Kohtaaminen taikaolentoaitauksessa

[Noah Andersson]

”Niitä kannattaa käydä näyttämässä rehtori Molinalle ja varmistaa, että niiden käyttö koulun alueella on ihan ok, varmuuden vuoksi, jotta et joudu niiden takia ongelmiin", Theo totesi. Kohotin toista kulmakarvaani. ”Mitä mä edes sanoisin? ”Rouva Molina! Mä toin pari asetta koulun maille, eihän haittaa? Pari pienoiskivääriä sinne tänne, eiks niin?” Juu ei. Rehtori vaikuttaa sitäpaitsi hirveän pelottavalta. Mä oon sitä paitsi piilottanu ne tosi hyvin”, totesin vielä hieman ylpeänä itsestäni. Kuka muka huomasi matka-arkun sivussa olevan näkymättömän luukun jonka olin siihen itse lumonnut?

"Mun täytyisi tästä alkaa pikku hiljaa siirtymään koululle päin. Alan olemaan suihkun tarpeessa eikä muutenkaan täällä kylmässä syysilmassa seisominen ole kovin miellyttävää. Tuletko samaa matkaa?” Theo kysyi. ”Juu, miksipäs ei. En ole muuten huomannut kysyä aikaisemmin. Missä tuvassa olet?” Kysyin hypätessäni pois aidalta. Jalkani olivat puutuneet ja pistelivät inhottavasti, kun lähdimme kävelemään kohti linnaa. ”Itse olen Gryffondor. Pakko myötää, etten olettanut meneväni sinne. Ajattelin olevani Serdaigle tai Serpentard. Oikeastaan Serpentard.”, totesin.

”Muuten. Siitä ampumisesta vielä. Miten ois vaihtokauppa? Mä opetan sua ampumaan, ja sä ainakin yrität opettaa mua puhumaan ranskaa.”, sanoin Theolle virnistäen. Käännyin kävelemään takaperin, jotta pystyin puhumaan hänen kanssaan kävellessäni.

//Hui, kun tuli lyhyt. Kuinka täyttä sulla on sun ”ropekalenterissa”, et millon alotettas toi seuraava peli? (Mulle käy Millon vaan, eihän mulla oo elämää :))

[Theodore Snape]

”Mitä mä edes sanoisin? ”Rouva Molina! Mä toin pari asetta koulun maille, eihän haittaa? Pari pienoiskivääriä sinne tänne, eiks niin?” Juu ei. Rehtori vaikuttaa sitäpaitsi hirveän pelottavalta. Mä oon sitä paitsi piilottanu ne tosi hyvin”, tyttö vastaa kulmaansa kohottaen. Naurahdan tämän kuvaukselle. Molina oli ehkä aavistuksen pelottava omasta mielestänikin, joten ymmärsin häntä hyvin. "Niin ja nyt kun asiaa ajattelee, ei niiden käytöstä varmaan mitään rangaistusta saa, kunhan ei muiden turvallisuutta niiden kanssa vaaranna. Vuoret toimii hyvänä harjoituspaikkana", vastaan tälle. Ei aseiden mahdollinen ääni ainakaan kantautuisi vuorilta muiden korviin, harva siellä päin nykyään liikkui, varsinkin näin syksyllä.

”Juu, miksipäs ei. En ole muuten huomannut kysyä aikaisemmin. Missä tuvassa olet?” tyttö kysyy hypätessään pois aidalta. ”Itse olen Gryffondor. Pakko myötää, etten olettanut meneväni sinne. Ajattelin olevani Serdaigle tai Serpentard. Oikeastaan Serpentard", hän toteaa pohtivaan sävyyn. "Serpentardissa! Olisit ollut ehdottomasti hyvä lisä tupaamme. Ei Gryffondorissa mitään vikaa ole, mutta tietenkin olen oman tupani kannattaja tai miten se nyt kuuluisi ilmaista", vastaan tälle. "Pitäisi varmaan kiinnittää se Serpentardin logo tähän kaapuunkiin", totean vielä vilkaisten kaapuani, joka ei suoraan sanottuna sisältänyt minkäänlaisia tupani tunnusmerkkejä. Kaavun kauluksessa ei myöskään ollut Serpentardille omaista vihreää yksityiskohtaa, se oli ilmeisesti ompelimossa unohdettu kokonaan.

”Muuten. Siitä ampumisesta vielä. Miten ois vaihtokauppa? Mä opetan sua ampumaan, ja sä ainakin yrität opettaa mua puhumaan ranskaa", tyttö tiedustelee virnistäen. "Mikäs siinä! Vuoden tavoite voisi olla, että sä lähdet kesäloman viettoon virheettömän ranskantaidon kanssa ja minä puolestani hallitsen siihen mennessä tuon ampumajuoksun", vastaan tytölle. Olisi mielenkiintoista opettaa tytölle ranskaa. Olin opiskellut kieliä niin paljon itsekseni, että uskoin pystyväni opettamaan myös jollekin muulle. Epäilin kuitenkin hieman omia opettajantaitojani, mutta mitä pienistä.

Kävelimme verkkaiseen tahtiin koulun pihan läpi samalla, kun juttelimme. Saavuimme pian siihen kohtaan, johon olin tavarani aikaisemmin jättänyt. Osoitin sauvallani laukkua sekä mustia kouluhousujani, jotka lensivät ilman halki hallitusti luokseni. "En tiedä kuinka järkevää tavaroiden jättäminen tähän on, mutta onneksi toistaiseksi omaisuuteni on pysynyt suhteellisen hyvin tallessa", totean sarkastisesti vilkaistessani laukun sisään varmistaakseni, että kaikki tavarat olivat siellä edelleen.

