Opastusta uusille tulokkaille

[Ronja Blomroos]

Riistanvartijan puheet pikkulinnuista ja muu ohessa tapahtuva toiminta meni täysin ohi Ronjan silmien ja korvien. Koulun historian villit tapahtumat olivat omineet tytön ajatukset perusteellisesti, ja niinpä tyttö ei hetkeen kyennyt muuhun kuin pohtimaan edellisten sanojensa taustoja. Koska Taikakoulu Château oli poikkeuksellisen tapahtumarikas taikuudenkoulu, lemmenjuomaskandaali ei varmasti jäisi koulun viimeiseksi jännittäväksi tapahtumaksi. Jos totta puhuttiin, Ronja odotti lähes innolla, mitä koulun tulevaisuus toisi tullessaan tällä saralla. Koska tytölle itselleen ei ollut tapahtunut mitään pahaa koulun historian aikana, hän ajatteli, ettei niin tulisi käymään jatkossakaan.

Ronja hämmästyi, kun riistanvartija kertoi tietävänsä rehtorin murhasta sekä opiskelleensa kyseisenä ajankohtana koululla. Tyttö hymyili miehelle leveästi ja puhkesi sitten taas puhumaan. "Minä en kyllä muista sinua. Ei sillä, että olisin ollut kovinkaan paljon tekemisissä ikäistäni vanhempien oppilaiden kanssa. Tiesitkö, että minä ja pari kaveriani saatiin selville se murhaaja? Löysimme hänet Poudlardinesta, La Petite Profiterolesta."

Ronja luuli jo hetken, että keskustelun kahdesta muusta osallistujasta oli tullut mykkiä, kunnes tyttö - mikä lie hänen nimensä olikaan - avasi suunsa ja kysyi rehtorin murhan motiivista. Vaikkei Ronja ollut aivan varma oikeasta vastauksesta, näki hän oikeudekseen kertoa vastaus kysymykseen, omien mielipiteittensä sävyttämänä.

"Kyseessä oli palkkamurhaaja, joka oli palkattu murhaamaan rehtori Lùtin. Murhaaja työnsi rehtorin alas koulun portaikossa, jolloin hän tippui korkealta alas käytävälle, löi päänsä ja kuoli välittömästi. Tänne koululle on joitakin salareittejä, ja murhaaja käytti luultavasti jotain niistä päästäkseen koululle. Rehtori Lútinillahan oli todella huonot välit ministeriöön, eli joku ministeriöstä - luultavasti pääministeri - oli palkannut murhaajan tehtävään. Kata - eli rehtori Lùtin - oli jo kerran aikaisemmin erotettu rehtorin tehtävästä, koska hän oli yrittänyt juonitella itselleen valtaa ja levittänyt perättömiä huhuja ministeriöstä. Ai niin, unohdin äsken sanoa, että koulumme on kerran paljastunut jästeille ja koulun kasvihuoneilta on löytynyt huumeita. Siinä oli myös syy rehtorin murhaan."

Ronja hiljeni hetkeksi ja seurasi sitten muiden reaktioita. He olivat varmasti oikein vakuuttuneita tytön laajasta tietämyksestä. Jos he olisivat kiinnostuneita, Ronjalla olisi vielä paljon kerrottavaa koulun historiaan liittyen. Ja vaikkeivät he olisikaan kiinnostuneita, voisi Ronja silti kertoa vielä muutaman faktan.

[Damian Beckett]

Vastemielisyyden aalto lipui Damianin yli niin yllättäen, että hänen oli pakko kääntää katseensa riistanvartijasta, jottei tämä huomaisi sitä. Hän hieroi käsiään yhteen: juoksun jälkeinen paikallaanolo syysilmassa alkoi hieman tuntua jäsenissä. Mutta vastemielisyys oli kummunnut jostain muusta. Epävarmuus koskien kirjettä oli jo oma lukunsa sinänsä, mutta riistanvartijan huomion kiinnittyminen Lucyyn tuolla tavoin.... se oli toinen. Vai pikkulintu? Tarvitsiko koko maailman muistuttaa samanaikaisesti, kuinka haavoittuvassa, suojeltavassa iässä hänen sisarensa oli? Damian laittoi kätensä puuskaan, ja astui muutaman kerran jalalta toiselle. Häntä kylmäsi. Muisto Lucysta itkemässä kesällä hänen sylissään... Niin riipivää kuin se olikin sielulle, kuinka kaunis olento tämä oli kyyneljuovaisena, maaiman pimeydestä osansa saaneena, hiukset auki, katkeransuloisen tuoksuisena ollut... Lucya tulisi suojella. Se oli Damianin velvollisuus. Mutta miten se onnistuisi, jos... ...

