Kadonnut kirja

[Aurora Smith]

//Peliin odotettaan Xander Blakea ja ajankohta on ???????//

Olin saanut kirjeen siskoltani, jossa hän kertoo rakastavansa minua ja sanoo haluavansa nähdä joululomalla. Olin jo kuitenkin ehtinyt vastata siihen kirjeeseen että vihasin häntä ja en haluaisi kuulla hänestä enää ikinä ja allekirjoituksena oli 'siskosi Aurora'. Olin laittanut kirjeet ensimmäisen löytyneen kirjan väliin ekalle sivulle joka oli jälkeen päin ajteltuna virhe. Sillä olin pakannut tavarani ja lähtenyt käymään vessassa ja jättänyt kirjan kirjeineen lojumaan pöydälle sen ajaksi kun menin juomaan tupaan mukillisen teetä. Ja hetken kuluttua olin jo unohtanut kirjeen.

Oli mennyt jo viisitoista minuuttia siitä kun olin tullut tupaan, ja sisään astui pari tyttöä jotka puhuivat joulupukille kirjoitetusta kirjeistä ja siinä samalla muistin omat kirjeeni ja juoksin hakemaan niitä kirjastosta, mutta kirja ei ollutkaan siinä mihin jätin sen ja sain pahan shokin. Jos joku oli ottanut kirjan hän oli varmasti huomannut kirjeet sen välissä ja lukenut ne. Pyörittelen hermostuneena kädessäni hollantilaisen letin aukijäänyttä latvaa, kunnes aloin etsiä. Kysyin kirjan olipaikasta jopa kirjaston hoitajalla joka ei ollut huomannutkaan kyseista kirjaa. Kirjaa ja kirjetta etsiessäni nouduin kurkkimaan mitä kirjaa muut lukivat. Olin jo luovuttanut etsimisen ja istuiduin sohvalle katsoen vaatteitani. Päälläni oli valkoinen tiukka lyhythihainen napapaita jossa lukee mustalla 'Unicorns are real', mustiat lempifarkkujani joissa on polvissa reijät, mustat niken juoksukenkiäni ja valkoinen pomper takki. Huuleni olivat lohenpunaiset, kynteni beiget, ja luomeni neutraalin näköiset. Yhtäkkiä huomasin jollain oppilaalla tutun näköisen kirjan ja lähdin kävelemään kyseistä henkilöä ensin pieni hymy kasvoillani, joka muuttui hieman flirttailevaksi kun huomasin henkilön olevan poika.

//Xander on siis tuo mystinen poika//

[Xander Blake]

// Ajankohdaksi sopinee 16.12 ? //

Istuin kirjastossa - taas jälleen. Tällä kertaa tavoitteenani ei ollut kuitenkaan opiskelu, vaan ajattelin vapaa-ajakseni lukea jotakin mukavantuntuista kirjaa hetkisen. Ylleni olin laittanut jo omanlaiseni vaatteet, sillä päivän oppitunnit olivat ohi ja koulupukua ei olisi pakollista enää käyttää. Päälläni oli tummansininen kauluspaita jonka hihat olin käärinyt, mustat pillifarkut ja jaloissani toimivat luotettavat ruskeat vans-kenkäni. Joidenkin mielestä asu olisi saattanut olla kovinkin juhlallinen, mutta minä pidin siitä että ulkonäköni oli siisti ja saatoin näyttää komealta muiden silmissä.

Etsiskelin sopivaa kirjaa hetkisen, kunnes havaitsin mielenkiintoisen kirjan lojumassa yksinään paikallaan. Kukaan ei tuntunut kaipaavan sitä, joten nappasin sen mukaani. Kirjan kannet merkitsivät minulle eniten ja tässä kirjassa sattui olemaan mukavan mielenkiintoinen etukansi. Siinä ei ollut mitään piirrettyä kuvaa tai vastaavaa. Vain koukeroisia kirjaimia ja joitain riimuja. Takakansi latisti tunnelmaani hieman, sillä kirja tuntui olevan hitusen romantiikkaan viittaava, mutta päätin lukea edes muutavan sivun ennen kuin kokonaan kirjan tuomitsisin manalaan. Istuuduin kirjaston yhteen nurkkapöytään ja avasin kirjani, samalla kun vajosin hiljaisuuteen ja aloin lukemaan.

Sivusilmällä huomasin jonkun vaaleahiuksisen tytön liikuskelevan kirjastossa eksyneen näköisenä, mutta en vaivautunut auttamaan sillä huomasin tuon kysyvän jopa kirjastonhoitajalta neuvoja. Tämä kirja oli itseasiassa aika erinomaisen hyvä, joten olin ihan kiitollinenkin siitä että tyttö sai apua muualta. Hetken tuo tuntui ympäriinsä pyörivän kuin päätön kana, katsellen mitä kirjoja toiset tuntuivat lukevan. Salaperäistä. Seuraavana taisi olla minun vuoroni, sillä blondi asteli minua kohti ja annoin merensinisen katseeni lipua tuohon kirjani ylitse. Vasen kulmakarvani kohosi ylös kysyvänä ja pieni hymynpoikanen kareili kasvoillani. "Unicorns are real? Tuletko sinä tänne käännyttämään minua uskoon?" Puhelin vitsailevasti tuon paidan sanomasta.