// Oon nyt tän viikon lomalla niin en ehdi varmaan kauheesti pelailla. Jos alotettais vaikka ens viikon puolella? Mulla on noita pelejä muutamia vielä käynnissä, mut ei mulla oikeestaan paljoa tekemistä muutenkaan oo niin ihan hyvin kerkeen kirjottelee. :D Tälläkin hetkellä oon viikon viimisel tunnin (heh pitkä matikka) ja kirjottelen tätä vastaust, koulumoti iha kohdillaa ja sillee

[Noah Andersson]

"Mikäs siinä! Vuoden tavoite voisi olla, että sä lähdet kesäloman viettoon virheettömän ranskantaidon kanssa ja minä puolestani hallitsen siihen mennessä tuon ampumajuoksun", Theo vastasi minulle. Hymyilin. ”Sulla ei oo aavistustakaan mihin just lupauduit! Mutta diili kuulostaa hyvältä.”

Kävelimme ja juttelimme, kunnes saavuimme paikkaan jonne Theo oli jättänyt tavaransa. "En tiedä kuinka järkevää tavaroiden jättäminen tähän on, mutta onneksi toistaiseksi omaisuuteni on pysynyt suhteellisen hyvin tallessa", Theo totesi katsoessaan laukun sisään. ”Ilmeisesti kohtalaisen kilttiä porukkaa. Itse olen parhaimmillaan saanut etsiä lenkkareitani vessan roskiksesta.” Virnisti Theolle. ”Mallikelpoisia ranskalaisia. Ruokakin on ainakin melkein yhtä hyvää kuin kaikki aina sanovat.”

Nappasin repustani paperinpalan ja raapustin siihen puhelinnumeroni ja nimeni. Käsialani oli muutenkin suttuinen, eikä käteäni vasten kirjoittaminen auttanut asiaa. Nostin reppuni takaisin selkääni ja ojensin lapun Theolle. ”Siinä ois mun puhelinnumero. Odottaen, että sun puhdasverinen pehvasi tietää mikä se on.” Virnisti Theolle ja lähdin kävelemään linnaan. ”Au revoir Theo!” Huikkasin surkealla ranskallani ja astuin linnaan sisälle.

//Käy hyvin, itellä on kokeet vihdoin ohi ja oon käyttäny lomani Nyan Catin pelaamiseen :) (En muuten itsekkään ole missään tapauksessa käyttäny koulutuneja Châteaussa väijymiseen xD)

[Theodore Snape]

”Sulla ei oo aavistustakaan mihin just lupauduit! Mutta diili kuulostaa hyvältä", Noah vastaa ehdotukseeni. "Hah, ehkä ihan hyvä niin", totean naurahtaen. En todellakaan tiennyt, mihin olin itseni taas onnistunut saamaan, mutta menoa ei ainakaan tulevasta lukuvuodestani tulisi puuttumaan, mikäli jatkaisin samaa rataa. Olin huomannut omassa käytöksessäni jonkin verran muutoksia alkusyksyn aikana, enkä ollut varma, miten minun tulisi tähän suhtautua. Nykyään olin huomattavasti sosiaalisempi ja jopa viihdyi uusien ihmisten seurassa. Osittain toivoin, että tämä olisi vain jonkinlainen vaihe ja palaisin pikimmiten omaksi itsekseni. Siksi pojaksi, joka viihtyi parhaiten yksin koulun hiljaisimmissa nurkissa eikä välittänyt muista pätkän vertaa.

Siinä miettiessäni, onnistuin taas eksymään kokonaan omaan ajatusmaailmaani enkä huomannut kiinnittää huomiotani Noahiin, joka parhaillaan raapusti jotain paperinpalaan. Siinä ois mun puhelinnumero. Odottaen, että sun puhdasverinen pehvasi tietää mikä se on", tyttö sanoo virnistäen ojentaessaan paperinpalaa minulle. Nappaan sen häneltä ja katson, kun tyttö kääntyy kannoillaan ja lähtee kävelemään kohti linnaa. ”Au revoir Theo!” hän vielä huikkaa. "Nous verrons bientôt, mon amie!" vastaan ja jään hetkeksi tuijottamaan paperinpalaa, jossa oli hieman hutaistulla käsialalla puhelinnumero sekä nimi Noah Andersson.

Tungin paperinpalan laukkuuni ja suuntasin itsekin verkkaisin askelin linnaan. Toivoin, etten hukkaisi Noahin antamaa lappua. Tämä oli itseasiassa erittäin todennäköistä, koska yhdelläkään pienellä minulle annetulla lappusella ei kovin pitkää elinikää ehtinyt koskaan olemaan. Näiden ajatuksien saattelemana lähdin juoksemaan kevyin askelin portaita ylös kohti Serpentardin tupaa, jonne oli valitettavasti vielä jonkinverran matkaa.

//Kiitos paljon pelistä! Koitan muistaa ottaa suhun vaikka yhteyttä, sitten kun peliä voitaisiin aloitella. Jos musta ei viikkoon kuulu, niin laita ihmeessä mun suuntaan viestiä tulemaan. (On meinaa erittäin todennäköistä, et unohdan) :D

[Noah Andersson]

//Teen niin xD Kiitos pelistä!

[Mila Molina]

Suuri kiitos pelistä! Kirjoitatte molemmat pitkiä ja laadukkaita peliviestejä, hienoa!

Noah Andersson, Gryffondor: 28 + 5 = 33 p
Theodore Snape, Serpentard: 38 + 5 = 43 p