Vaalean naisen puhetulva palautti miehen takaisin tähän hetkeen, ja Damian taisi ensi kerran keskustelun aikana katsoa suoraan tähän. Palkkamurhaaja? Perättömiä juoruja ministeriöstä koulun toimesta? Huumeita kasvihuoneilla?
"Krhmn", Damian yskäisi, katsahti Lucya, ja katsoi sitten takaisin jatko-opiskelijaan. "Aika paljon tapahtumia. Ikävänpuoleisia. Onko sinulla kertoa mitään hyvää? Kuuluisia valmistuneita? Sisareni näyttää siltä, että hän menettää kohta yöunensa. Viikoiksi."
Damian hymyili lyhyesti.

[Reichard Lesauvage]

Reich ei voinut olla vähän naureskelematta tummatukkaisen tytön vakuuttaessa, ettei se ollut rakkauskirje ja ettei Reich kuulemma ollut mikään roisto. Heh, tietäisipä vain! Viekas virne venytti suupieliä väkisinkin. Tyttö näytti kuitenkin sen verran nololta, että ehkä oli parempi olla kiusoittelematta tuota enää enempää.

Ronja ei kuulemma Reichardia kouluajoilta muistanut, eikä hän itsekään voinut sanoa, että tyttö olisi jäänyt mieleen. Minkäköhän ikäinen tuo oli silloin edes ollut, joku ekaluokkalainenko? Mutta kuulemma tyttö oli saanut sen murhaajan selville kavereidensa kanssa. Reich kohotti kulmiaan jopa vähän vaikuttuneena.
"Niinkö? Mielenkiintoista!" Mutta ei se toisaalta ehkä ihan niin yllättävää ollut. Tai siis kyllähän tämä Ronja vaikutti siltä, että voisi hyvinkin työntää nenänsä joka paikkaan. Mikä ei ollut välttämättä lainkaan huono asia ainakaan Reichin puolesta. Tytöltä voisi saada hyvin ongittua kiinnostavia tietoja myöhemminkin. Jos nyt edes tarvitsisi onkia. Tällä kertaa ainakin se tuli kuin kalat vain hyppisivät itsekseen veneeseen.

Pienempi tyttö kysyi murhaajan motiivia, ja siitäkin aukesi oikein kiva informaatioryöppy. Niin... Olihan se kyseinen rehtoritar todella tainnutkin olla vähän erikoinen tapaus. Saada nyt pääministeri järjestämään itsensä päiviltä. Tämäkin asia näytti lähinnä viihdyttävän vahtimestaria.
"Kiintoisa valinta murhaajalta tuo portaista tuuppaaminen, aivan kuin olisivat palkanneet hommaan aseettoman jästin. Vaikka enhän voi sanoa, etteikö se olisi tässä tapauksessa ajanut asian", Reich naurahti kohauttaen olkiaan.

Reich katsahti jälleen pitkästä aikaa seurueen toista miespuolista, kun tämä ehdotti jotain hyvää kerrottavaa koulusta. Sisko kuulemma menettäisi yöunensa viikoiksi. Mies katsahti tyttöä kummastuneesti. Ei kai tuo sentään niin nuori ollut? Aivan kuin tämä poika olisi pitänyt sisartaan vielä pikkutyttönä, jos Reichiltä kysyttiin. Mies pudisteli vähän päätään ja astahti lähemmäs velipoikaa.
"Jestas kun sinäkin olet niin jäykkä! Nyt kuule lepo vaan poika! Mistä te oikein tulette, Pohjois-Koreasta?" Reich totesi läimäyttäen nuorempaansa veljellisesti selkään tavalla, josta saattaisi lähteä ilmat pihalle, jos ei ollut varautunut.
"Sitäpaitsi olenhan minä täällä vartioimassa! Olen sattumoisin myös aurori. Tai noh.. olin. Mutta siis joka tapauksessa te olette täysin turvassa kanssani. Tuollaiset amatöörit kuin se tappaja, minä kampittaisin leikiten!" Vahtimestari ilmoitti ylpeästi. Niin paitsi tietysti... ellei hän tekisikin jotain jännittävää itse! Kiinnostava ajatus.

