//tämä alue on varattu Noah Anderssonille ja Thoedore Snapelle//
Noah istui aidalla kasapäin kirjoja vieressään. Vaikka taikakoulun arki oli vasta lähtenyt käyntiin, Noah tunsi olevansa jo nyt aivan loppu. Etenkin kun lukuvuodeksi Ranskaan lähtemisellä oli vanhemmilta tullut yksi kiven kova ehto: Noahin pitäisi puhua sujuvaa ranskaa tullessaan keväällä kotiin. Vaikka Noah olikin yleensä hyvä koulussa, oli hänen kielipäänsä olematon. Hän puhui vain englantia ja sillä hyvä.
Vaikka aurinko paistoi, oli ulkona kohtalaisen kylmä. Noah veti vihreän maastokuvioisen pusakkansa kaulusta ylöspäin ja hytisi tuulenpuuskan puhaltaessa kasvojaan vastaan. Tuuli nappasi yhden ranskan opiskelua varten olevista paperipinkoista ja levitti paperit ympäri aitausta. "Oh merde!" Noah kirosi ja mietti vaihtoehtojaan. Aitauksessa oli sisällä pari aarnikotkaa, joiden lisäksi aitauksessa oli pari Noahille täysin tuntematonta taikaolentoa. Noah olisi voinut käyttää sauvaansa, mutta se oli hänen laukussaan Gryffondorin makuusaleissa. Noah päätti ottaa riskin ja hyppäsi aitaukseen irrottamattaan katsettaan aarnikotkista. Noah kyykisteli varovasti aitauksessa ja poimi kosteita sivuja. Suurin osa sivuista saattoi olla vielä pelastettavissa. Aarnikotkat alkoivat liikehtiä levottomasti joten Noah päätti puhua niille pitääkseen ne rauhallisina. "Hei kamuset. Te varmaan ajattelette, että minä olen joku sekopää kun tungen tänne ja puhun teille. Mutta minulla on oikeesti ihan hyvä syy. Vaikka minun kenkäni on mudassa ja te varmaan nirhaatte minut heti ensimmäisen tilaisuuden tullen niin ei se mitään. C'est la vie, eikö niin?" Noah luuli kuulevansa rapinaa selkänsä takaa ja kääntyi hitaasti katsomaan taikaolentoaitaukselle vievää polkua.