[Aurora Smith]

//Sopii//

Poika kohotti toista kulmakatvaansa ylös kysyvästi ja tämä alkoi hieman hymyillä. "Unicorns are real? Tuletko sinä tänne käännyttämään minut uskoon" Poika vitsali, vastasin kysymykseen flirttaillevan hymyn kera "Ehkä tai sitten tulin vain puhumaan koulun komeimman ja kuumimman pojan kanssa" Hetken päästä sanoin "Sulla taitaa olla jotain mulle kuulumaa sanoin ja nyökkäsin kohti kirjan välistä pilkottavia kirjeitä kohti. Katselin poikaa päästä varpaisiin ja myönsin itselleni etten ollut paljon vitsaillut sanoessani poikaa koulun komemmaksi. Tunsin rinnassani tutun tunteen ja ajattelin, ettei ole normaalia jos ihastun jokaiseen poikaan joka puhuu. Esitin pojalle kysymyksen istahtamalla samalla sohvalle"Osaatko sanoo miks täälklä pojat on paljon paremman näkösii ku Tylypahkassa" Annoin katseeni sen jälkeen kiertää hyvin arvostelevasti muitten asuissa.

//En tajuu miten en saa vaan tekstiä tähän peliin aikaseks, kun oon saanu koulussa hyvin tekstiä aikaseks//

[Xander Blake]

Kysyn kysymykseni hymyillen ja onneksi tyttö ei vaikuttunut loukkaavan sanomastani. Blondi neito hymyili minulle ja olin jopa aistivani hymyssä hieman flirttailua, varsinkin kun hän sanoi sanansa sihen päälle.
"Jos koulun kuuminta ja komeinta poikaa etsit, häntä tuskin löydät kirjastosta tai edestäsi tällä hetkellä", sanoin ja naurahdin matalasti, niin miten tytöt pitivät. Vilkaisin kirjani väliin ja huomasinkin siellä olevan kirjeen, joka oli minulta mennyt ohitse kokonaan kirjaa lukiessani. "Salaisuuksiako lähettelet poikaystävälle?" Kysyin ilkikurisesti ja vedin kirjeen itselleni, kuitenkin pitäen yksityisyydestä huolta eli en kirjettä avaisi. En ajatellut kuitenkaan niin helpolla kirjettä toiselle antaa, varsinkaan kun hän ei sitä suoraan itselleen pyytänyt.

"Olet siis Tylypahkasta? Milloin siirryt tänne?", kysyin kiinnostuneena. "Minun on vaikea sanoa miksi täällä on 'paljon paremman näkösii poikia', sillä en ole koskaan ollut Tylypahkassa poikia arvostelemassa. Ehkä täällä ranskassa ihmiset pitävät itsestään enemmän huolta." Siniset silmäni kiiluivat kiinnostuneena. Olisi kivaa tietää Tylypahkasta jotain enemmänkin.

"Saanko arvata.. Taidat olla Serpentardista? Älä loukkaannu jos arvaan väärin, vaikka olenkin opiskellut paljon ja tiedän paljon asioista, en minäkään silti ole aina oikeassa ihmistuntemuksessa." Tytöstä tuli sellainen kuvitelma kun tuo katseli ympärilleen. En kuitenkaan ole varma osasinko vain katseesta määritellä ryhmän oikein.

[Aurora Smith]

"Jos koulun kuuminta ja komeita poikaa etsit, häntä tuskin löydät kirjastosta tai edestäsi tällä hetkellä" poika jsanoo naurahtaen. Vastaan hänelle vaan hymyllä. Poika vilkaisee kirjaansa ja huomaa sen välissä olevan kirjeen. Olen jo avaamassa suuni kun poika sanoo ilkikurisesti vetäen kirjeen itselleen "Salaisuuksiako lähettelet poikaystävälle?" vastaan hänelle hymyillen "Ei ihan, mutta toisaalta en tiedä vihaanko isosiskoani vai petturi poikaystävääni enemmän, joka ei edes ole enää poikaystäväni sillä jätin hänet." Jatkan hetken päästä "Mutta saanko nyt sen kirjeen??"