[Lucy Beckett]

Lucy kuunteli keskittyneesti. Jatko-opiskelijan puhe oli sen verran eloisaa, että hänen oli kuunneltava herkeämättä, jotta ymmärtäisi, mitä nuori nainen puhui. Huumeita kasvihuoneilla? Tympääntynyt huokaus karkasi Lucylta, ennen kuin hän ehti hillitä itsensä. Jottei vaikuttaisi kyllästyneen Ronjan tarinointiin, hän katsoi tarpeelliseksi kiiruhtaa selittämään serdaiglemaiseen tapaansa: “Huumeita? Niin kuin mitä? Melko monella kasvilla on huumaavia ominaisuuksia, jos tietää, miten käyttää niitä. Väärissä käsissä yleisesti harmittomanakin pidetty kasvi voi olla vaarallinen.” Kasvien parissa kasvaneena Lucya oli alkanut hiljalleen ärsyttää, miten toisia kasveja leimattiin vaarallisiksi sen perusteella, mitä ihmiset niillä tekivät. Sen sijaan hän ymmärsi, että pirunnuora saattoi olla vaarallinen aivan itsestäänkin.

“Huonot välit taikaministeriöön? Mutta eihän ministeriö voisi tehdä mitään tuollaista! Työnnettiin alas portaita?” Lucy toisti epäuskoisena. Eihän siinä ollut mitään järkeä! Ensinnäkään hän ei uskonut, että ministeriö voisi sotkeutua rehtorin murhaan. Tottahan ministeriöllä olisi muita keinoja puuttua rehtorin toimintaan. Ja palkkamurha muka… Portaista alas työntäminen kuulosti lähinnä sattumanvaraiselta säheltämiseltä. Hän ei voinut kuin olla samaa mieltä pitkän miehen kanssa ja nyökytellä tämän sanoille. “Kuulostaisi kyllä oudolta, että ministeriö ensin tilaisi murhan ja sitten toteuttaisi sen noin epävarmalla tavalla. Portaista työntäminen kuulostaisi enemmän silkalta pelottelulta, ei niinkään murhalta. Kuka sitten oli murhaaja? Oliko hän aseeton jästi, joka oli komennuskirouksen alaisena?” hän kysyi nahkatakkihujopin sanojen innoittamana. Hieman hänestä tuntui kuitenkin oudolta puhua niin kevyeen sävyyn murhasta, mutta toisaalta hän halusi myös haastaa Ronjan tarinan.

Lucy vilkaisi syrjäkarein veljeään kurtistaen kulmiaan. Ei hän yöuniaan menettäisi. Ehkä Damian yritti vain olla hauska. Lucy vain halusi tietää, millaiseen paikkaan oli päätynyt opiskelemaan, eikä se nyt kuulostanut kovin lupaavalta. Hän halusi saada paperit, joista olisi jotain hyötyäkin jatkossa. Toisaalta olihan Tylypahkallakin oma värikäs menneisyytensä Potterin ajoilta, mutta siitä oli jo aikaa.

Lucy tyrskähti entisen aurorin sanoille. Damian-parka! “Ehei, ei Pohjois-Koreasta. Englannista, me olemme Englannista”, hän vastasi miehelle huvittuneesti hymyillen, pidätellen nauruaan. “Muutimme kesällä.” Tieto, että koululla oli töissä entinen aurori, rauhoitti Lucya. Ainakin joku tietäisi, mitä tehdä, jos koululla taas sattuisi jotain. Aurorius selitti miehen erikoista olemustakin: olivathan aurorit hieman erikoista sakkia, mutta osasivat kyllä asiansa.

[Ronja Blomroos]

Riistanvartija kyseenalaisti tavan, jolla rehtori oli murhattu. Oli tapa kuinka jästimäinen tahansa, se oli kuitenkin tepsinyt - ei aina tarvinnut taikasauvaa pahan aiheuttamiseen. Nuori tyttö ihmetteli epäuskoisena rehtorin ja taikaministeriön huonoja välejä, eikä tuntunut uskovan, että murha olisi ollut taikaministeriön tekosia. Lopuksi tuo kysyi, kuka murhaaja oli ollut.

