Hyvää joulua!

[Andrea Drake]

//Peli sijoittuu Andin ja Alin kotiin Tarareen, päivänä 24.12.2017. Tällä pelillä päädyin sitten aloittamaan tammi-huhtikuun kestävän “haasteeni”, sisällöllisesti tämä on köyhä, koska noh… Oikeasti tein tämän vain joulukalenterin sanasijoittelua varten, eli jokaisesta Andin vuorossa tulee jokin siihen liittyvä sana löytymään. Ja haasteeseen tosiaan… peli 1/120

Isin työt olivat loppuneet edellisenä päivänä ja he olivat yhdessä palanneet edellisenä iltana kotiin Châteausta. Isillä oli mennyt todella kauan saada kaikki koulussa tehtyä ja kaikki oppilaat olivatkin ehtineet vaeltamaan porotokan tavoin junaan ja pois koululta. Andilla ja isillä olivat käytössään toiset keinot kotiin matkaamiseen, eikä se Andia haitannut, hän ei ollut kovinkaan suuri junien ystävä. Illalla kotiin päästyään Andi oli kumminkin ollut turhan väsynyt, jotta olisi jaksanut enää jäädä keskustelemaan isin kanssa, joten heillä olisi tänään juteltavaa.

Joten Andin oli aika nousta sängystään ja lähteä alas, ihmisten ilmoille. Hän oli syksyn aikana saanut viettää aikaa isin kanssa kyllä aivan liian vähän. Isi oli aina töissä ja Andilla oli paljon tehtävää koulun, harrastusten, oppilaskunnan hallituksen sekä koulunäytelmän parissa. Viikonloppuina he olivat yrittäneet nähdä mahdollisimman paljon (ja oli Andi nähnyt isiä enemmän kuin äiti, mutta silti), oli se aika erilaista kuin ennen tuon opettajaksi ryhtymistä, jolloin he olivat viettäneet aikaa yhdessä lähes joka ilta.

Andi löysi isin olohuoneesta tuon omalta nojatuolilta, jossa tuo istui aina, lehteä lukemasta. Andi muodosti kasvoilleen suloisimman osaamansa hymyn ja sukelsi lehden alitse isin syliin. “Hyvää joulua”, hän toivotti isille, odottaen tuon laittavan lehden pois nyt seuraa saatuaan.

[Alphonse Drake]

Al oli edellisenä iltana kotiin palatessaan oikeastaan vain kaatunut sänkyyn, ei hän ollut jaksanut vaatteitansakaan vaihtaa yövaatteisiin. Mikä oli tietenkin kostautunut aamun ikävällä, likaisella ololla, joka vaati kunnon suihkussa käymisen sekä vaatteiden vaihtamisen, jonka jälkeen hän oli käynyt ottamassa vastaan pöllön tuoman päivän lehden, kiittänyt tuota ja suunnannut olohuoneeseen lukemaan, vaikkei odottanutkaan lehdestä mitään maailmaa mullistavaa paljastuvankaan. Ei hän kumminkaan ehtinyt muutamaa sivua pidemmälle lehdenlukemisessaan, kun Andrea kiipesi syliin lehden alta kasvoillaan hymy, jota Al ei voinut vastustaa.

[Andrea Drake]

Andi vilkaisi sivusilmällä enkelikelloa, joka alkoi soimaan sivupöydällä, missä vaiheessa sen kynttilät olivat syttyneet? Eivät ne äsken olleet… Hän siirsi huomionsa takaisin isiin, alkaen innoissaan kertomaan tuolle kaikkea, mitä ei ollut saanut syksyn aikana kerrottua. Latinaksi tietenkin, isi olisi varmaankin siitä huomauttanut, jos hän olisi jotakin muuta kieltä yrittänyt käyttää keskusteluun nyt, kun he olivat kahdestaan. Latina kun oli Andin ja isin yhteinen kieli, aina ollut.

