epävirallisesti mutta silti, yhden jatko-opiskelijatytön kanssa ja minä ja Cedance, kaverin, satuimme kuulemaan kun London tunnusti rakkauttaan ja sanoi kaikkea: 'Oih olet niin kaunis uh ah ja fiksu ja kaunis ja seksikäs ja paljon kauniimpi kuin Rebe ja haluaisin jättää hänet sinun vuoksesi', ja niin edespäin. Ja sitten hän tuli siitä suuresta etuovesta pihalle ja minä satuin seisomaan siinä" hän yskäisi ja pari tyttöä vilkaisi heti toisiaan voittajan virne kasvoillaan. Rebecca jatkoi "enkä siis todellakaan ollut korva sitä ovea vasten kuuntelemassa tai mitään.. Mutta pointti on: London on pyllystä ja minä olen ihan vapaata riistaa." Hymyilin Rebelle vähän ja tuo jatkoi kun mitään ei olisi tapahtunutkaan tutkaillen pulloa sylissään "Onko kellään sattumoisin pullonavaajaa?" joku random tyttö hetti Rebelle pullon avaajan

”En oikein suosi tällaisen keinotekoisen konstruktion ylläpitämistä, enkä oikein voi siksi pistää keitään ’paremmuusjärjestykseen’" Poika sanoi piirtäen ilmaan lainausmerkin haroi sen jälkeen hiuksiaan taaksepäin ja jatkoi ”Mutta jos haluatte, että valitsen jonkun ’hyvän’, joka saattaisi olla seksikäs ainakin joltain osin ainakin jonkun mielestä, niin voin kyllä viitata johonkin”. Täsää vaiheessa huokaisin jo tylsistyneenä ja vilkaisin mitä muut tekivät. Kun käänsin katseeni takaisin poikaan hän osoitti itseään, joten kohautin vain kulmiani ja sanoin ääneen "Ihan pirun itserakasta".

Poika jatkoi viitaten pulloon saaden ikävää mulkoilua suurimmalta osalta pelaajista ”Heii viitsisikö joku pyörittää sitä, kiitos?" Tyttö joka istui Rebeccan vieressä pyöräytti pulloa ja se pysähtyi Reben kohdalle.

Rebe sanoi vain "Noh kappas, otan tehtävän. En ole varma kuinka moni niitä on ottanut mutta viimeinen oli totuus joteen. Juu. Joku keksikää tehtävä".

Katsahdin poikaan joka lähti ja sen jälkeen siirsin katseeni vieressä istuvaani ja sanoin sille "Hae mulle siideripullo ja pullonavaaja" Tuo vain vilkaisi minua nousi ylös ja haki omena siiderin ja pullonavaanjan, ojnesi minulle. Otin juoman ja pullonavaajan vastaan, avasin pullon, aloin huomaan juomaani ja siirsin katsomaan mikä tehtävä Rebeccalle annettaisiin.

[Rebecca Hope]

//Ole hyvä Aur rakas <3//