Ronja ei ollut varma murhaajan henkilöllisyydestä, koska sitä ei oltu kerrottu oppilaille, joten hän jätti kysymykseen vastaamatta. Sen sijaan hän käänsi katseensa jatko-opiskelijapojan puoleen tuon yskähtäessä. Ilmeisesti Ronjan hurjat tarinat olivat olleet tuolle liikaa - ainakin niin hän tulkitsi pojan ilmeestä. Tuo kysyi, oliko tytöllä mitään hyvää kerrottavaa koulusta, ja kyllähän hänellä oli, paljonkin. Koulun ruoka, siistit tilat, pehmeät sängyt, hauskat tapahtumat, mukavat ihmiset sekä toimittajakerho olivat koulun hyviä puolia. Kuuluisia valmistuneita oli esimerkiksi Ronja itse, sillä hän oli valmistunut Serpentardin tuvasta jokunen vuosi sitten.

Ennen kuin Ronja ehti vastata mitään ääneen, riistanvartija oli jo alkanut puhumaan. Tuo kertoi jatko-opiskelijapojan olevan jäykkä ja epäili tuon ja hänen siskonsa olevan kotoisin Pohjois-Koreasta. Ronja tirstahti miehen sanoille. Seuraavaksi riistanvartija kertoi olevansa entinen aurori sekä kukistavansa kaikenlaiset murhaajat helposti.

Kun Ronja menisi seuraavan kerran Cerfeurin tupaan, hän kertoisi heti ensitöikseen tupatovereilleen riistanvartijan olevan entinen aurori. Tuo fakta varmasti nostaisi riistanvartijan pisteitä entisestään, sillä aurorithan olivat tunnetusti naisten mieleen. Ronja voisi myös hieman liioitella riistanvartijan saavutuksia ja kertoa tuon erinäisistä taisteluista murhaajia vastaan. Onneksi tällä tytöllä oli hyvä mielikuvitus.

// Ihanan lockhartmainen Reichard :D //

[Damian Beckett]

Damianilla meni hetki toipua, ei niinkään riistanvartijan läimäytyksestä, vaan siitä, kuinka tämän onnistui ilmeisen jatkuvasti astua hänen epämukavuusalueilleen. Ensin ties mitkä liverrykset Lucylle, ja nyt hänen loukkaamisensa (Jäykkä? Hänkö oli muka jäykkä?), ja sitten vielä tuollainen rehvasteleva, letkeä käytös ja muka veljelliset läimäytykset. Jatko-opiskelijatytön, johon Damian oli jo muutenkin turhautunut, hihitykset vielä kaiken päälle saivat herra Beckettin suunnittelemaan juoksulenkkinsä jatkamista mahdollisimman nopeasti. Mutta hän ei halunnut jättää Lucya tilanteeseen yksin (eikä oikeastaan muutenkaan, ennen kuin tämä Henry-asia olisi selvitetty), ja sisar näytti niin uppoutuneelta keskusteluun, ettei Damian voinut vielä halustaan huolimatta lähteä.

"Vai aurori, niinkö?" Damian kysyi. Monenlaiseen virkaan hän olisi tuota miestä voinut kuvitella, muttei ehkä auroriksi. Mikähän Lesauvagea oli siihen suuntaan ajanut? "Kiintoisaa."
Ja sitä se kieltämättä olikin, vaikka, ja ehkä varsinkin juuri siksi, Damian alkoi tuntea mitä vahvempaa inhoa miestä kohtaan. Hän päätti hiljaa mielessään pitävänsä riistanvartijaa jatkossa silmällä.
"Haitko sitten itse riistanvartijan virkaa, vai haettiinko siihen nimenomaisesti muunlaista erityisosaamista?" Damian kysyi pistävästi. Hänestä nimittäin vaikutti, ettei herra Lesauvage vain ollut saanut muuta työtä.