[Alphonse Drake]

Al kuunteli vain nyökkäillen, kun tyttö kertoi niin innoissaan syksystä. Tuon äänestä , muutamien sanojen etsinnästä, kuuli, ettei tuo ollut syksyn aikana paljoakaan päässyt kieltä käyttämään. Missäpä tuo olisi sitä käyttänyt, kun Alphonse itse oli kaiken aikansa Châteaussa ja pääsi turhan vähän aikaa viettämään tyttären kanssa kahdestaan. Tytön pitäisi kyllä päästä käyttämään kielitaitoaan enemmän, Alin pitäisi keksiä sitä varten jotain…

[Andrea Drake]

Lopulta Andi pääsi kertomuksessaan loppuun, eli juuri ennen joululoman alkua pidettyyn joulunäytelmään, jonka he olivat tehneet yhteistyössä rinnakkaisluokan kanssa. Andi oli saanut roolin joulumuorina ja Emily oli saanut pettyä oikein kunnolla, saatuaan roolin yhtenä vuorosanattomista tontuista. Andi tiesi kyllä, ettei saisi olla vahingoniloinen, mutta hänen silmissään Emily ansaitsi sen. Tuo oli vain niin ärsyttävä, eikä Andi voinut sietää tuota, joten kaikki tuon epäonni oli Andin iloa.

[Alphonse Drake]

Andrea sai kerrottua tarinansa loppuun ja Al pörrötti tuon hiuksia, vaikka tiesikin kuinka tyttö inhosi sitä. Alphonse kommentoi muutamia asioita tytön tarinasta hymy huulillaan ja pyysi tyttöä sitten hakemaan heille jotakin syötävää keittiöstä. Tytön kadottua oletettavasti keittiöön, jatkoi hän lehden lukemista siitä, mihin oli tytön keskeyttäessä jäänyt. Ei kai hyvää lehdenlukutilaisuutta voinut hukkaankaan heittää?

[Andrea Drake]

Isin kehotuksesta Andi nousi tuon sylistä ja meni keittiöön. Tietenkin Andi totteli isiä, kuinkas muutenkaan. Keittiössä hän pysähtyi hetkeksi katselemaan asetelmaa ikkunan edessä, asetelmaa, josta näki äitin uskonnollisuuden. Ei isi ollut uskonnollinen, eikä äiti ollut koskaan uskonnosta Andille puhunut, mutta näissä pienissä asioissa se näkyi. Kuten asetelma ikkunan edessä - Joosef, Maria ja Jeesus-vauva seimessään. Hetken tuota hymyillen katseltuaan Andi alkoi kurkkimaan kaappeihin, kunnes nappasi laatikon mukaansa, palaten olohuoneeseen, jossa isi luki taas lehteään. Andi siirsi laatikon selkänsä taakse piiloon.

[Alphonse Drake]

Ei Alphonse montaa juttua ehtinyt lukemaan, kun tytär jo palasikin. Kädet selkänsä takana. Lapsellista, mutta annettakoon anteeksi. Oli tuo kumminkin vielä lapsi. Alphonse taitteli lehden hitaasti kiinni ja asetti sohvapöydälle. “Mitäs toit meille?” hän kysyi tytöltä hymyillen lempeästi. Kyllähän hän tiesi, että lempeät sanat toimivat parhaiten lasten kanssa, pelolla hallitessa saisi aikaan vain kapinaa lopulta, lempeydellä… tottelevaisia noh… lapsia.

[Andrea Drake]

Andi hyppeli jälleen isin syliin ja näytti löytöään - laatikkoa. Tai oikeastaan tuo oli rasia, konvehtirasia. Andi antoi rasian isille ja käpertyi tuon syliin hymyillen. Isi oli ihana ja turvallinen. Ja isin syliin saattui hyvinkin nukahtaa pelkäämättä, sillä isi suojelisi häntä kaikelta, niin isi oli luvannut. Ja isi piti aina lupauksensa Andille.

[Alphonse Drake]

Al saikin pian tietää mitä tyttö piilotteli, kun tuo palasi hänen syliinsä. Al kiitti tyttöä konvehtirasiasta, mutta huomasi sitten tuon nukahtaneen syliinsä. Lapset olivat monella tavoin hyvin samanlaisia koirien kanssa. Luottivat täysin omistajaansa ja vannoivat rakkauttaan. Kuka koiran haluaisi, kun lapsille pystyi opettamaan paljon enemmän temppujakin. Al silitti hetken tytön hiuksia, ennen kuin nappasi lehden jälleen käsiinsä ja alkoi lukea sitä loppuun syöden samalla suklaata.

//The End.