Jälkkäriä mielikuvituksettomille

[Alphonse Drake]

//Ja mukaan siis odotetaan Marceauta ja Ĉielaa

Huokaisten hiljaa Alphonse venytteli hieman ja vilkaisi kelloa. Hän odotti niillä hetkillä saapuvaksi paria opiskelijaa, Pouffsoufflen tuvasta, jotka oli edellisenä yönä napannut pihalta vaeltelemasta. Hän tiesi, mitä laittaisi nuoren parin jälki-istunnossaan tekemään, joten hänen ei tarvinnut sillä enää päätään vaivata. Hän vilkaisi ovelle, vaikkei odottanutkaan oppilaita vielä saapuviksi. Sitten hän otti pöydältään kirjan, otti mukavamman asennon tuolilla, nosti jalat työpöydälleen ja alkoi lukea kirjaansa. Kyseessä oli eräs hyvin harvinainen kirja (kielletystä) riimutaikuudesta, jota hän oli saanut vuosikausia metsästää, ennen kuin oli saanut hankittua omaan kokoelmaansa hyvin kalliilla, mutta kyllä se oli sen arvoinen.

Toki, jos taikaministeriö saisi tietää, olisi hän varmasti ongelmissa kirjansa kanssa, vaikka heillä olikin pitkä yhteinen historia takanaan. Taikaministeriössä ei kovinkaan hyvällä tällaisia kirjoja katsottu ja suurimman osan he olivatkin juuri tämän kyseisen kappaleen kopioista onnistuneet tuhoamaan.

[Marceau Forest]

Marceau oli ansainnut tämän. Jälki-istuntoon joutuminen oli ollut pojan oma vika, sillä hän oli tiedostaen rikkonut koulun sääntöä numero 4: Oppilaiden tulee olla omissa oleskeluhuoneissaan kello 22.00-7.00 välisenä aikana. Hän oli aivan itse astunut oleskeluhuoneesta iltapimeällä ulos, poistunut pihamaille koulun ovesta ja löytänyt itsensä järvenrannalta.

Poika ei kuitenkaan hävennyt tekoaan - päinvastoin. Yöllinen reissu oli ollut antoisa, sillä hän oli tutustunut uuteen pouffsouffletyttöön, Eviin. Marceau ei osannut sanoa vielä, pitikö tuosta tytöstä oikeasti, mutta ensimmäisen kohtaamisen perusteella tyttö tuntui erikoiselta, kiehtovalta ja tutustumisen arvoiselta. Oli uskomatonta, että joku henkilö sai Marceaun ajatukset pois vanhempien kuolemasta ja epätoivosta.

Marceau koputti muinaisten riimujen luokkahuoneen ovea ja odotti hetken. Sitten hän painoi ovenkahvaa alaspäin, avasi oven ja astui luokkahuoneeseen. Hän näki professori Draken työpöytänsä takana. "Päivää", poika tervehti professoria ja pysäytti askeleensa muutaman metrin päähän opettajanpöydästä.

[Ĉiela Fairchild]

Ev ei ollut ehtinyt selvittää, mitä jälki-istunnossa tulisi tapahtumaan. Mutta ei sillä kai väliä ollut, sillä pianhan hän siitä selvää saisi. Hän kulki kohti muinaisten riimujen luokkaa, jatkuvasti ympärilleen vilkuillen. Oikealle käytävälle päästyään hän näki, kuinka tuo toinen jälki-istuntoa saanut astui sisälle kyseiseen luokkahuoneeseen.

Hetken päästä Ev tekikin saman. Hän ei tosin koputtanut tai odottanut, asteli vain sisälle. Ei hänellä ollut mitään syytä sellaista tehdä. Sanaakaan sanomatta hän siirtyi poikasen viereen ja jäi odottamaan, mitä opettaja sanoisi. Hän vilkaisi poikasta vieressään ja hymyili hieman, antaen katseensa sitten vaeltaa luokkahuoneessa. Ev ei opiskellut riimuja, joten hän ei ollut aikaisemmin tässä luokkahuoneessa ollut.

[Alphonse Drake]

Ei Alphonse turhan pitkään joutunut odotamaan, kun pariskunnasta ensimmäinen saapui paikalle, mielikuvitukseton poika. ”Päivää”, hän tervehti tuota, sulkematta kirjaansa. Tai edes laskematta jalkoja alas pöydältään. Eikä kauaakaan, kun myös tyttö saapui luokkaan. ”Päivää”, hän sanoi tuollekin, vaikkei tuo ollut häntä tervehtinyt. Hän katseli lapsia hetken tarkkaavaisesti hiljaisuudessa, kunnes tarttui sauvaansa. ”Sinä…” hän sanoi hieman pelottavaan äänensävyyn osoittaen sauvallaan poikaa, ”…saat kirjoittaa kymmenen erilaista selitystä sille, miksi olet ulkona tuvastasi yöaikaan. Käytä mielikuvitustasi.”