[Reichard Lesauvage]

// Lockhartmainen! No nyt kun sanoit, niin... xDD Toivokaamme että Reichin kerskumisessa on kuitenkin vähän enemmän perää kuin Lockhartin. :P Ja voi Damian. :'DD //

Reichard nyökkäili hyväksyvästi Lucyn ajatuksille rehtorin murhaan liittyen. Kuulosti aivan siltä, että toisellakin tytöistä oli salapoliisin kykyjä! Päättelyyn liittyen nimittäin, siinä missä Ronja taas vaikutti hyödyllisen uteliaalta. Reichillä itselläänhän tietysti oli nuo molemmat ominaisuudet sekä vähintäänkin huippuagenttia vastaava taistelutaito. Hän se olisi varmasti osannut hoitaa niin murhaajan kiinnioton kuin murhankin vielä paljon asianosaisia paremmin.

Riistanvartija virnisti tytöille tyytyväisenä, kun tämän vakavamman pojun herättely sai nuo tirskumaan. Mutta korealaisista ei nyt ollut kyse vaan englantilaisista.
"Ahaa, brittejä! Itse olen asunut Amerikassa, joten puhun muuten loistavaa englantia!" Reich koki asiakseen ilmoittaa.
"Well it's American English of course. But I'm pretty good at that", hän lisäsi vielä yhdysvaltalaista lähentelevällä aksentilla ja kuvitteli kuulostavansa hyvinkin seksikkäältä sitä puhuessaan. Olihan amerikanaksentti sentään paljon miehekkäämpi kuin brittien ja mukava vastapaino ranskalle, jota ulkomaalaiset usein luulivat jotenkin romanttisen kuuloiseksi.

Katse palasi takaisin nuoreen mieheen, kun tuo kuului pitävän hänen aurorin ammattiaan kiintoisana. Reichard kohotti kulmiaan. Häh? Oliko pojalla jotain valittamista vai? Kyllä, ilmeisesti siitä että miten hän sitten oli riistanvartijaksi päätynyt, jos kerran oli aurori. Reich ei voinut sanoa pitävänsä toisen äänensävystä ja tämän katse tummeni hieman, mittaili poikaa. Mies kuitenkin virnisti.
"Noh sanottakoon, että minulla on meneillään eräs... projekti, joka ei tällä hetkellä aivan soveltuisi yhteen aurorin hommien kanssa." Niinpä niin nimittäin pimeydenvoimien harjoittaminen.
"Vahtimestarin työ sen sijaan sopii paremmin tähän kylkeen." Mutta kyllä Reich toki voisi olla enemmänkin. Hän voisi olla vaikka koko koulun valtias jos niin haluaisi! Ja ehkäpä... haluaisikin? Ronjan puheista päätellen Châteaun valloittaminenkin olisi varmasti lasten leikkiä. Miehen ilme muuttui äkkiä mietteliääksi. Mutta mitäpä siihen tarvittaisiin, armeija nyt ainakin.
"Mutta muunlaista erityisosaamista, sellaista kyllä riittää moneenkin suuntaan. Ehkäpä voisin näyttää sinulle joku päivä", Reich lisäsi hymyillen Damianille pirullisesti. Poju oli täysi-ikäinen, vahvan näköinen, uskalsi uhmata... sotilasainesta? Ja vähän ärsyttävä, haastava eli yhtäkuin mahdollisesti hauska.

Ja tämä koko yllättävä idea alkoi tuntua koko ajan houkuttelevammalta. Vahtimestari näytti hetken aikaa virnistelevän itsekseen jollekin, ja tämän silmissä välähti kipinä tai kenties ennemminkin bensiiniä valmiina syttymään.
"Ja nyt kun tuli puheeksi, niin itseasiassa voisinkin lähteä projektini pariin samantien!" Tuumasta toimeen toki vaan, kun kerran inspiraatio iski.
"Enkä valitettavasti voi kertoa teille nyt enempää, vaikka varmasti kiinnostuittekin. Se on alkuvaiheessa vielä nähkääs ja toistaiseksi salainen mutta... Tulee kyllä vielä tutuksi teille ennemmin tai myöhemmin." Reich iski salaperäisesti silmää. Saisi tämä epäilevä pojukin vielä nähdä, että hän pystyi paljon enempäänkin kuin vain aurorin työhön.

