//Ahanu Levesque ja Lucy Beckett ovat aiemmin alkuillasta raahautuneet sairaalasiipeen litimärkinä ja ruhjeilla painittuaan jättiläismäiseksi kasvaneen monnin kanssa järvellä. Tähän liittyen kyselty mahdollista peliseuraa yksityisviestien puolella ja toivon mukaan jonkinlainen peli tähän liittyen pelattaisiin jossain välissä. Joten hieman oman käden oikeudella jätän Lucyn sairaalasiipeen yön yli toipumaan shokista, jotta Damian saa olla huolissaan. Henkilökunta saa tahtoessaan sekaantua peliin. Tässä pelissä mukana Lucy ja Damian Beckett. Peli sijoittuu ensimmäiselle kouluviikolle torstai-iltaan 7.9.2017.//
Sairaalasiiven henkilökunnan varmistuttua, että kaikki oli kunnossa, hänet oli jätetty lepäämään lämpimän peiton ja villaisen viltin alle. Hänen pitäisi jäädä sairaalasiipeen yön yli tarkkailtavaksi. Shokin takia. Lucy ei ymmärtänyt, mistä oikein hössötettiin: hän oli aivan kunnossa. Ei hänellä ollut hätää. Ei hän oikeastaan edes muistanut, mitä hänelle oli puhuttu.
Aivan kunnossa. Yskä repi järviveden ärsyttämiä keuhkoja, ja hän nosti siteen suojaaman käsivartensa suunsa eteen. Olo oli kaiken hälinän laannuttua raskas ja voimaton. Poskia kuumotti kevyt lämpöily. Puistatus kävi läpi kehon, ja hetkellisesti pelko hyökyi hänen ylitseen, kun hän muisti veden kuminan ja pedon voimakkaat liikkeet. Hieman hädissään katse poukkoili nurkasta toiseen kuin varmistaen, ettei syvyyksien saalistaja vaaninut missään. Typerys, Lucy moitti itseään, mutta tunsi olonsa vain kurjaksi. Hän oli tähän asti sinnitellyt ja yrittänyt pysyä tyynenä ja rauhallisena, mutta nyt säikähdys alkoi nousta tosissaan pintaan.
Hän vaipui pälyillen syvemmälle peittojen alle, laski kirjan vatsalleen ja sulki silmänsä hengittääkseen rauhallisesti. Ei enää ollut hätää, kiitos Ahanun ripeän toiminnan. Ahanu… Lucyn rintaa pisti, kun hän muisti nuoren miehen pitkän, laihan hahmon vedessä vaaleat hiukset pyörteillen. Järviveden ärsyttämiä keuhkoja kirvelsi yhtä paljon kuin Lucyn sydäntäkin. Ahanu oli suinpäin vaarantanut itsensä pelastaakseen hänet. Eikä hän ollut tainnut edes kiittää kunnolla? Hän ei muistanut. Lucy tuijotti valkean viltin tyhjyyteen. Ajatukset kiersivät piinallisesti kehää. Tumma hahmo veden pimeydessä, Ahanun hohtavina leijuvat hiukset, raastava kipu käsivarressa, limaisia pyrstöniskuja… Hengitys rohisten hän vaipui raskaaseen uneen sotkuiset kiharat yhä järveltä ja humukselta tuoksuen. Sairaalasiiven pyjama oli pehmeä ja sänky turvallisen lämmin. Uni olisi hyväksi.