Sitten hän loitsi sanattomasti kutsuloitsun, joka toi hänen yksityistiloistaan alkemiaan käytettäviä välineitä. Melko likaisessa kunnossa valitettavasti. Kun hän oli saanut ne laskettua turvallisesti alas, käänsi hän katseensa tyttöön. ”Ja sinä saat putsata nuo”, hän totesi tuolle. ”Voitte aloittaa”, hän totesi ja käänsi huomionsa takaisin kirjaan.

[Marceau Forest]

Marceau sai samankaltaisen tervehdyksen takaisin, eikä hän voinu olla laittamatta huomiolle sitä, että opettajalla oli jalat pöydällä. Ele oli omituinen ja jopa hivenen röyhkeä, mutta poika ei halunnut puuttua opettajien tapoihin suorittaa jälki-istuntoja. Ehkä jalkojen pitäminen pöydällä oli yleinen tapa pitää jälki-istunto velhomaailmassa.

Pian luokkahuoneeseen saapui myös Ev. Marceau nyökkäsi tälle tervehdykseksi ja muodosti suullaan sanan ”hei”, muttei sanonut mitään ääneen. Poika tunsi opettajan tarkkaavaisen tuijotuksen ja odotti, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Kaksikon ei tarvinnut odottaa kauaa, kun mies oli jo jakanut heille tehtävät. Marceaun tehtävänä oli kirjoittaa kymmenen erilaista selitystä sille, miksi hän oli ollut ulkona yöaikaan. Evin tehtäväksi jäi kummallisen näköisten välineiden putsaaminen. Marceau vilkaisi tyttöä ja loi kasvoilleen hivenen harmittelevan ilmeen. Pojan oma tehtävä vaikutti liian helpolta ja kevyeltä verrattuna Evin tehtävään. Hän ei kuitenkaan esittänyt vastalauseita, vaan asteli lähimmän pöydän ääreen, kaivoi sulkakynän ja rullallisen pergamenttia esille, ja alkoi kirjoittaa.

1. Koska en saanut unta
2. Koska…

Tehtävä olikin todellisuudessa hankalampi, mitä Marceau oli ajatellut.

[Ĉiela Fairchild]

Professori antoi heille tehtävät. Poikanen sai tehtäväkseen kirjoittaa ja Ev sai… siivoamista. Poikanen siirtyi pöydän ääreen ja aloitti oman tehtävänsä, joten Evkin siirtyi oman tehtävänsä luokse. Hän kiersi putsattavat esineet pariin kertaan ja käänsi katseensa sitten opettajaan. ”Kuinka minä teen sen? Millä minä teen sen?” hän kysyi tuolta päätään kallistaen. Ev ei nähnyt mitään välineitä, joilla olisi voinut siivoamista harrastaa.

[Alphonse Drake]

Alphonse ei ehtinyt edes aloittaa lukemista, kun tyttö esitti kysymyksen. Al katsoi tuota hetken kummissaan ja kutsui sitten vielä putsausvälineetkin luokan puolelle, kehottaen tyttöä alkamaan työhön. Sitten hän jatkoi lukemista hetken, ennen kuin vilkaisi kelloon, sulki kirjan ja hypähti pystyyn. "Odotan teidän tehneen antamani tehtävät, kun palaan!" hän lausahti marssien ovesta ulos antamatta oppilaille aikaa sanoa mitään (ja jos ehtivätkin sanoa, ei välittänyt). Kirja hänellä oli yhä kädessään, huoneesta poistuessa.

[Marceau Forest]

Ev pyysi professorilta lisäohjeistusta tehtävänsä suorittamiseen, ja pian putsausvälineet saapuivat luokan puolelle. Professori kehotti kaksikon tekemään tehtävänsä, ennen kuin hän palaisi takaisin luokakan. Sitten mies poistui luokasta.

Marceau jäi hetkeksi aikaa ihmettelemään kummallista tilannetta. Professorilla oli suuri luotto heihin, koska uskalsi jättää heidät kahdestaan luokkatilaan suorittamaan tehtäviä. Poika oli ymmärtänyt, että yleensä edes joku oli vahtimassa jälki-istuntoa.

"Sano, jos tarvitset apua", Marceau kertoi Eville ystävällisesti, "Minusta tuntuu, että sinun tehtäväsi on vähän haasteellisempi kuin minun". Sitten hän käänsi katseensa takaisin oman tehtävänsä suuntaan ja jatkoi kirjoittamista.

1. Koska en saanut unta
2. Koska tarvitsin raitista ilmaa
3. Koska halusin olla hetken yksin
4. Koska minun piti tehdä yrttitiedon tutkielma vesikasveista
5. Koska...

[Mila Molina]

Alphonse Drake: 3 p
Marceau Forest, Pouffsouffle: 6 p
Ciela Fairchild, Pouffsouffle: 2 p

Lukitaan keskeneräisenä.