[Lucy Beckett]

Lucy kohotti kulmiaan riistanvartijan demonstraatiolle amerikanenglannistaan. Hän ei juurikaan pitänyt siitä, miltä amerikanenglanti kuulosti, ja Atlantin takaa kunnon englantiin virtaavat lainat saivat hänen nenänsä nyrpistymään ärsytyksestä. Hän ei vain ymmärtänyt, mitä niin ihmeellistä amerikanenglannissa oli, että se pitäisi juurruttaa brittienglantiinkin. "Sehän on hauskaa, herra. Kielitaito ei ole koskaan pahitteeksi", Lucy vastasi englanniksi. Hän joutui taistelemaan, ettei huomauttaisi mitään juntilta kuulostavasta amerikanenglannista, mutta äidinkielellä puhuminen sulatti epäilevän ilmeen hymyyn. Että nuo sanat tuntuivat hyviltä suussa! Ranskan kanssa sai koko ajan miettiä, minne kielensä tunkisi ja mikä vokaali milloinkin olisi nasaalinen ja mihin väliin sidoksen voisi livauttaa. Muutama sana englantia ja tuntui kuin hänen kielensä ja mielensä olisivat olleet vapaita. Toki oli myös helpotus tietää, että koululla olisi joku, joka osaisi todella keskustella englanniksi, jos sellaiselle tulisi tarvetta. Vaikka rehellisesti hän kyllä mieluummin olisi kuunnellut riistanvartijan puhuvan ranskaa.

Damianin loistavan kysymyksen kirvoittamat puheet salaisesta projektista hämmensivät Lucya. Hän ei ollut osannut odottaa, että riistanvartija voisi innostua jostain silmät kiiluen. Joka tapauksessa mies näytti palavalla tunteella. Mitä se mahtaisi olla? Oliko mies kenties taiteilija? No, ei hän siltä ainakaan näyttänyt, ei pätkän vertaa. Miten typerä ajatus! Lucy soimasi itseään ja pudisteli pienesti päätään itselleen. Mutta toisaalta... eihän sitä voinut tietää? Ehkä mies kirjoittaisi kirjaa aurorivuosistaan? Niin kyllä, kirja se voisi olla. Olihan nyt aika muodikasta kirjoittaa kirja omasta elämästään ja saavutuksistaan - etenkin, jos se olisi jotenkin inspiroiva teos. Ja eihän hän voinut tietää, vaikka Châteaun uusi riistanvartija olisikin jokin ranskalainen aurorikuuluisuus, jonka saavutukset jo näin nuorena herättäisivät ihailua ja inspiroisivat nuorempia noitia ja velhoja tavoittelemaan unelmiaan.

"No, tuota... onnea salaisen projektinne kanssa!" Lucy toivotti, mutta ajatus pälkähti hänen mieleensä ja hän kiiruhti kysymään, ennen kuin riistanvartija innostuksissaan kalppisi tiehensä. "Anteeksi, minun on pakko kysyä. Järjestyssäännöissä sanotaan, että metsä on kiellettyä aluetta. Ymmärsinköhän oikein? Tuota..." Hän mietti, miten asiaa oikein kysyisi, miten päin sanansa asettelisi. "Saako edes metsänreunaan mennä, niin että kuitenkin yhä näkee koulun? Vai onko kyse tiukasti puurajasta? En ole koskaan ollut näin vuoristoisella seudulla, tällainen metsä on minulle täysin uusi, ja metsän kasvisto kiinnostaisi minua kovasti. Tutustuisin siihen mielelläni. Vai käydäänkö metsässä yrttitiedon tunneilta tai järjestetäänkö sinne muuten opintoretkiä?" Hän halusi tietää, kuinka syvälle metsään hän voisi mennä vai voisiko mennä laisinkaan. Niin kaunis metsä vain nurmikentän toisella puolen tuntui suoranaiselta kidutukselta, jos sinne ei saisi mennä.

