Oletan että Ranskan taikaministeriö olisi Pariisissa.
Sopisiko ajankohdaksi tämä päivä eli perjantai 13.10. ja vaikka iltapäivä? :3 //Ranskan taikaministeriössä arki ja syksyn työt olivat jo lähteneet hyvää vauhtia käyntiin, mutta salaperäisyyksien osastolla harjoittelijana toimivaa Cale Grenieriä lämmittivät yhä kesän muistot. Hänen lomansa oli sujunut varsin mukavasti. Cale oli täyttänyt 20 vuotta ja sen kunniaksi reilannut kuukauden Euroopassa vieraillen useassa maassa isänsä kanssa. Nuori velho rakasti matkustelua ja uuden oppimista sekä erilaisiin kulttuureihin tutustumista, joten se oli ollut loistava syntymäpäivälahja isältä.
Tietysti pikkuveljen itsetehty kortti oli myös ilahduttanut Calea kovasti, varsinkin kun Cyan oli jo oppinut loitsimaan piirroksensa liikkumaan paperilla. Se oli Calen mielestä melkoinen saavutus ensiluokkalaiselta, ja mielikuvitustakaan kortista ei ollut puuttunut. Piirustusten tarina oli kertonut unkarilaisesta sarvipyrstöstä, joka söi kolme lumikkia. Vai oliko niitä ollut peräti neljä? Cale ei aivan muistanut, mutta hassun hauska tarina se oli ollut joka tapauksessa.
Pikkuveli vaikutti muutenkin kasvaneen hurjasti ensimmäisen taikakouluvuotensa aikana. Tuo oli jopa ihastunut johon kuhun tyttöön, ja kysellyt Calelta neuvoja vaikuttaen ottavan asian yllättävän tosissaan. Cyan oli muun muassa viitannut siihen, että eikö vain isä ollut äitiä vuoden nuorempi, eikä se haitannut mitään, ja hehän rakastivat yhä toisiaan vuosien jälkeen, vaikka joskus riitelivätkin, eivätkä pitäneet kaikista samoista asioista kuin toinen ja sitä rataa. Cale ei ollut osannut odottaa Cyanin alkavan edes miettiä seurustelua ihan vielä 12- tai oikeastaan jo 11-vuotiaana, mutta tavallaan hän oli ylpeä veljestään. Vaikka Cyan vaikutti villiltä ja vähän lapselliselta, tuolta kuuli yllättävän fiksuja ajatuksia silloin tällöin.
Nuori mies hymyili itsekseen ministeriön hississä ajatellessaan perhettään, eikä huomannut vieressä seisovan noitajoukon katseita. Cale ei ollut lainkaan hassumman näköinen, joten ei ollut mikään ihme, että hän kelpasi tädeille silmänruoasta. Hänellä oli tuuhea ja kihartuva mutta siististi kammattu sysimusta tukka, oliiviin vivahtava päivettynyt iho, kirkkaat taivaansiniset silmät ja hiukan vino ystävällinen hymy. Velholla oli tapana pukeutua töissä siististi silmiinsä sopivaan tumman indigon siniseen pukuun sekä viittaan, ja hänen käytöksensä oli varsin monia miellyttävä yhdistelmä kohteliasta ja rentoa.
Calen sen hetkinen tehtävä oli hakea eräitä taikalainsäädäntöä koskevia opuksia ja papereita sen osaston työntekijältä, neiti Ainsley Snapelta. Salaperäisyyksien osastolla oli menossa tärkeitä ja hankalia kokeita, joiden lainsäädännöllinen puoli pitäisi tarkistaa. Heidän täytyi olla varmoja, ettei mitään rajoja ylitettäisi, tai että siihen tulisi tarvittaessa anottua sopiva lupa etukäteen. Ainoa mahdollinen ongelma vain oli se, ettei Cale tiennyt ollenkaan, miltä neiti Snape näytti. Mutta eiköhän hän löytäisi noidan melko helposti kyselemällä tätä taikalainvalvontaosaston tiloista. Cale poistui hissistä kyseisen osaston kerroksessa ja asteli käytävälle oikoen kravattiaan varmuuden vuoksi. Eihän sitä tiennyt millaiseksi tiukaksi matamiksi nainen saattaisi osoittautua pukeutumisenkin suhteen. Cale nimittäin muisteli, että joku oli vihjaillut hänelle jotakin tämän pikkutarkkuudesta.