"Olet siis Tylypahkasta? Milloin siirryt tänne?" Poika kysyy ja vastaan tälle rehellisesti "Joo olen ja siirryin tänne ennen viime kesälomaa, eli oon koht ollu tääl vuoden." "Minun on vaikea sanoa miksi täällä on 'paljon paremman näkösii poikia', sillä en ole koskaan ollut Tylypahkassa poikia arvostelemassa. Ehkä täällä ranskassa ihmiset pitävät itsestään enemmän huolta." pojan silmät kiiluivat kiinnostuksesta. Naurahdan pojan vastauselle ja vastaan "Ehkä tai sitten Ranska on vaan muuten parempi maa."

"Saanko arvata.. Taidat olla Serpentardista? Älä loukkaannu jos arvaan väärin, vaikka olenkin opiskellut paljon ja tiedän paljon asioista, en minäkään silti ole aina oikeassa ihmistuntemuksessa." Poika arvuuttelee vastaan hänelle naurahtaen "Joo kyllä oon ja sä taijat olla Gryffindor tai Serdaigle." Sanon mittaillen katseeellani poikaa, kunnes jatkan "Oon Aurora Smith neljäsluokkalainen Serpentard, mut sä voit kutsuu muo Aur nimellä"

//Sorry et vastaaminen kesti//

[Xander Blake]

"Ei ihan, mutta toisaalta en tiedä vihaanko isosiskoani vai petturi poikaystävääni enemmän, joka ei edes ole enää poikaystäväni sillä jätin hänet. Mutta saanko nyt sen kirjeen?", tyttö kysyi minulta. Siniset silmäni vilkkuivat kiinnostuneena, mutta ojensin kirjeen tyttöä kohti mitään mukisematta. En viitsinyt olla vaivaksi jos kyseessä sattui olemaan joku hassunhauska eronjälkeinen kirje. Huh, en viitsinyt edes pitää sellaista kätösissäni.

Kysyin milloin tyttö oli siirtynyt Tylypahkasta tänne, ja hän kertoikin opiskelleensa Chateaussa melkein vuoden. "Oletko viihtynyt täällä?", kysyin hymyillen. "Tai tarkoitan että onko tämä mielestäsi parempi koulu kuin Tylypahka, jos ei nyt niitä poikia lasketa. Ihan opiskelun ja henkilökunnan kannalta. Juhlien ja ruuan. Sen sellaista. Voittaako Chateau siinä Tylypahkan vai olisiko jotain paranneltavaa?" Olisi ollut mielenkiintoista käydä joskus Tylypahkassa, mutta kiireiltäni en millään ehtisi opiskelun ohella vierailemaan toisissa maissa.

Arvelin tytön olevan Serpentardista tuon olemuksen perusteella. En oikein pitänyt Serpentardeista, sillä tapaamillani Serpentardeilla tuntui olevan aina jotakin Serdaigleja vastaan. Jos minun tupaani mollattiin, oli minullakin oikeus olla pitämässä siitä tuvasta. Vaikka en ketään heti alkanutkaan tuomita vain sen takia jos tuo sattui olemaan siitä vihreästä tuvasta. "Serdaigle. Viidennettä vuosiluokkaa." Puuskahdin ja nyökkäsin tytön esittäytyessä. "Aika hyvä ihmistuntemus meillä molemmilla sitten. Minä arvasin sinun tupasi ja sinä osasit sentään rajata vaihtoehdot kahteen tupaan. Etkä ole ainoa joka voisi pitää minua Gryffinorilaisena." Naurahdin ja käänsin katseeni kirjaani.

[Aurora Smith]

//Ää. ...Vastaamiseni venyi taas liikaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan eikö näin :D?//

Sain kirjeeni viimein takaisin ja poika kysyi "Oletko viihtynyt täällä". Nyökkään toiselle vastaukseksi "Joo, onhan täällä ihan mukavaa" Poika jatkaa taas "Tai tarkoitan että onko tämä mielestäsi parempi koulu kuin Tylypahka, jos ei nyt niitä poikia lasketa. Ihan opiskelun ja henkilökunnan kannalta. Juhlien ja ruuan. Sen sellaista. Voittaako Chateau siinä Tylypahkan vai olisiko jotain paranneltavaa?". Olen hetken hiljaa sillä mietin asiaa, kunnes vastaan vastaan "Kyllä, Château on parempi koulu täällä on vain parempi yhteishenki"

"Serdaigle. Viidennettä vuosiluokkaa." Poika esitteli itsensä. Olin kysymässä pojan nimeä,mutta hän ehti ennen avaamaan suunsa

"Aika hyvä ihmistuntemus meillä molemmilla sitten. Minä arvasin sinun tupasi ja sinä osasit sentään rajata vaihtoehdot kahteen tupaan. Etkä ole ainoa joka voisi pitää minua Gryffinorilaisena." Naurahdan hieman ja kysyn pojalta "Mikä sun nimi oli??"

[Mila Molina]

Lukitaan keskeneräisenä.

Aurora Smith, Serpentard: 7 p
Xandef Blake, Serdaigle: 6 p