[Ronja Blomroos]

Sillä aikaa, kun muu kolmikko keskusteli keskenään, Ronja oli kääntänyt huomionsa hänen jatko-oppilaskaveriinsa, joka oli juuri saapunut koulun pihamaille. Tuolla kaverilla oli kädessään samainen kirja kuin Ronjalla, ja tuo kysyi, tulisiko Ronja tekemään hänen kanssaan taikaolentojen hoidon läksyjä. Ronja vastasi myöntävästi kutsuun, ja pyysi kaveriaan etsimään jonkun hyvän opiskelupaikan ulkoa sillä aikaa, kun hän itse juttelisi vielä pienen hetken riistanvartijan ja kahden muun kanssa. Lopuksi Ronja loi merkitsevän silmäyksen riistanvartijan puoleen ja muodosti huulillaan äänettömän lauseen kaverilleen: tuo on se riistanvartija.

Kun kaveri oli poistunut paikalta läheisen puun alle, Ronja käänsi huomionsa takaisin kolmikon puoleen. Riistanvartija kertoi salaisesta projektistaan, johon pyysi jatko-opiskelijapoikaa mukaan. Mies ei kuitenkaan voinut kertoa projektistaan mitään enempää, koska se oli vielä alkuvaiheessa ja toistaiseksi salainen. Ronja kohotti kulmiaan kiinnostuneena. Kuulosti siltä, että mies oli suunnittelemassa jotain vaativaa tehtävää. "Minäkin voisin muuten osallistua, mutta minulla on valitettavasti niin paljon tekemistä opintojeni, harjoitteluni sekä toimittajakerhon kanssa, etten millään ehdi", Ronja sanoi hieman pahoitellen.

Nuorempi tyttö käänsi pian keskustelun koulun kiellettyyn metsään. Tuo kysyi miten tarkka metsään menemisen kielto oli. Ronja tiesi vastauksen omasta kokemuksestaan, joten vastasi tytön kysymykseen välittömästi. "Se riippuu opettajasta. Rehtori antaa jälki-istuntoa, jos edes kosket koulun pihaa lähimpänä olevaa puuta, mutta suurin osa opettajista sallii muutaman metrin. Opintoretkiäkin on joskus järjestetty, jolloin mennään syvemmälle metsään. Lisäksi sinulle saattaa yrttitiedosta tai muusta aineesta tulla jokin tehtävä, joka vaatii metsään menoa, mutta liian syvälle metsään ei saa mennä, eikä kannatakaan. Minä olen kerran mennyt - tai kaksi kertaa - enkä suosittele. Sinne saattaa kuolla", Ronja kertoi taas lohdulliset sanansa ja vei sitten katseensa puun juurelle istahtaneen kaverinsa puoleen.

"Jos ette pistä pahakseni, poistun tekemään kaverini kanssa läksyjä", tyttö ilmoitti seuraavaksi, muttei vielä poistunut paikalta.

// Seuraava peliviesti voisi olla viimeiseni. Te voitte kuitenkin jatkaa vielä pelaamista. :) //

[Damian Beckett]

//Anteeksi aivan järkyttävän pitkä vastausaika!! Mutta juu, eiköhän tää peli ala olla jo ehtoollisen puolella. :D//

Damian tuijotti riistanvartijaa tutkivasti. Vai projekti? Millainenhan se mahtoi olla? Ja mitä Lesauvage oli tarkoittanut erityisosaamisensä näyttämisellä? Varsinaista kerskuntaa. Silti, vaikka Damiania ärsyttikin, hän ei voinut olla kiinnostumatta asiasta hiukan. Tätä täytyisi tosiaan tutkia. Hän kohotti miehelle vähäeleisesti toista kulmaansa, ennen kuin käänsi huomionsa taas Lucyyn.

Hänen sisarensa oli kysynyt jatko-opiskelija tytöltä metsästä ja säännöistä koskien siellä samoilua. Säännöt kuulostivat hyvin tyypillisiltä taikakoulusäännöiltä: kaikilla on oma tapansa lukea niitä. Kuinka monta kertaa hän oli Tylypahka-aikanaan ihmetellyt esimerkiksi pisteytyssysteemiä...
"Olen varma, että keksimme keinon, jolla saat tutkia metsää rauhassa - ja luvallisesti", Damian lupasi sisarelleen. Hän näki jo sielunsa silmin itsensä kahdestaan Lucyn kanssa kuljeksimassa metsässä jonain lauantai-aamupäivänä, kasveja etsien, Lucyn höpötellessä iloisesti.
"Emmehän tulleet tänne asti opiskelemaan turhan tähden", hän lisäsi tuhahtaen.